Salolaistaiteilija Sampsa Sarparanta on harvinaislaatuinen kahden lajin palvelija, joka taitaa niin maalaamisen kuin musiikintekemisenkin.
Maallikon silmään näyttää siltä kuin kaksi erilaista ilmaisumuotoa vuorottelisivat Sarparannan tekemisissä parin vuoden sykleissä. Viime vuodet hän on keskittynyt kuvataiteeseen ja musiikki on jäänyt Sarparannan legendaarisen punk-ryhmä No Shamen jälkeen syrjään.
Taiteilija itse vakuuttaa, että kyse on vain näköharhasta:
– Siltä voi näyttää ulospäin, mutta omassa arjessa kahden eri ilmaisumuodon väliset syklit ovat paljon lyhyempiä. Välillä teen saman päivän aikana kaksi tuntia musiikkia, sitten maalaan kolme tuntia ja palaan taas sen jälkeen pariksi tunniksi musiikin pariin.
– Taloudellisten syiden takia näin on pakko toimia, vaikka ei haluaisikaan. Ihanteellisin olisi kahden kuukauden sykli, jonka aikana voisi keskittyä vain yhteen asiaan kerrallaan. Musiikki ja maalaaminen ruokkivat sisällöllisesti toisiaan, mutta ajankäytöllisesti ne ovat tietysti toinen toisiltaan pois, hän sanoo.
Myös koronavuosien ajan musiikki ja kuvataide kulkivat käsi kädessä.
– Olin työhuoneellani koko ajan, siellä minulla on pystyssä sekä demotusvehkeet että maalausteline.
Työtahti ei ole muovautunut tällaiseksi pelkästään käytännön syistä, sillä Sampsa Sarparanta puhuu ”pakottavasta tarpeesta” tehdä taidetta niin kitara kuin sivellinkin kädessä.
– Muuten en ole kovin mukava kaveri, hän kertoo.
Juuri nyt Perniön multiartisti on ajankohtainen musiikkinsa vuoksi. Perjantaina hän esiintyy Teatteri Provinssin lavalla ja myöhemmin keväällä myös ravintola Musinessa.
Sarparanta-nimeä kantavan bändin esikoisalbumia Takaisin merkitykseen tehtiin viiden vuoden ajan.
– Bändin kanssa treenattiin kolme vuotta ennen kuin kukaan tiesi meistä mitään!
Teatteri Provinssin keikan Sampsa Sarparanta vetää kuitenkin soolona kitaran ja pianon äärellä, ja juhlistaa samalla juuri täyteen tullutta 50 vuoden ikäänsä.
– Soolokeikoilla lähestytään hiljaisuuden ja kuiskauksen voimaa. Soolokeikalla voi myös tapahtua mitä vaan. Voin soittaa tai olla soittamatta mitä tahansa biisejä. Myös Provinssin keikalla tulee olemaan yllätyksiä. Siellä on jotain, mitä ei ole koskaan ennen tapahtunut eikä tapahdu uudelleen. Sen lupaan, Sarparanta sanoo.
Hiljaisuuden voimasta pääsee nauttimaan myös Sarparanta-yhtyeen bändikeikoilla, sillä sen musiikissa on isoa dynamiikkaa, nousuja ja laskuja. Toisin oli Sampsa Sarparannan punk-vuosina:
– No Shamen keikat olivat puolen tunnin räjäytys ja liat pois. Bändi oli virkistävä, riitelevä demokratia.
Minkäänlaista keski-iän tuomaa seestyneisyyttä Sampsa Sarparanta ei tunnusta kokevansa, vaikka uusi musiikki edustaakin kuulaampaa menoa kuin No Shamen raju jyystö.
– Jazz-osastolle on menty ja jazz hiipii myös seuraavalle levylle. Tein 20 vuotta punkia niin hyvin kuin mahdollista. Punkin takana on kuitenkin hyviä biisejä, joita voisi soittaa vaikka viululla ja pianolla. Kyllä uudetkin biisit tunnistaa minun tekemikseni.
– Jokainen tietää, etten minä mikään laulaja ole. Biisini ovat aina perustuneet laulumelodiaan ja teksteihin. Biisien tekeminen ja esiintyminen ovat vahvuuteni, Sarparanta sanoo.
Hän viittaa ennen kaikkea pianovetoiseen kappaleeseen Ajan henki, jonka kuulostaa nyt hillityltä, mutta jonka pohjalla on No Shamesta tuttu raivo. Tyystin toisella tapaa esitettynä sen voisi koska tahansa vetää millä tahansa punk-keikalla.
– Biisien sanoma ei ole mihinkään muuttunut. Nyt se vain on enemmän rivien välissä. Muotokieli ja sovitukset ovat erilaisia.
Entä milloin kuvataiteen ystävät pääsevät jälleen näkemään Sampsa Sarparannan uutta maalaustuotantoa? Vaikka heti, multiartisti lupaa ja paljastaa samalla yhden Teatteri Provinssin ”50-vuotisjuhlakonsertin” yllätyksistä:
– Tulen pienimuotoisesti uusien maalausten kanssa ulos jo Provinssin keikalla. Olen aina halunnut pitää musiikin ja maalaamisen erillään, mutta sehän on vain siistiä, että kaveri tekee kahta asiaa. Sen vuoksi Provinssin lämpiössä on pienimuotoinen näyttely uusia töitäni, kertoo Sarparanta.
– Syksyllä alkaa kuvataiteen kanssa perusmeininki eli pyrin kahteen näyttelyyn vuodessa. Ensimmäinen näyttely on Vaasassa.
Sampsa Sarparanta perjantaina 17.2. klo 19 Teatteri Provinssin päänäyttämöllä ja lauantaina 15.4. klo 21 ravintola Musinessa.
