Leudot talvet ja nollan molemmin puolin sahaava lämpötila näkyvät selvästi tienkäyttäjien hakemissa vahingonkorvauksissa.
Esimerkiksi viime vuonna Suomen maantieverkolla tapahtuneista esinevahingoista jätettiin yli 2 500 vahingonkorvaushakemusta, kun normaali hakemusmäärä on ollut 2 000:n luokkaa vuosittain.
Toinen piikki tilastoitiin vuonna 2020, jolloin valtion teillä tapahtuneista vahingoista tehtiin runsaat 2 400 vahingonkorvaushakemusta.
Yhteistä vuosille oli lämmin talvi ja vaihteleva sää. Vuoroin sulava ja jäätyvä vesi aiheutti paljon päällystevaurioita, ja tiehen syöpyneet reiät rikkoivat autoista renkaita ja vanteita.
Valtakunnallinen ilmiö näkyy myös Varsinais-Suomessa. Maakunnan alueella tehtiin viime vuonna runsaat 300 vahingonkorvaushakemusta maanteillä sattuneista esinerikoista. Sitä edeltävän viiden vuoden aikana luku vaihteli 150:n ja 240:n välillä.
Katuverkolla tapahtuvat vahingot käsitellään kunnissa. Salossakin ilmiö on tuttu.
– Korvasimme viime vuonna 12 vahinkoa, ja korvaussumma oli yhteensä 2 655 euroa. Normaalivuosina korvaustapauksia tulee ehkä neljä viisi, Salon yhdyskuntateknisten palvelujen kaupungininsinööri Petri Virtanen kertoo.
– Viime talvi oli vaikea. Kunnossapitokin maksoi 20 prosenttia enemmän kuin normaalisti, kun katuja piti jatkuvasti hiekoittaa. Suli, jäätyi, suli ja jäätyi, Virtanen kuvailee.
Maanteillä tapahtuneet esinevahingot käsitellään keskitetysti Lapin ely-keskuksessa.
Vahingonkorvausasioiden ryhmäpäällikkö Hilla Raivio kertoo, että selvästi suurin osa hakemuksista koskee asvaltoiduilla teillä päällystevaurion takia rikkoutuneita renkaita ja vanteita.
Valtiolle tehdyistä vahingonkorvaushakemuksista noin joka viides saa myönteisen päätöksen. Käsittelyaika on keskimäärin 5–6 kuukautta.
– Pitää huomata, että meille tulevat vahingonkorvaushakemukset eivät kerro koko määrää. Kaikki tienkäyttäjät eivät lähde hakemaan korvauksia, ja esimerkiksi vakuutusyhtiöt korvaavat ajoneuvovahinkoja, hän muistuttaa.
Hilla Raivio korostaa, että pelkkä tien huono kunto ei vielä aiheuta korvausvastuuta tien kunnossapitäjälle. Jokainen korvaushakemus tutkitaan tapauskohtaisesti, ja esimerkiksi urakoitsijalta ja urakan valvojalta pyydetään lausunnot.
Autoilijan taas pitää pystyä osoittamaan, että auton vauriot syntyivät ilmoitetussa vahingossa. Esimerkiksi vasta seuraavassa vuosikatsastuksessa esiin tulevia vikoja ei korvata.
– Vahingot ovat voineet aiheutua pitkän ajan kuluessa, ja jos tarkkaa tapahtuma-aikaa ja paikkaa ei ole tiedossa, syy-yhteyttä tapahtuman ja vahinkojen välillä ei voida todentaa, Raivio tarkentaa.
Tienkäyttäjän pitää myös noudattaa liikennesääntöjä ja olosuhteiden edellyttämää huolellisuutta ja varovaisuutta. Jos tieosuudella on esimerkiksi varoitusmerkkejä päällystevaurioista tai tietöistä, ne on otettava huomioon.
Jos autolla on ajettu liikennesääntöjen vastaisesti, korvauksia ei välttämättä makseta.
Maksetut korvaussummatkin ovat tapauskohtaisia. Pääperiaate on, että vahinko korvataan, mutta vahingonkorvauksella ei voi hyötyä.
– Korvaussummasta voidaan tehdä vähennyksiä, jos esimerkiksi kuluneen renkaan tilalle hankitaan täysin uusi rengas, Hilla Raivio tarkentaa.
Vahingon sattuessa autoilijan on tärkeää ottaa ylös tarkka tapahtuma-aika ja paikka. Tien ongelmakohdasta olisi hyvä ottaa kuvia, jos se on turvallisesti mahdollista. Ajoneuvon vauriot pitää tarkastaa, merkitä muistiin ja mahdollisuuksien mukaan kuvata.
Liikennettä vaarantavasta päällystevauriosta tai muista ongelmista kannattaa myös tehdä ilmoitus, jotta urakoitsija tietää ryhtyä korjaustöihin. Ilmoituksen voi tehdä netissä osoitteessa palautevayla.fi tai soittamalla Tienkäyttäjän linjalle numeroon 0200 2100.
