Vastavalmistunut musiikinopettaja Taina Kojo asteli 21 vuotta sitten ensimmäiseen vakituiseen työpaikkaansa Salon Moision kouluun.
Saloon hän päätyi sattumalta, sillä hänen salolainen kaverinsa vinkkasi vapaana olevasta paikasta.
– Olihan se jättipotti saada vastavalmistuneena vakituinen työpaikka, sanoo edelleen samassa virassa oleva Kojo.
Ulvilasta kotoisin olevalle Kojolle musiikki on kuulunut elämään aina. Pianon soiton hän aloitti jo 4-vuotiaana.
– Isäni Hannu Salonen on hyvin musikaalinen. Hän soittaa haitaria ja on esiintynyt muun muassa yhdessä Olavi Virran kanssa, vaikka hän onkin tehnyt työuransa muualla, hän kertoo.
Kojon tie vei ensin Palmgren-konservatorioon Poriin, jossa hän soitti pianon lisäksi huilua. Lukion jälkeen hän suuntasi Oriveden opiston musiikkilinjan kautta yliopistoon opiskelemaan musiikkikasvatusta.
Salossa Kojo sai ensitöikseen tutustua steel pan -lyömäsoittimiin, jotka oli hankittu Moision kouluun pari vuotta aikaisemmin.
– Olin ensin kauhuissani, kun en ollut pannuja koskaan aikaisemmin soittanut, hän naurahtaa.
Pian Kojo huomasi kuitenkin sovittavansa pannuille musiikkia laidasta laitaan. Moisio Steel Band eli musiikkiluokkalaisten pannuorkesteri on esiintynyt vuosien varrella lukuisissa konserteissa ja myös levytyksiä on tehty.
Konsertin järjestäminen ja etenkin levytyksen toteuttaminen on valtaisa ponnistus.
– Musiikki pitää sovittaa steel paneille itse. Valmista materiaalia ei ole. Sovitusten tekemiseen menee paljon aikaa. Tämän jälkeen oman aikansa vie kappaleiden treenaaminen, hän kertoo.
Viime vuosina Moisio Steel Band on esiintynyt yhteiskonserteissa. Toissa jouluna bändi esiintyi yhdessä Salon Viihdelaulajien kanssa.
– Yhteiskonserteissa järjestelyvastuu jakautuu isommalle porukalle, hän kiittelee.
Moisio Steel Bandin seuraava iso projekti on jo työn alla. Bändi esiintyy toukokuussa paikallisen rock-yhtye Ikuisuuden kanssa Salohallissa.
– Ikuisuuden rumpali Lari Salakari on entinen oppilaani. Hän otti minuun yhteyttä ja ehdotti yhteistyötä.
Yhteiskonsertissa kuullaan melodista rockia soittavan Ikuisuuden omia kappaleita, joista on tehty nyt myös pannusovitukset.
– Päiväkonsertti on tarkoitettu Salon kouluille. Iltakonsertti on puolestaan maksullinen, hän kertoo.
”Musiikin valinnaisaineita on vaikka kuinka! Meiltä löytyy muun muassa kuoro-, bändi- ja tietokonemusiikki-kurssit.”
Kojo on tehnyt pitkäjänteistä työtä musiikkiluokkalaisten ja myös muiden oppilaiden parissa. Nykyään opetustunteja kertyy viikossa jopa 36, joten Kojon apuna toimii toinen opettaja.
– Perniön musiikinopettaja on pitänyt osan tunneista. Tällä hetkellä apuna on entinen oppilaani, hän kertoo.
Myös osa oppilaista suhtautuu opettajansa tavoin intohimoisesti musiikkiin. Musiikkia voi löytyä oppilaiden lukujärjestyksestä jopa 7 tuntia viikossa.
– Musiikin valinnaisaineita on vaikka kuinka! Meiltä löytyy muun muassa kuoro-, bändi- ja tietokonemusiikki-kurssit.
Kojon mukaan musiikinopettajan työ ei ole vain opettamista.
– Haluan jakaa oppilaille tietoisuutta musiikin arvoista. Musiikki ja laulamisen ilo kuuluu jokaiselle, olitpa musikaalinen tai et.
Moisiolaisten musiikkimyönteisyydestä kertoo hyvin se, että valinnaiset musiikkikurssit kiinnostavat kaikkia koulun oppilaita ja mikkiin tartutaan innokkaasti.
– Esimerkiksi karaoke-kurssi on suosittu. On mahtava nähdä, miten oppilaat kehittyvät ja heistä tulee huikeita esiintyjiä.
Kojon halu tehdä pitkäjänteistä musiikkikasvatustyötä ei ole jäänyt huomaamatta, sillä hänet valittiin Vuoden 2022 Musiikinopettajaksi. Valinnan teki Koulujen Musiikinopettajat ry.
”Tainan opetus on innostavaa, paneutunutta ja siinä näkyy suuri sydän, jolla hän työtään tekee”, todetaan raadin perusteluissa.
Kojo itse kertoo yllättyneensä tunnustuksesta.
– Olin ihan puulla päähän lyöty, ja olin vakuuttunut olevani piilokamerassa, hän nauraa.
Koulupäivän jälkeen Kojo nauttii kotona hiljaisuudesta.
– Parasta musiikkia työpäivän jälkeen on hiljaisuus, hän naurahtaa.
Kesälomalla hiljaisuutta kestää pari viikkoa, minkä jälkeen äänet lisääntyvät pikkuhiljaa. Ensin menee päälle radio.
– Siitä sitten pikkuhiljaa siirryn pianon ääreen.
Kojo kertoo nauttivansa kaikenlaisesta musiikista. Klassisen musiikin lisäksi sydäntä lähellä on groovahtavanfunkahtavansoulahtava musiikki.
– Kaikella musiikilla on aikansa ja paikkansa.
Puolitoista vuotta sitten Kojo löysi itselleen yllättäen uuden harrastuksen. Hän osti kaupasta ystävänsä kanssa akryylimaalaussetin ja ilmoittautui maalauskurssille.
– Kurssi peruttiin, mutta päätin kokeilla maalaamista itse.
Ensin Kojon käsissä syntyi akryyliväreillä maisematauluja, mutta pian hän huomasi yhdistelevänsä eri tyylejä – etenkin piirtämistä ja maalaamista.
– Ja sitten alkoi syntyä runoja. Ihan tuosta vaan. Nyt runot ovat tärkeä osa teoksia.
Kojon teokset ovat saaneet paljon positiivista palautetta. Teoksia on ollut esillä näyttelyissä ja osa tauluista on myyty.
Tällä hetkellä hän tekee yhteistyötä Salo IoT Campuksen kanssa, jonka seiniltä löytyy nelisenkymmentä Kojon teosta.
Kuvataiteiden lisäksi Kojon arki täyttyy myös opiskelusta. Hän kouluttautuu parhaillaan lyhytterapeutiksi.
– Odotan innolla, mitä tämä polku tuo tullessaan, hän sanoo.
