Miska Pitkänen, 11, kävelee videossa kaikessa rauhassa olohuoneessa, kun yhtäkkiä lattia nielaisee hänet. Miska päätyy madonreikään, jonka syövereihin hän vajoaa kauhusta huutaen, kunnes lopulta plumpsahtaa lilliputtikokoisena isänsä kahvimukiin. Isä kohottaa mukin pahaa aavistamatta huulilleen ja hörppää. Ilme kertoo, että kahvissa on outo sivumaku.
Muun muassa tällainen video on syntynyt salolaisen Pitkäsen perheen ikiomana elokuvatuotantona. Tosiasiassahan Miska on tietysti kuvattu vihreän kankaan edessä eli green screen -tekniikalla ja isä Sampo Pitkänen on editoinut hänet uppoamaan madonreikään.
– Monet videomme ovat saaneet alkunsa siitä, että olen tykännyt kokeilla erilaisia editointitapoja. Näpertelen tietokoneella työkseni, ja tämä harrastus on saanut kipinän siitä, kun olen huomannut, mikä kaikki on mahdollista, hän kuvailee.
Videoiden tekeminen on Pitkäsillä isän ja lasten yhteinen harrastus. Ensimmäiset videot syntyivät, kun perheen esikoinen Jere Pitkänen, 14, oli vasta 6-vuotias ja Miska 2-vuotias. Nuorin veli Niila Pitkänen, 7, ei ollut vielä syntynytkään. Silloin Sampo Pitkänen alkoi videoida lasten tekemisiä ja perheen elämää.
Vuosi vuodelta lasten rooli on noussut harrastuksessa yhä suuremmaksi.
– Miska ja isä editoivat, ja minä näyttelen, Jere kuvailee tyypillistä työnjakoa.
Näytteleminen kiinnostaa Jereä, ja hän on harrastanut sitä Salon kansalaisopiston teatterikoulussa jo seitsemän vuotta.
– Tällä hetkellä olen myös Elokuvaprojekti-kurssilla, missä käsikirjoitetaan ja tehdään lyhytelokuva, hän mainitsee.
Myös Miska on kansalaisopiston teatterikoulussa viidettä vuotta. Näyttelemisen lisäksi hänet on tempaissut mukaansa elokuvatekniikka. Hän on perheen videoharrastuksen myötä oppinut editoimaan ja alkanut tehdä omia pelivideoita YouTubeen.
– Parasta videoiden tekemisessä on kuvaaminen, Miska sanoo.
Niilakin on jo innolla mukana yhteisissä videoprojekteissa.
– Hauskinta on ehkä näytteleminen. Ja haluaisin oppia editoimaan, Niila kertoo.
Pieniä Lego-animaatioita Niila on jo itse tehnyt. Se onnistuu helposti Stop Motion Studio -sovelluksella.
Perheen tekemät videot ovat pääasiassa lyhyitä ja huumorilla höystettyjä. Yhtenä isompana projektina he ovat tehneet oman science fiction -sarjan. Kaksi tuotantokautta on jo valmiina eli yhteensä kymmenen jaksoa.
– Kolmas kausi on tulossa, Niila mainostaa.
Sarjaa tehdessä on pitänyt myös harjoitella käsikirjoittamista.
– Suunnittelemme valmiiksi, mitä jaksossa tapahtuu. Repliikkejä emme kuitenkaan kirjoita, vaan niitä improvisoidaan, Jere kertoo.
Videot kuvataan kännykkäkameralla tai digikameralla. Editoinnin Sampo Pitkänen teki pitkään ilmaisella Windows Movie Maker -ohjelmalla. Mutta sitten nälkä kasvoi syödessä ja hän siirtyi maksulliseen VSDC-ohjelmaan, koska se mahdollistaa green screen -tekniikan käytön.
Green screen siirsi videoharrastuksen uudelle tasolle. Ensin haettiin kangaskaupasta vihreää kangasta, mistä syntyi mummun avustuksella taustakangas, jota vasten on kuvattu monet kohtaukset. Editointiohjelmassa Sampo Pitkänen korvaa vihreän taustan mitä erilaisemmilla kuvilla, ja niin pojat voivat lentää videossa vaikka avaruudessa.
Pitkästen videoita on näytetty lähinnä sukulaisille ja kavereille, mutta julkiseen jakoon niitä ei ole laitettu. Tärkeä yleisö ovat myös isovanhemmat, joille perhe on jo useana jouluna tehnyt joululahjaksi videon.
Viime jouluksi he tekivät Homo sapiens -dokumentin, jossa esitellään ihmisen toimintaa Avaran luonnon tyyliin. Videon taustalla on asiallinen kertojaääni, mutta kun kuva kertoo jotakin muuta, syntyy komiikkaa.
– Haimme vaikutteita Tatusta ja Patusta, missä kaikki on vähän väärin päin. Dokumentissa esimerkiksi kerrotaan, että tässä Homo sapiens merkkaa reviiriään ja kuvassa minä ripustan pyykkiä, Sampo Pitkänen kuvailee.
Toissa vuonna he tekivät joululahjaksi dokumentin oman perheensä joulunvietosta. Mukaan oli editoitu pätkiä menneistä jouluista sekä perheenjäsenten haastatteluja. Tähän teokseen tekijät ovat erityisen tyytyväisiä.
– Videoista on tullut pikkuhiljaa parempia. Kyllä kehityksen huomaa, Jere toteaa.
Tekijät myöntävät, että vanhoja videoita on hauska katsoa. Samaa mieltä on perheen äiti Jonna Hellberg-Pitkänen.
– Minua kiehtoo vanhoissa videoissa nähdä, millaisia lapset pienempinä olivat, sillä se unohtuu nopeasti. Valokuvat kertovat paljon, mutta videolle tallentuvat myös elekieli ja ääni.
