Arvuuttelu ja spekulointi on ohi: Jussi Savolainen jatkaa Vilppaan päävalmentajana myös ensi kaudella. Vilpas julkaisi Savolaisen vuoden mittaisen jatkosopimuksen keskiviikkona.
Savolaisen sopimus julkaistiin verrattain myöhään, sillä Vilpas oli yksi neljästä Korisliigan joukkueesta, jolla ei ollut julkaistua valmentajasopimusta ensi kaudeksi.
36-vuotiaan Savolaisen tulokaskausi kasvattajaseuransa päävalmentajana on ollut tulkinnasta riippuen joko vaikea tai odotetun haastava.
Kun Savolaisen sopimus julkaistiin pian kevään 2022 finaalien jälkeen, oli se ymmärrettävä shokki: kummallakin päävalmentajakaudellaan Vilppaan finaaliin vienyt Sami Toiviainen siirtyi toiminnanjohtajaksi ja pitkään Teemu Rannikolle pedattu paikka päävalmentajana menikin PeU-Basketin Divari B:n mestaruuteen luotsanneelle Savolaiselle, koska Susijengiin sitoutunut Rannikko ei halunnut palata Korisliigaan päävalmentajana.
”Haluta” voi kuulostaa omituiselta sanavalinnalta, mutta 42-vuotias Rannikko loi pitkän pelaajauransa aikana ympärilleen niin vahvan auran, että hän voi edelleen valita itselleen seuraavan työnantajan ja työpaikan Suomen rajojen sisäpuolella.
Koska Rannikko ja Toiviainen jatkoivat Vilppaan organisaatiossa, Savolainen joutui aloittamaan päävalmentajauransa kahden suuren varjon alla. Vaikka Savolaisen taustaryhmä oli kenties liigan vahvin ja pitkäaikaisin, pääty johon Savolainen pudotettiin, oli sittenkin yllättävän syvä.
Eikä Savolaisen tulokaskauden lähtöasetelmia helpottanut sekään, että Vilppaan pelaajabudjetti pieneni Jeremiah Woodin verran. Se tarkoitti totuttua suurempaa riskinottoa joukkueen rakentamisessa.
Vilpas päätti luovuttaa pelintekovastuun – täysin ymmärrettävästi – Perttu Blomgrenin ja Roope Ahosen käsiin ja hankki ulkomaalaisnelikoksi pelkästään vuonna 1998 syntyneitä atleettisia, mutta kokemattomia amerikkalaispelaajia. Nelikosta lähti ensin tehoton Bo Hodges, sitten kuriton Isaiah Crawley ja lopulta myös näkymätön Jalon Pipkins. Jäljelle jäi vain antropometrisesti pätevä KeyShawn Feazell, joka hänkin on kärsinyt pitkin kautta eurotulokkaalle ominaisista pelillisistä kasvukivuista.
Savolaisen joukkue on siis elänyt käytännössä koko kauden, marraskuusta helmikuulle. Myös ennen kautta suunniteltu kovaan tempoon ja koko kentän puolustukseen perustunut pelitapa on vaihtunut passiivisempaan ja perinteisempään puolen kentän palloskriinipelaamiseen. Savolainen on joutunut oppimaan kovimman kautta Korisliigan kausi kaudelta nousevan vaatimustason niin kentällä kuin rosoisilla pelaajamarkkinoilla.
Kun jatkosarjaa on jäljellä kaksi ottelua ja pudotuspelien alkuun on enää 10 päivää, Vilppaan tilanne on kaukana optimaalisesta: Blomgren on loukkaantuneena ja joukkue on pelannut lopullisella kokoonpanollaan tasan yhden ottelun (15.2. Vilpas-Kataja 85-81).
Tasainen turbulenssi saattoikin olla yksi merkittävä syy, miksi Vilpas panttasi Savolaisen jatkosopimusta niin pitkään. Parhaimmillaan Vilpas on ollut erinomainen, mutta huonoimmillaan Vilpas on ollut poikkeuksellisen huono.
Fakta on kuitenkin se, että vaikka Vilppaan kausi on ollut vaikein sitten kauden 2014-2015, on joukkueen voittoprosentti silti 50, sarjasijoitus kolmas ja lähtökohdat pudotuspeleihin vähintäänkin kelvolliset.
Vielä viime kaudella Vilpas oli ainoa joukkue, joka pystyi haastamaan pelillisesti Karhubasketin, nyt tuo joukkue on Seagulls. Täysin omalla tasollaan olevan kärkikaksikon takana tulee tiivis nelikko, josta Vilpas näyttää juuri nyt vahvimmalta ja uskottavimmalta.
Tilannetta helpottaa varmasti se, että joukkueen ydinkolmikko Mikko Koivisto–Juho Nenonen–Riku Laine tietää, kuka heitä ensi kaudella valmentaa. Suurin helpotus on luonnollisesti Savolaisella, joka ei valmenna loppukaudella oman työpaikkansa vaan pelkästään kasvattajaseuransa menestyksen puolesta.
Ensi kaudella pääty ei ole enää niin syvä, ja turbulenssiinkin tottuu vain turbulenssissa.
