LÄNSIRINTAMALTA EI MITÄÄN UUTTA (Im Westen nichts Neues, Saksa 2022). Ohjaus: Edward Berger. Käsikirjoitus: Edward Berger, Lesley Paterson ja Ian Stokell perustuen Erich Maria Remarquen romaaniin. Kuvaus: James Friend. Leikkaus: Sven Budelmann. Musiikki: Volker Bertelmann. Näyttelijät: Felix Kammerer, Albrecht Schuch, Aaron Hilmer, Moritz Klaus, Adrian Grünewald, Daniel Brühl, Edin Hasanovic. Netflix.
Saksalaiskirjailija Erich Maria Remarquen romaani Länsirintamalta ei mitään uutta on kiinnostanut elokuvantekijöitä heti ilmestymisestään alkaen. Ensimmäinen ja tähän mennessä totisin yritys sen sovittamiseksi valkokankaalle saatiin tuoreeltaan vuonna 1930 ohjaaja Lewis Milestonen käsittelyssä.
Sen jälkeen sodanvastaisen romaanin klassikkoteoksesta on tehty sovituksia televisioon vaihtelevalla menestyksellä. Edward Bergerin monumentaaliteos on ensimmäinen vakavasti otettava kilpailija Milestonen varhaiselle tulkinnalle.
Milestonen version aikaan romaanit tapahtumat ja ensimmäisen maailmansodan kauhut olivat tuoreeltaan muistissa. Omakohtaisiin muistoihin perustui myös Remarquen romaani. Nyt ensimmäisestä maailmansodasta on niin kauan aikaa, että useimmille Bergerin elokuvan katsojille se näyttäytyy vain etäisenä kaikuna jostain historian syövereistä.
Sodankäynnin julmuus saattaa yllättää nykykatsojan. Länsirintaman vuosikausiksi paikoilleen jumiutuneessa asemasotavaiheessa käytiin hyvin eriparisia taisteluita, joissa miehet kiväärien ja pistimien kanssa ottivat vastaan panssarivaunujen hyökkäyksiä ja kaasuiskut lanasivat kertaheitolla kokonaisia joukkueita.
Moni taisi silti kuolla nälkään, kylmyyteen ja tauteihin, sillä Berger esittää sodan olosuhteet hirvittävänä mutavellinä, jossa nestehuolloksi riitti kourallinen kuravettä juoksuhaudan pohjalta ja ravintoa sai jos onnistui tappamaan vihollisen ja varastamaan tämän vähäiset elintarvikkeet.
Länsirintamalta ei mitään uutta fokusoituu nuoreen ylioppilaaseen Paul Bäumeriin (Felix Kammerer), joka lähtee sotaan vapaaehtoisena ja lähinnä ympäristönsä painostamana. Kotiinkaan ei voi jäädä, kylän ainoaksi pelkuriksi. Nuorukaisille puhutaan ennen lähtöä suut ja korvat täyteen valheellisia sankaritarinoita ja fantasiaa siitä, kuinka keisarillinen Saksa marssisi parissa viikossa Pariisiin.
Ihan näin ei käykään, vaan sota lukittuu paikoilleen ja muutaman sadan metrin valloittamiseksi ollaan valmiita uhraamaan tuhansia miehiä.
”On onni elää suurina aikoina”, nuorille koulupojille valehdellaan niiden suusta, jotka jäävät turvallisesti kotiin. Ja kun maanrakoon lyöty Saksa vihdoin suostuu ranskalaisten koviin rauhanehtoihin ja nuorten sankarien kotiinpaluu häämöttää, sotakiimainen kenraali määrää joukot vielä yhteen hyökkäykseen varttituntia ennen rauhan koittamista.
Bergerin elokuvassa sodan viimeiset minuutit jäävät, jo pelkästään draaman nimissä, monen pojan viimeiseksi sankariteoksi.
Ohjaaja Edward Berger ottaa pientä etäisyyttä lähdetekstiinsä, mutta kyllä Erich Maria Remarquen klassikkoromaanin hänenkin tulkinnastaan tunnistaa. Tietyt sovitukselliset vapaudet ovat olleet viisaita ratkaisuja, sillä nyt Länsirintamalta ei mitään uutta resonoi jäännöksettömästi nykyaikaan ja vallankin päällä oleviin sotatapahtumiin Euroopassa.
Remarquen alkuperäisromaanin perusviesti sodan julmuudesta ja sen turhuudesta on tietysti ajaton. Senkin Edward Bergerin ohjaustyö tavoittaa tarkasti ja välittää katsojalle täydessä mitassaan.
Elokuvassa on muutamia yksityiskohtia, jotka tekevät erityisen syvällisen vaikutuksen.
Kuvaaja James Friend käyttää harkiten mutta tehokkaasti suoraan ylhäältä alas suunnattua kamerakulmaa, jolloin taistelutantereen toimet näyttäytyvät ensin lähinnä abstraktilta maalaukselta ja lähemmäs toimintaa laskeuduttaessa hirvittävältä lihamyllyltä.
Samoin Volker Bertelmannin musiikki luo etäännyttävän ja hyvin aavemaisen tunnelman kaiken ylle. Bertelmann ei sävellä klassista elokuvamusiikkia, jossa jouset pauhaavat toiminnan tiivistyessä, vaan pikemminkin nykyaikaista konserttimusiikkia lähestyvää äänimaailmaa. Sen pyrkimyksenä on luoda kokonaan toinen taso elokuvassa näkyvien tapahtumien päälle, ikään kuin vaihtoehtoinen tulkinta.
Felix Kammerer elokuvan pääosassa nuorena sotaan lähtevänä ylioppilaana on jokaisen mahdollisen eteensä osuvan palkinnon ja prenikan arvoinen. Kammererin roolisuoritus Paul Bäumerina on uskottava, teknisesti taidokas ja ennen kaikkea katsojan sydämeen käyvä.
