Salon Vilpas Koripallo ry:n viime syksynä julkaistussa strategiassa (2022–2025) on maininta: ”Valmennuspäällikön työnkuvan kartoitus”.
Nyt työnkuva on kartoitettu ja löydetty sopiva ihminen tekemään työ. Hän on kahdeksatta kauttaan seuran valmennuksessa toimiva Jere Anttila.
Kolmekymppinen Anttila on ollut mukana Vilppaan liigajoukkueen valmennusryhmässä syksystä 2017 lähtien. Sen ohella Anttila on valmentanut useita juniorijoukkueita niin tytöissä kuin pojissa.
– Käytännössä jokainen 1999–2008 syntynyt juniori on tullut jossain treeneissä vastaan, Anttila tarjoaa perspektiivin.
Mikä muuttuu, kun sinusta tulee valmennuspäällikkö?
– Olen vähemmän tekemisissä tietyn joukkueen kanssa. Pääsen seuraamaan enemmän seuran muiden joukkueiden pelejä ja ottamaan koppia siitä, missä mennään niin valmennuksellisesti kuin yksilöiden osalta. Pääsen haastamaan valmentajia, että mitä, miksi ja miten, Anttila selventää.
– Vaikka Jere on pääsääntöisesti valmentanut, hän on myös tehnyt jo samoja asioita, joita valmennuspäällikön tehtävään kuuluu. Siksi hän on enemmän kuin sopiva mies tähän tehtävään, Vilppaan toiminnanjohtaja Sami Toiviainen vakuuttaa.
Anttilan työkuvaan kuuluu 13–19-vuotiaiden valmennuspäällikkyys ja seuran valmennuskoulutuksen suunnittelu sekä lukion ja yläkoulun lajivalmennuksesta vastaaminen. Sen lisäksi hänellä on rooli myös naisten edustusjoukkueen valmennuksessa.
Työnkuva näyttää enemmän kahden kuin yhden ihmisen työnkuvalta.
– Se on silti yhden ihmisen työnkuva. Jere on tehnyt monta vuotta tosi paljon töitä, mutta jo tälle kaudelle hänen töitään on järkeistetty paljon. Kyse on myös paljon suunnittelusta ja ajankäytöstä enemmän koko seuran kuin yksittäisen joukkueen eteen, Toiviainen muistuttaa.
Toiviainen paljastaa, että Vilpas suunnittelee valmennuspäällikön nimeämistä myös alle 13-vuotiaiden ikäluokkiin.
– Jos kaikki menee niin kuin olen suunnitellut, niin ensi kauden alkuun mennessä tämäkin asia olisi kunnossa.
Mutta mikä on Vilppaan junioritoiminnan suurin haaste, tuore valmennuspäällikkö Anttila?
– (miettii pitkään) Tällä hetkellä se on ikäluokkien jakautumisongelma. Eli meillä on esimerkiksi aika hyvä määrä vuonna 2004 syntyneitä, 2005 syntyneitä on paljon vähemmän ja 2006 syntyneitä vielä vähemmän. 2007 on taas poikapuolella iso ikäluokka.
– Eli määrät eivät ole suoraan verrannollisia niin sanottuihin dropout-vuosiin. Kyse on enemmän siitä, mitkä ovat (nuorten) lajivalinnat ja mikä buumi milloinkin on meneillään, Anttila muistuttaa.
