Ukkometso ja mies. Tiukka tuijotuskilpailu. Mies päästää äänen, metso vastaa. Välillä peräännytään, välillä mennään eteenpäin.
Häirikkömetson pyydystäminen rengastamista varten on taitolaji. Metsoa pitää houkutella ja ärsyttää esimerkiksi taputtamalla käsiä yhteen ja matkimalla sen soidinääntä. Tarkoitus on saada lintu hyökkäämään, jolloin sen pyydystäminen onnistuu.
Perniöläinen Otso Karhumäki ei ole ensimmäistä kertaa nokikkain häirikkömetson kanssa. Hän on isänsä, perniöläisen lintuharrastaja Juhani Karhumäen kanssa pyydystänyt useita kukkoilevia metsoja.
– Metson saa kyllä syliin, kun tietää mitä tekee. Yhtään liian aikaisin ei saa yrittää napata lintua, muuten se lähtee karkuun. Metso painetaan selästä maahan ja napataan kiinni jaloista, Juhani Karhumäki sanoo.
Perniössä häiritsevästi käyttäytyvä ukkometso on isälle ja pojalle tuttu jo entuudestaan. Juhani Karhumäki tapasi sen ensimmäisen kerran viime keväänä ja seuraavan kerran syksyllä ollessaan mustikkametsällä. Nyt ukkometso näyttää valinneen reviirikseen metsätien lähellä Teijon kansallispuistoa.
– Emme onnistuneet metson rengastamisessa viime vuonna. Se tuli noin metrin päähän, muttei käynyt päälle, jotta sen olisi saanut kiinni.
Ukkometso saapuu nopeasti paikalle, kun joku liikkuu metsätiellä. Etenkin hiihtäjät saavat sen tulistumaan. Juhani Karhumäki ei osaa sanoa, miksi nimenomaan hiihtäjät saavat sen uhittelemaan.
– Ehkä hiihtämisestä tulee jokin ääni, joka saa linnun ärsyyntymään, hän pohtii.
Häirikkömetsoja on ollut Salon seudulla aikaisemminkin. Kaksi vuotta sitten Salon Seudun Sanomat kertoi Märynummella häiriköineestä ukkometsosta (SSS 26.3.2021). Kyseinen tapaus poiki Juhani Karhumäelle useita yhteydenottoja vastaavanlaisista häirikkömetsoista.
– Se oli ennätysvuosi. Rengastin peräti kuusi häirikkömetsoa. Viime vuonna ei rengastettu yhtään.
Kaikkiaan Juhani Karhumäki on rengastanut 38 metsoa, joista kolmisenkymmentä on ollut ukkometsoja ja loput koppeloita eli naaraita.
Metso karttaa tavallisesti ihmisiä, mutta häirikkömetsot provosoituvat helposti esimerkiksi ihmisistä tai vaikka autoista. Häirikkömetsojen harvinaisen suuri määrä Salon seudulla on herättänyt ihmetystä. Vaikuttaako asiaan kenties lintujen perimä? Vastauksia yritetään saada tutkimalla häirikkömetsojen dna:ta.
Juhani Karhumäki on kerännyt häirikkömetsoista sulkanäytteitä, jotka on toimitettu Turun yliopistoon tutkittavaksi. Tutkimus on vasta alkutekijöissä ja materiaalia tarvitaan edelleen. Juhani Karhumäki toivookin, että ihmiset ilmoittaisivat hänelle häiritsevästi käyttäytyvistä metsoista. Häirikkömetsoista voi ilmoittaa Juhani Karhumäelle numeroon 0405896305.
Se aggressiivisesti käyttäytyvistä metsoista tiedetään, että niistä on mitattu korkeita testosteronimääriä. Karhumäki itse arvelee, että yksi merkittävimmistä syistä häiriökäyttäytymiselle on metsien tila.
– Avohakkuiden takia metsä ovat nykyään hyvin pirstaleisia. Metso on metsälintu ja vaatii ympärilleen metsää.
Häiriökäyttäytymistä on myös pidetty ikääntyneiden metsojen ongelmana, kun nämä eivät enää pärjää soidinpaikoilla nuoremmilleen. Karhumäki tyrmää ainakin osin tämän väittämän.
– Myös nuoret linnut voivat olla häiriköitä.
Häirikkömetsot nousevat yleensä otsikoihin keväällä, mutta ne voivat käyttäytyä aggressiivisesti ympäri vuoden. Ainoastaan kesällä uhittelu vähenee sulkasadon takia.
– Reviiriään ne puolustavat, Juhani Karhumäki kertoo.
Otso Karhumäen ja perniöläisen metsätien kingin uhittelu päätyy metson kannalta nolosti. Sulkiaan hetki sitten pörhistellyt ukkometso näyttää hieman koomiselta Otso Karhumäen kainalossa.
Perniön häirikkö saa jalkaansa renkaan. Lisäksi tutkitaan linnun sulkapeitettä iän määrittelemiseksi ja mitataan sen siiven pituus. Punnitusta varten lintu laitetaan hetkeksi säkkiin.
– 4,05 kiloa, huikkaa Otso Karhumäki.
Juhani Karhumäki arvelee linnun olevan 2-vuotias, ja se on hyvässä fyysisessä kunnossa. Yksi linnun sulista päätyy osaksi häirikkömetsojen dna-tutkimusta.
Lyhyen kiinniolon jälkeen lintu pääsee takaisin reviiriään vahtimaan. Metso lennähtää vauhdilla pussista ulos ja siirtyy närkästyneen oloisesti hieman kauemmas.
Mutta pian pusikosta kuuluu jo tuttu naksutus, kun ukkometson reviirille on ilmestynyt sen pahin kilpailija – hiihtäjä.
Näin kohtaat häiriköivän metson
Perniöläinen lintuharrastaja Juhani Karhumäki kehottaa käyttäytymään rauhallisesti, mikäli tapaa aggressiivisen metson.
– Kannattaa napata käteen esimerkiksi kuusen oksa ja pitää sitä linnun ja itsensä välissä. Lintu ei tule siitä läpi. Sitten voi rauhallisesti peruuttaa pois.
Karhumäen mukaan metso ei hyökätessään noki vaan se lyö vastustajaa siivillään.
– Isku on kyllä aika kova, hän sanoo.
Reviirillään omistajan elkein tepasteleva metso ei ole helppo saalis pedoillekaan.
– Näätä saattaa tappaa metson, jos se pääsee kiinni kurkkuun. Myös ilves voi napata metson. Kettu sen sijaan tuskin saa isoa ja voimakasta lintua kiinni, Karhumäki sanoo.
Karhumäki on myös käynyt siirtämässä häirikkömetsoja, jos ne ovat valinneet reviirin esimerkiksi jonkun pihapiiristä.
– Metso pitää siirtää tarpeeksi kauas. Ainakin kymmenen kilometrin päähän, jotta se ei palaa vanhalle reviirille.
Metson ravintoa ovat talvisin männyn neulaset, joita se popsii lähinnä kitukasvuisista tai muuten vioittuneista puista.
– Liian hyvissä voimissa olevan puun neulaset ovat liian tujuja ja saavat sille aikaan vatsanpuruja.
Syksyllä metsot syövät muun muassa haavanlehtiä ja kesällä soilta löytyviä kasveja.
