Kun Kouvojen päävalmentaja Jyri Lehtonen kuuli keskiviikon KTP-voiton jälkeen, että puolivälierävastustaja on Vilpas, hänelle tuli mieleen kaksi asiaa.
– Ensimmäisenä tuli mieleen, että Vilpas-sarjassa ei voi tapahtua mitään sellaista, mitä ei olisi jo aiemmissa Vilpas-sarjoissa tapahtunut.
– Sitten ajattelin, että onkohan (Juho) Nenosella ja muilla salolaisilla vielä sellainen muistijälki, että ”ei kai taas Kouvot!”, Lehtonen naurahti.
Monilla salolaisilla muistijälki on edelleen kirkas, sillä Kouvot on aiheuttanut Vilppaalle sen lähihistorian karvaimmat pudotuspelitappiot.
Niille, joiden muistijälki on haalistunut, palataan nyt kevään 2016 ja 2019 värikkäisiin ja lopulta salolaisittain katkeriin tapahtumiin.
Kausi 2015–2016 oli kummallinen.
Ulkomaalaispelaajien määrä oli nostettu kolmesta neljään, mikä tasoitti merkittävästi Vilppaan ja muiden pienemmän budjetin seurojen eroa kärkeen.
Voimasuhteet menivät kuitenkin helmikuussa täysin uusiksi, kun Bisonsin talousongelmat paljastuivat ja joukkue joutui luopumaan pelaajistaan.
Samalla puolivälieräparit muodostuivat epätasaisiksi ja epäreiluiksi: vastakkain joutuivat kevään kuumimmat joukkueet Vilpas ja Kouvot ja silloiset lankomiehet Lehtonen ja Mikko Tupamäki.
– Olihan se ikävää, että Vilpas ja Kouvot kohtasivat jo siinä vaiheessa. Varsinkin kun samaan aikaan BC Nokia pudotti Katajan ja Seagulls Karhun.
Lehtonen myönsi olleensa ”kusi sukassa”. Sherman Gayn rullaaminen, Doug Wigginsin palloskriinit ja Mo Prattin koko kolmospaikalla aiheuttivat Kouvoille suuria ongelmia.
Kaiken kruunuksi 24 tuntia ennen avausottelua Kouvojen Ville Kaunisto soitti Lehtoselle ja kertoi kuumemittarin näyttävän lukemaa 39,5. Kaunisto oli sivussa kolme ottelua, ja esiin astui uusi tähti.
– Siitähän alkoi Alexander Madsenin tähdenlento, Lehtonen muistuttaa nykyisen Susijengin sentterin läpimurrosta.
Ottelusarja eteni kotijoukkueiden komennossa: Kouvot voitti 19 pisteellä, Vilpas peräti 43 pisteellä ja Kouvot taas 18 pisteellä.
Toisen ottelun jälkeen Kouvot teki kurinpitopyynnön Vilppaan Okko Järven potkusta Kouvojen Ilari Seppälän nivusiin. Vilppaalta (ja kurinpidolta) jäi huomaamatta Seppälän vastaava potku Nenosen nivusiin. Järvi oli kolmannen ottelun pelikiellossa.
Neljäs ottelu eteni tasatahtia viimeisiin hyökkäyksiin. Lehtonen käski rikkoa Järveä ja testata hänen paineensietokykyään vapariviivalla. Järvi upotti vaparit ja Kouvot sai viimeisessä hyökkäyksessä kaksi voittokolmosta ilmaan: kumpikin kolahti rautoihin ja päätössummerin soitua Vilpas Ultras valtasi Salohallin parketin. Elettiin Vilpas-buumin ensimmäistä aallonharjaa.
Lauantaina 9. huhtikuuta 2016 pelattu ratkaiseva viides ottelu on yksi Korisliigan historian ällistyttävimmistä.
Täysin pitelemättömän Wigginsin (34 pistettä) johdolla Vilpas johti ottelua viisi ja puoli minuuttia ennen loppua 14 pisteellä ja kaksi minuuttia ennen loppua vielä kahdeksalla pisteellä. Kouvojen Kyle Shilohin virhetili oli täyttynyt ja hän luuli uransa päättyvän siihen otteluun.
Mutta sitten tapahtui DJ Richardson.
Villi ja paikoin kuritonkin takamies pääsi tilaan, johon suurin osa ammattilaiskoripalloilijoista ei pääse koko uransa aikana – vielä harvempi pudotuspelien ratkaisuottelussa. Richardson heitti 49 sekunnissa 12 pistettä ja nosti Kouvot 83–81-johtoon ennen päätösminuuttia.
Vilpas tuli vielä Wigginsin vapareilla tasoihin, mutta Kouvot sai viimeisen hyökkäyksen. Ensin Austin Dufault torjui Richardsonin, pallo pysyi Kouvoilla ja kelloon jäi 4,7 sekuntia. Richardsonin uusi yritys päättyi ohiheittoon ja hyökkäyslevypallon nosti koriin Bisonsin konkurssipesästä Kouvoihin houkuteltu Ilari Seppälä.
– Bisons vapautti pelaajat juuri ennen siirtorajaa. Siinä oli aikamoinen kilpahuuto Seppälästä ja Mikko Koivistosta. Seppälä valitsi Kouvot ja Koivisto Karhun, Lehtonen muisteli.
Mansikka-ahon liikuntahallin juhliessa Pratt hoksasi, että kelloon jäi vielä 0,5 sekuntia. Hän juoksi juhlivien pelaajien takaa hyökkäysalueelle ja sai vielä yllättävän tasapainoisen kolmosen suoraan syötöstä. Se kuitenkin kolahti rautaan. Summeri soi, Vilppaan kausi ja Mikko Tupamäen aikakausi päättyivät katkerimmalla mahdollisella tavalla.
Tuon ottelun jälkeen Kouvot tiesi, ettei heitä voi pysäyttää enää kukaan: joukkue suorastaan lensi mestariksi.
Kolme vuotta myöhemmin asetelmat olivat täysin erilaiset.
Joonas Iisalon Vilpas oli marssinut ennätyssaldolla (33 voittoa/7 tappiota) runkosarjan voittoon ja kaatoi puolivälierässä vaivatta BC Nokian.
Kouvot (19/21) taas oli kipuillut pelinsä kanssa koko kauden. Kahden ison pelaajan taktiikkaa kokeillut Kouvot oli ollut jo vuotta aiemmin yllätysvalmis, mutta tuolloin Thomas Gipsonin vatsatauti veti kevään kuralle ja Seagulls meni välieriin. Vuotta myöhemmin Gipsonin pakki piti niin kentällä kuin sen ulkopuolella ja Vilpas törmäsi jättiläiseen.
– Gipson siirtyi kevään 2018 jälkeen Turkkiin. Gipson soitti meille tammikuussa, että hänen vaimonsa on raskaana ja he haluaisivat tulla Suomeen synnyttämään. Sen jälkeen palasimme kahden ison taktiikkaan, Lehtonen paljasti.
Lehtoselle selvisi nopeasti, että mitä enemmän ja nopeammin Kouvot pelaa palloa sisälle Gipsonille tai Brian Asburylle, sitä tehokkaampaa joukkueen pelaaminen on. Samaan aikaan Teemu Rannikon ympärille rakennettu Vilppaan hyökkäyskonetta ei oltu vielä testattu puolustuspäässä.
Loukkaantumisista kärsinyt Vilpas ei ollut alkuunkaan valmis Kouvojen taktiikkaan, mutta Jack Gibbsin kaksi ihmettä pitivät Vilppaan ottelusarjassa mukana.
Avausottelussa Vilpas nousi Gibbsin johdolla voittoon, vaikka oli 12,3 sekuntia ottelun ennen loppua kuuden pisteen tappioasemassa! Kolmosottelua Vilpas oli häviöllä pisteellä 23 sekuntia ennen loppua, mutta Gibbs riisti pallon päätyrajalta ja heitti voittopisteet vapariviivalta.
NBA-sääntöihin pohjautuvan todennäköisyyslaskurin mukaan Vilppaan kotivoitot toteutuivat kerran 50 000:sta!
Pelitapahtumiin nähden Kouvojen olisikin pitänyt voittaa sarja suoraan 4–0, mutta sarja venyi aina Salohallin seitsemänteen peliin. Siinä Gipson (20/9/4 syöttöä) johdatti Kouvot 92–81-voittoon ja finaaliin Karhubasketia vastaan.
Tämäkin ottelusarja sisälsi kurinpitokulman. Kuudennessa ottelussa Nenonen löi kyynärpäällään David Gonzalvezia kasvoihin. Vieläkään ei ole selvää, osuiko Nenosen kyynärpää Gonzalveziin, mutta siitä tuomittiin yhden ottelun pelikielto. Vilppaan omat kurinpitopyynnöt Gipsonia vastaan hylättiin.
Se taas jätti entisestään jossiteltavaa Vilppaan kannattajille.
Neljä vuotta myöhemmin Vilpas ja Kouvot kohtaavat jälleen ja lähtökohdat ovat taas täysin uudet: loukkaantumisista kärsinyt Kouvot on joutunut elämään hetkessä koko kauden, kun taas puolustuksensa kanssa tuskaillut Vilpas on vaihdellut pelaajia ja väläytellyt vain kotiparketilla.
Yksi asia on kuitenkin sama: Vilppaan kovin kaukoheittouhka on edelleen Mikko Koivisto.
Vuonna 2019 Lehtonen jakoi Vilppaan heitot pelejä voittaviin heittoihin ja ottelusarjan voittaviin heittoihin. Koiviston leipäheitto eli kovaa skriinin takaa otettu kolmonen laskettiin otteluita voittavaksi heitoksi, mutta ei ottelusarjaa voittavaksi heitoksi.
– Nyt erona on se, että Mikkoa ei puolusta Gonzalvez vaan joku meidän nuorista pojista, Lehtonen huomauttaa.
– Olen Mikkoa enemmän huolissani (Hannes) Pöllän puuttumisesta. Meidän pitää löytää uusia tapoja suojella meidän koria.
Urakka helpottui jo ennen ylösheittoa, kun Vilppaan ykkössentteriksi nousseen Ira Leen nilkkavamma pitää hänet sivussa ainakin avausottelusta.
Mutta se ei ole muuttunut mihinkään, että Kouvot on tälläkin kaudella erilainen. Lehtosen periaate on jo pitkään ollut se, että jos kaikki pelaavat samalla tavalla, mestaruuden voittaa joukkue, jolla on parhaat pelaajat.
Siksi Kouvot pelaa muita poikkeavasti neljällä takamiehellä ja yhdellä sentterillä ja puolustaa paikkaa.
– Paikkapuolustus tuli sattuman kautta, kun pelaajia rupesi putoamaan. Kahden erilaisen puolustuksen kilpailuetu tuli siis puolivahingossa, Lehtonen myöntää.
Toinen Kouvojen etu on Karhubasketin euromenestyksestä johtuva löysä ottelutahti.
– Olen varmaan ainoa valmentaja, jolle tämä tahti sopii, Lehtonen hekottaa.
Yhtä kaikki, edessä on kahden erilaisen ja ailahtelevan joukkueen ottelusarja, jota on käytännössä mahdotonta ennustaa.
– Mulla ei ole hajuakaan, mitä lauantaina tapahtuu, Lehtonen huudahtaa.
Vaihtoehtoja on kaksi: Vilppaan kannattajien vanhat arvet revitään auki tai kevätmörkö nimeltä Kouvot haudataan lopullisesti.
1. puolivälierä Vilpas–Kouvot lauantaina Salohallissa kello 17
