Somerniemen susireviirityöryhmän yleisötilaisuus houkutteli runsaasti ihmisiä Kiiruun koulun auditorioon torstaina 30. maaliskuuta. Syy väenpaljouteen lienee osin selvä: tilaisuus järjestettiin vain päivä sen jälkeen, kun suden oltiin uutisoitu tappaneen koiran Somerniemellä.
Someron riistanhoitoyhdistyksen puheenjohtaja Jari Kuisma kertoo susihavaintoja tulleen runsaasti läpi talven ja kevään.
– Yksilöt liikkuvat Letku–Pajula- ja Etelä-Somero–Kiikala-akseleilla. Huomionarvoista on, että näillä alueilla on huomattu samanaikaisesti usean suden liikehdintää, hän sanoo.
Somerniemen reviiristä on tunnistettu varmuudella kaksi susiyksilöä, joskin viime kesän kanta-arviossa lukema oli kolme. Samalla susiporukan status muuttui parista perhelaumaksi.
– Pyrimme selvittämään, liikkuuko reviirillä yksi vai kaksi laumaa. Ei ole lainkaan poissuljettua, etteikö yksilöitä olisi todellisuudessa 6–10, Kuisma toteaa.
Vaikka yleisötilaisuuden ajankohtaa voi kuvailla otolliseksi, oli sen päivämäärä päätetty jo ennen Somerniemen susihyökkäystä. Myös auditoriossa puhuneen Mikko Jokisen aihe oli liki päivänpäällinen, sillä hän luennoi kotieläinten suojaamisesta.
– Tavoitteemme on tukea kotieläintiloja susivahinkojen ennaltaehkäisyssä. Tarjoamme apua esimerkiksi laitumien suojauksen suunnitteluun, ja myös valmiiden laitteiden ja materiaalien toimittaminen riskialueille on mahdollista, SusiLIFE-hankkeen suunnittelijana työskentelevä Jokinen mainitsee.
Syksyllä 2019 käynnistynyt hanke on kantanut hedelmää: tilavierailuja on Jokisen mukaan tehty yli 150, ja petoaitaa tai parannustarvikkeita on toimitettu 40 tilalle noin 70 kilometrin edestä.
Tiloille hankitut sähköiset petoaidat toimivat lähtökohtaisesti kaikkien suurpetojen kohdalla.
– Kun peto saa iskun, se yleensä perääntyy. Paljon on kuitenkin kiinni yksilön motivaatiosta: susi voi esimerkiksi yrittää kaivaa kuopan aidan ali tai jopa hypätä sen läpi, Jokinen kertoo.
Jokisen väistyttyä sivummalle estradin otti haltuunsa Varsinais-Suomen riistanhoitopiirin riistapäällikkö Jörgen Hermansson, joka sai välittömästi päälleen kysymysten vyöryn.
Hermansson kuvaa suden ja ihmisen sopuisaan yhteiseloon tähtäävää SusiLIFE-hanketta ”pehmeäksi keinoksi” ehkäistä susivahinkoja.
– Tappaminen on vasta viimeinen oljenkorsi, Hermansson kiteyttää ja muistuttaa suden olevan Suomessa rauhoitettu eläinlaji.
Suomen riistakeskus voi kuitenkin myöntää suden pyyntiin poikkeuslupia.
– Jos yksilö käyttäytyy ei-toivotusti, lopettamista voidaan harkita. Suden karkottaminen on kuitenkin näissäkin tilanteissa ensisijainen keino, Hermansson painottaa.
Hän kertoo esimerkin susiparista, joka vaikutti viime vuonna Mynämäki–Mietoinen-akselilla.
– Pari maleksi ihmisten kotipihoilla, ja päiväunet maittoivat metsäsaarekkeilla, Hermansson aloittaa.
– Karkotustoimia yritettiin, mutta ne eivät tehonneet. Sittemmin toinen yksilöistä on lopetettu, hän jatkaa.
Hermansson korostaa, että ei-toivottu käyttäytyminen voi olla siis muutakin kuin suoraa aggressiota.
– Ajat ovat muuttuneet siitä, kun minä olin nuori. Susi ei enää kavahda ihmistä, vaan se on tottunut samoihin maisemiin kuin me, hän sanoittaa.
Entä jos susi tulee päälle ja puree jalkaan? Saako silloin käyttää tappavaa voimaa?
Hermansson vastaa, että tapon oikeutus tutkitaan jälkikäteen.
– Jos joutuu suden suoran aggression kohteeksi, on perusteltua puolustaa itseään ja eläimiään. Tilanteet tutkitaan kuitenkin aina tapauskohtaisesti, hän painottaa.
Jos havaitsee suden omassa pihapiirissään, ei oikeutta saa luonnollisestikaan ottaa omiin käsiinsä pelkän oleskelun vuoksi.
– Mutta sen saa tehdä selväksi, ettei pihapiiri ole sudelle oikea paikka. Voi ottaa kouraansa kättä pidempää ja huutaa, että ”painu helvettiin!”, Hermansson sanoo ja saa yleisön nauramaan.
Entä kuinka turvallista lasten on kulkea kouluun susireviirillä? Tilaisuudessa läsnä ollut Someron ympäristönsuojelusihteeri Jonna Hostikka toteaa, että susien vuoksi on tehty vuosien varrella joitain koulukyytijärjestelyjä.
– Yleensä pimeään aikaan ja sellaisille alueille, joissa susien on osoitettu käyttäytyvän poikkeavasti, hän muistelee.
Koulukyydeistä vastaa Somerolla sivistystoimi. ”Susikuljetuspäätösten” yhteydessä se konsultoi paikallista riistanhoitoyhdistystä.
”Sen saa tehdä selväksi, ettei pihapiiri ole sudelle oikea paikka. Voi ottaa kouraansa kättä pidempää ja huutaa, että ”painu helvettiin!”
Jörgen Hermansson tietää Suomen susikannan kasvaneen reilusti viimeisten vuosien aikana.
– Ja Varsinais-Suomi on valtakunnan susitiheitä aluetta, hän lisää.
Maakunnassa on noteerattu muutamia susien aiheuttamia koiravahinkoja. Useimmiten sudet aiheuttavat harmia lampureille.
– Vahinkojen määrä ei ole kasvanut samassa mittakaavassa susikannan kanssa, Hermansson alleviivaa.
