Yhden raitin kaupunki pysyi ylpeästi superjunttilana – Someron suurista juhlista on 30 vuotta, mutta kaupunkinimitys ei muuttanut itsellisten ihmisten paikkakuntaa

Tähän aikaan 30 vuotta sitten somerolaiset totuttelivat kutsumaan itseään kaupunkilaisiksi. Maan hallitus oli hyväksynyt Someron hakemuksen kuntamuodon muutoksesta marraskuussa 1992, ja nimitystä oli juhlittu vuodenvaihteessa Someron torilla.

Kunnan ensimmäinen kaupunkihakemus hylättiin valtioneuvoston äänestyksessä vuonna 1985. Silloin koko valtakunta oli irvaillut Someron olevan Suomen Sikako ja superjunttila, jossa on sikoja moninkertainen määrä asukkaisiin verrattuna. Paikallisia irvailu ei hetkauttanut. Elämä jatkui, somerolaiset säilyttivät somerolaisuutensa, eivätkä ruvenneet esittämään mitään muuta.

Somerosta tulee kaupunki julisti Salon Seudun Sanomat pääuutisenaan, kun toinen hakemus meni läpi. Lehti teki laajan jutun somerolaisten mietteistä (SSS 13.11.1992).

Asukkaiden tuntoja kylällä kysellyt toimittaja sai huomata, että kaupungiksi hyväksyminen ei saanut väkeä riehaantumaan. Hän oli tavoittanut pääkadulta muun muassa Juhani Vuoren. Tämä ei nähnyt Someroa kaupunkina:

– Yksi raitti kulkee kylän läpi, hän kuvaili tuolloin ja on samaa mieltä edelleen.

– Näinhän se on, mutta ei kaupunkinimitys haittaa. Somerolla on monia hyviä puolia, korostaa ikänsä paikkakunnalla asunut mies.

Hän nostaa esille pari olennaisinta:

– Ihmiset tuntevat toisensa ja ovat auttavaisia, jos missä ikinä tulee ongelmia. Apua järjestyy nopeasti esimerkiksi putkitöihin tai sähköhommiin. Myös harrastusmahdollisuuksia ja -paikkoja riittää, ja harrastusajat ovat järkevät.

Vuoren omaa sydäntä lähinnä on jääkiekko.

Toimittaja oli pysäyttänyt Vuoren mainitsemalla raitilla eli Joensuuntiellä myös Senja Toivosen, joka ulkoili lastensa Anninan ja Jasminan kanssa.

– Raitti on paljon kaunistunut niistä ajoista. Se on nykyään oikein edukseen, toteaa Toivonen kotikaupunkinsa pääkadusta 30 vuotta myöhemmin.

Nuorena äitinä hän arveli Someron olevan liian pieni kaupungiksi, mutta tottui pian nimitykseen. Hän ei usko, että Somerosta olisi tullut erilainen, vaikka se olisi jäänyt kunnaksi.

Toimittaja päätyi marraskuussa 1992 myös Jussin Baariin. Sen emäntä Arja Vaselius kertoi kaupunkiasiaa pohditun baarissa paljon ilman, että hyvää sanottavaa oli löytynyt.

Päättäjät arvioivat hakemusta tehdessään, että kaupunki pystyy helpommin säilyttämään valtion palvelut kuin kunta. Oletus osoittautui vääräksi.

– Kaupungistumisen jälkeen on menetetty niin verotoimisto kuin poliisikin, eikä julkinen liikennekään kulje kuten ennen, eläkkeelle jäänyt Vaselius kuvailee nyt.

1980-luvun puolivälissä Someron kunnanjohtajana oli aloittanut Arto Luhtala, joka johdatti kuntansa ensin lääninvaihdokseen ja sitten kaupungiksi. Luhtala oli todennut, että Somerosta tulee kaupunkina tunnetumpi ja yrittäjille houkuttelevampi (SSS 2.1.1993). Hän painotti kaupunkinimityksen myös kuvaavan paremman Someron palvelutasoa.

– Kaupunkititteli osoitti elinvoimaisuutta, toteaa nykyään Tuusulassa asuva Luhtala, ja muistaa Someron päättäjien olleen kuntamuodon muutostarpeesta yksituumaisia.

Luhtala sanoo 1980-luvun lopun ja 1990-luvun alun olleen Somerolla nopean kehityksen, rakentamisen ja väkiluvun kasvun aikaa. Talous pysyi vahvana. Siitä Luhtala kiittää silloisia luottamushenkilöitä.

– Virkamies ei pysty pidättelemään, jos päätöksenteko vie väärään suuntaan.

Luhtala lähti Somerolta töihin sisäasiainministeriöön, sieltä valtiovaranministeriöön ja veti kymmenen vuotta Euroopan unionin projekteja Venäjällä, Ukrainassa ja Makedoniassa ennen kuin jäi eläkkeelle.

Hänen poikansa perhe asuu Somerolla, jonne isoisäkin ajelee melkein kuukausittain.

– Someron sijainti takaa sen, että se pysyy menossa mukana, mutta työpaikkojen ja palvelujen sijoittuminen eivät tue kaupungin kehitystä. Suurempi kasvu vaatisi suurta sattumaa, Luhtala miettii ja toivoo Somerolle ”Inkoon-tuuria”.

Kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Jani Kurvinen (kesk.) arvioi, että sekä Someron lääninvaihdos että kaupunkistatuksen hakeminen saivat potkua naapurikaupunkien imagoista.

– Hämeen puolella sijaitseva Forssa oli perinteinen savupiipputeollisuuskaupunki, joka kävi läpi raskasta rakennemuutosta. Varsinais-Suomessa naapurina taas oli dynaaminen, nuorekas, innostava ja uuteen teknologiaan nojannut Salo, Kurvinen kuvailee.

– Salo oli vetovoimainen ja trendikäs. Somerolla haluttiin päästä mukaan samaan imuun.

Kurvinen muistuttaa, että mielikuvat vaikuttavat yhä päätöksentekoon, ja ottaa esille 20 000 asukkaan Liedon, joka päätti viime kesänä ryhtyä kunnasta kaupungiksi:

– Osa luottamushenkilöistä oli vakuuttunut, että Lietoa ei muuten oteta tosissaan.

Kunnat ovat saaneet vuodesta 1995 päättää itse, käyttävätkö ne kaupunkinimitystä.

Toimittaja Jarmo Lehto kirjoitti Someron kaupunkijuhlien aaton kolumnissaan, että paikkakuntaa on kautta aikain pidetyn itsepäisten ihmisten tyyssijana (SSS 31.12.1992).

– Pikemminkin somerolaiset ovat itsellisiä, Jani Kurvinen sanoo.

Lehto nosti somerolaisten päkäpäisyydestä esimerkiksi Someron Säästöpankin, joka ei antanut rahojaan Suomen Säästöpankin yleiseen levitykseen. Somerolla pankki jäi itsenäiseksi, kun säästöpankkiryhmän raunioille perustettiin Suomen Säästöpankki vuonna 1992.

– Itsenäisyyden ajatus oli vahva, eikä hallitus epäröinyt. Se oli viisas päätös, Someron Säästöpankin silloinen pankinjohtaja Matti Antola toteaa.

Suomen Säästöpankki pilkottiin historiaan heti seuraavana vuonna, mutta pieni joukko itsenäiseksi jääneitä säästöpankkeja jatkoi elämäänsä. Salossa nykyään asuva Antola myöntää, että Someron Säästöpankkia sekä vieteltiin että uhkailtiin, mutta se teki oman ratkaisunsa.

Itsenäisyydestä somerolaiset pitivät kiinni myös silloin, kun Salon seudulla käytiin kymmenen kunnan yhdistymiseen johtanutta kuntaliitoskeskustelua.

– Oli muutamasta äänestä kiinni, ettei Somero ottanut osaa Salon kuntajakoselvityksen toiseen vaiheeseen. Salon entisten kuntakeskusten nykytilaa katsoessa nähdään, että paikkakunnan palvelujen kannalta oli oikea ratkaisu jäädä itsenäiseksi, Kurvinen sanoo.

– Somero ei ole karsinut palvelujaan. Viisi kyläkoulua on lakkautettu, mutta ei säästösyistä, vaan oppilasmäärien laskettua.

SSS:n toimittaja raportoi Someron kaupunkijuhlista otsikolla Kaupunki syntyi yön syliin (SSS 2.1.1993). Hän kuvaili kylän kihisseen kaupunkimaista elämää, kun yli tuhatpäinen väkijoukko kerääntyi yöllä torille. Torikansan seassa juhli silloin myös parikymppinen Jani Kurvinen kavereineen. Kaupunkijuhlan ohjelmassa oli puheita, puhallinmusiikkia ja ilotulitusta.

SOMERON LUKUJA

Ennen ja nyt

Someron asukasluku oli vuoden 1993 alussa hiukan yli 10 000. Yrityksiä paikkakunnalla oli 500. Työttömyys oli 16 prosentin kieppeillä.

Nyt väkeä on reilut 8 400, yrityksiä yli tuhat ja työttömyysaste noin 7 prosenttia.

SSS kertoi marraskuussa 1992, että Someron velka on pysynyt kurissa, äyri jätetty nostamatta ja teollisuustilaa on tarjolla uusille yrityksille.

Vuoden lopussa Someron kaupungilla oli lainaa 1 746 euroa asukasta kohden eli selvästi alle maan keskitason (3 465 e), tuloveroprosentti on sote-uudistuksen jälkeen 7,86 prosenttia (maan keskitaso 7,38 %) ja uusille yrityksille riittää edelleen tilaa.