Liikunta ja urheilu ovat jo pitkään hiihdelleet eduskuntavaalikampanjoissa anteeksipyydellen ladun reunaa. Aihe on jäänyt vaalipaneeleissa, mediassa ja puolueiden vaaliohjelmissa lähinnä maininnan tasolle.
Näissä eduskuntavaaleissa liikunta ja urheilu ovat kuitenkin nousseet ensimmäistä kertaa ladulle, joskin vain pitkän aihejonon peräpäähän. Jos ollaan oikein tarkkoja, näissäkään vaaleissa ei ole niinkään puhuttu liikunnasta ja urheilusta vaan liikkumattomuudesta ja sen miljardikustannuksista.
Joka tapauksessa osa ehdokkaista on uskaltanut jopa nostaa liikunnan (tai liikkumattomuuden) kampanjansa kärkiteemaksi.
Esimerkiksi Olympiakomitean ”liikunnan ja urheilun manifestin” on käynyt allekirjoittamassa peräti 376 ehdokasta, joista kolme Salosta: Anu Aaltonen (kok.), Timo Lähteenmäki (vas.) ja Saku Nikkanen (sd.).
Myös eduskuntapuolueiden vaaliohjelmissa liikunta on huomattavasti enemmän esillä kuin edellisissä eduskuntavaaleissa. Tosin valtaosa maininnoista jää kovin ontoksi.
Esimerkiksi gallupkärki kokoomus haluaa ”vahvistaa liikunnan ja urheilun edellytyksiä” ja tukea ”liikunnallisesti aktiivisen elämäntavan edistämisellä ihmisten terveyttä ja hyvinvointia.” Myös vihreät haluaa turvata ”liikuntaharrastusten ja -seurojen toimintaedellytykset”.
Ok, mutta miten?
Pääministeripuolue Sdp haluaa vahvistaa liikunnan valtionrahoitusta ”liikuntapoliittisessa selonteossa linjattuun suuntaan”.
Ok, mutta selonteko valmistui lokakuussa 2018 ennen koronapandemiaa ja Olympiakomitean uudelleenorganisointia. Onko se enää ajankohtainen?
Keskusta taas haluaa ”liikuntapalvelut kaikkien ulottuville”.
Ok, mutta kenen ulottuvilla liikuntapalvelut eivät tällä hetkellä ole?
Vasemmistoliitto linjaa, että ”kaikille lapsille on taattava harrastus” ja ”julkisella politiikalla on ohjattava harrastamisen kohtuuhintaisuuteen ja kaikki pelaa -periaatteen toteutumiseen lasten ja nuorten harrastustoiminnassa.”
Ok, eli eduskunnan tulisi puuttua lajiliittojen järjestämien otteluiden ja sarjojen peluutussääntöihin?
Ruotsalainen kansanpuolue purkaa liikkumattomuuspommin paljastamalla, että ”kansanterveyden edistämiseksi on tärkeää, että suomalaiset liikkuvat enemmän.”
Näiden onttojen ja outojenkin lauseiden lisäksi vaaliohjelmista löytyi myös ihan aitoja liikuntalinjauksia, jopa uusia ehdotuksia.
Liike Nyt esittää lapsille ja nuorille suunnattua harrastusseteliä sloganilla: ”katujengin sijaan jalkapallojengiin”.
Keskusta taas haluaa ulottaa liikuntasetelit myös kalastuksesta, metsästyksestä ja luontoharrastuksista aiheutuviin kustannuksiin.
Sdp haluaa kohdistaa seuratukea matalan kynnyksen harrastustoimintaan – moni muukin puolue viittasi tavoitteissaan samaan, mutta ei kertonut siitä näin suoraan.
Jos vaaliohjelmien perusteella pitäisi valita eduskunnan liikunta- ja urheilumyönteisin puolue, se olisi ehdottomasti kristillisdemokraatit, joka omistaa liikunnalle kokonaisen luvun.
Kilpakävelyn Euroopan ja maailmanmestarin Sari Essayahin johtama puolue haluaa vahvistaa liikunnan valtionrahoitusta (onko se sama asia kuin ”kasvattaa”?). Kristillisdemokraatit haluavat myös hyödyntää koulujen tiloja paremmin koulupäivän jälkeisinä harrastuspaikkoina ja varmistaa jokaiselle lapselle paitsi maksuton myös mielekäs liikuntaharrastus.
Kristillisdemokraatit haluaa myös madaltaa kaikkien arvonlisäveron piirissä olevien liikuntapalveluiden arvonlisäveroa alempaan verokantaan (10 prosenttia) sekä selvittää lahjoitusvähennysten ja verokannustimien käyttöä liikunnan edistämiseen ja tukemiseen.
Kristillisdemokraatit haluaa myös edistää huippu-urheilua ”tukemalla urheilijoita, valmentajia ja asiantuntijoita sekä urheiluakatemioita ja valmennuskeskuksia.”
Muuten urheilun, puhumattakaan huippu-urheilun, maininnat jäivät ymmärrettävän vähäiseksi.
Vasemmistoliitto nostaa esiin ammattiurheilijoiden työn erityispiirteet, ”jotka on huomioitava sosiaaliturvaa uudistettaessa”.
SDP omistaa yhden luvun otsikolla ”vastuullinen huippu-urheilu”, jossa halutaan Suomen edistävän ”ekologisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävää kansainvälistä huippu-urheilua”. Sdp haluaa myös ottaa valtion tukikriteereissä entistä vahvemmin huomioon häirintää ja asiatonta käytöstä vähentävät toimenpiteet.
Kokoomus haluaa ”kasvattaa huippu-urheilun edellytyksiä yhdessä elinkeinoelämän kanssa”, mutta ei kerro, miten lainsäädäntöelin sen mahdollistaisi.
Eduskunnan toiseksi suurin puolue perussuomalaiset ja perussuomalaisista Valta Kuuluu Kansalle -puolueen ainoaksi kansanedustajaksi loikannut Ano Turtiainen eivät ole julkaisseet erillistä eduskuntavaaliohjelmaa.
Perussuomalaisilta löytyy tosin ohjelmia erillisistä aiheista, kuten koulutuksesta, energia- ja ilmastopolitiikasta, maahanmuuttopolitiikasta ja taloudesta. Näissä ohjelmissa sekä puolueen vaihtoehtobudjetissa mainitaan liikunta vain kerran:
– Ei ole perusteltua, että muslimilapsille annetaan oikeus olla osallistumatta esimerkiksi musiikin tai liikunnan tunneille, kerrotaan puolueen koulutusohjelmassa.
Lähde: Eduskuntapuolueiden vaaliohjelmat
