Kun muisti tuntuu huononevan, lääkärille meno voi pelottaa. Ei kai vain tulisi Alzheimer-diagnoosia!
Voi tehdä mieli lykätä tutkimusta, mutta niin ei kannata tehdä.
– Jos selviää, ettei ole syytä huoleen, sehän on hyvä asia. Ja jos todetaan muistisairaus, päästään aloittamaan hoito mahdollisimman varhain, sanoo neurologi, Turun yliopiston aivokuvantamisen professori Juha Rinne.
Hän esittelee lohdullisia tilastoja. Vaikka muistisairaudet yleistyvät iän myötä, suurin osa meistä ei niitä saa.
65–70-vuotiaista suomalaisista alle kahdella prosentilla on muistisairaus, 75-vuotiaista 7,5 prosentilla ja yli 80-vuotiaistakin vain 20 prosentilla.
– Normaaliinkiin ikääntymiseen liittyy muistitoiminnan heikentymistä. Mieleenpainaminen ja mieleenpalauttaminen käy hitaammaksi ja tehottomammaksi. Uutta pystyy kuitenkin yhä oppimaan, se vain vaatii enemmän harjoitusta ja kertausta, Rinne kertoo.
Yleisin muistisairauksista on Alzheimerin tauti, jota on lähes 70 prosenttia Suomen muistisairausdiagnooseista. Lisäksi muistioireita liittyy muun muassa Parkinsonin tautiin ja muistisairaus voi olla esimerkiksi verenkiertoperäinen.
– Mahdollisen muistisairauden tarkka diagnoosi on tärkeää selvittää, sillä kyse voi olla eri tavalla hoidettavista asioista, sanoo Turun yliopiston farmakologian professori emeritus Mika Scheinin.
Professorit ja lääkärit Scheinin ja Rinne tekevät yhteistyötä Muistiliiton ja paikallisten muistiyhdistysten kanssa. He kiertävät puhumassa Varsinais-Suomessa ja Satakunnassa järjestettävissä yleisötilaisuuksissa. Viime vuoden lopulla he vierailivat Salossa.
– Aina tulee uusia ihmisiä, joille muistiongelmat ovat ajankohtaisia. Salon tilaisuudessa oli todella paljon väkeä, on ilahduttavaa että asiaa kiinnostaa, Rinne sanoo.
Milloin on syytä epäillä Alzheimerin tautia tai muuta muistisairautta?
– Siitä ei vielä tarvitse olla huolissaan, jos ei muista 50 vuoden takaisten luokkatovereiden nimiä tai kaikkia salasanoja. Sen sijaan huono merkki on, jos tärkeät asiat unohtuvat: aamulla sovittuun tapaamiseen meno unohtuu päivällä tai avaimet ja lompakko hukkuvat toistuvasti, Scheinin vastaa.
Unohtelu ei ole ainoa oire, vaan tyypillistä on myös aloitekyvyttömyys ja vetäytyminen.
– Ensimmäinen oire voi olla kontaktien välttely, kun tuntuu että ihmisten tapaaminen rasittaa eikä enää tuo mielihyvää niin kuin ennen.
Tutkimuksia tehdään muistipoliklinikoilla tai muistineuvoloissa, joihin hakeudutaan oman terveyskeskuksen kautta. Jos on vielä työelämässä, kannattaa kääntyä työterveyshuollon puoleen. Neuvontaa ja testaustoimintaa on myös Muistiliitolla.
Mahdollisen muistisairauden tutkimus aloitetaan muistitoimintojen testaamisella, laboratoriotutkimuksilla ja tarvittaessa aivojen kuvantamisella.
– Joskus tarvitaan laajempia neuropsykologisia tutkimuksia. Lisäksi suljetaan pois muita mahdollisia oireiden aiheuttajia, kuten B-vitamiinin puutos, kilpirauhasen vajaatoiminta tai munuais- ja maksasairaudet, Rinne kertoo.
Jos diagnoosina on Alzheimerin tauti tai sitä ennakoiva lievempi muistihäiriö, lääkehoito kannattaa yleensä aloittaa. Lähtötilanteeseen vertaamalla pystytään seuraamaan, onko lääkkeestä hyötyä.
– Lääkehoito on kuitenkin vain osa hoidosta, johon kuuluu myös neuvontaa, tukea kotona pärjäämiseen, mahdollisesti liikunnan lisäystä ja muistiharjoitteita, Scheinin sanoo.
– Tavoitteena on edistää taitojen säilymistä, ylläpitää muistia ja sosiaalisia suhteita ja helpottaa arjessa selvitymistä. Tilannetta seurataan muun muassa muistitestein, mutta tärkeää ei ole niissä suoriutuminen sinänsä, vaan että elämä olisi normaalia ja miellyttävää.
Molemmat lääkärit muistuttavat terveellisten elintapojen merkityksestä sekä muistisairauksien hoidossa että jo aiemmin ennaltaehkäisyssä. Korkeat verensokeri, kolesteroli ja verenpaine ovat riskitekijöitä.
Muistille on hyväksi myös liikunta ja henkinen aktiivisuus. Lisäksi nuoresta asti on syytä välttää päävammoja esimerkiksi käyttämällä kypärää riskialttiissa urheilussa.
Jos hoitoon ei ole hakeutunut jo sairauden alussa, se kannattaa myöhemminkin. Vielä keskivaikeassa Alzheimerin taudissa voidaan saada aikaan oireiden lievittymistä.
Lääkehoidossa on kuitenkin mietittävä myös sivuvaikutuksia: ovatko hyödyt suurempia kuin haitat.
– Lääkkeiden tehokkuus vaihtelee, koska ihmiset ovat eri tavoin herkkiä haittavaikutuksille. Pahoinvointi, ruokahaluttomuus ja levottomuus ovat tyypillisiä haittavaikutuksia, jotka estävät annostuksen noston, Scheinin kertoo.
Sivuvaikutukset saattavat lieventyä, kun vaihdetaan lääkevalmistetta tai annostelun aikaa tai muotoa. Laastarina sama lääkeaine voi olla paremmin siedetty kuin tablettina.
Muistisairauden edetessä voi tulla myös neuropsykiatrisia oireita, joita on aiemmin kutsuttu käytösoireiksi: levottomuutta, ahdistuneisuutta, harhoja ja aggressiivisuutta. Niiden hoitoon voidaan käyttää oireenmukaisia psyykenlääkkeitä.
Rinne on vastaanotollaan saanut kuulla monien potilaiden ja omaisten kysyvän, kuinka Alzheimerin tauti tulee etenemään. Tarkkaa vastausta on mahdotonta antaa, sillä sairaus etenee yksilöllisesti ja ihmiset reagoivat hoitoon eri tavoin.
– Kun asiaa tutkittiin ennen kuin lääkehoitoa oli käytössä, tultiin siihen tulokseen että Alzheimerin eteneminen veisi noin 10 vuotta. Nykyään hoito on kehittynyt ja tauti havaitaan usein aiemmin, joten hyvää elämää voi olla jäljellä diagnoosin jälkeen parikin vuosikymmentä, Rinne sanoo.
– Sairastuminen on tietysti dramaattinen ja ikävä asia, mutta usein vielä sen jälkeen voi tehdä paljon ja elää normaalia elämää.
Alzheimerin taudissa aivoihin kertyy sakkaa
- Aivojen aineenvaihdunnassa syntyy normaalisti hajoamistuotteita, jotka poistuvat elimistöstä. Alzheimerin taudissa kaksi tällaista valkuaisainetta, amyloidi ja tau, eivät poistu vaan alkavat sakkautua ja kertyä aivoihin.
- Valkuaisainekertymät löysi mikroskoopilla saksalainen psykiatri ja neuropatologi Alois Alzheimer tutkiessaan kuolleen potilaansa aivoja vuonna 1906. Sairaus nimettiin hänen mukaansa.
- Taudin syntymekanismia ei ole vielä selvitetty, ja sitä tutkitaan maailmalla paljon. Monet tutkijat pitävät sakkautumista taudin syynä, mutta on myös näkemyksiä, että se voi olla seuraus, Mika Scheinin kertoo.
- Perimä vaikuttaa jonkin verran alttiuteen sairastua Alzheimerin tautiin, mutta kohonnut alttius ei välttämättä tarkoita sairastumista. Taudista on myös olemassa vahvemmin perinnöllinen muoto, joka on Suomessa harvinainen.
