Salon Taitokeskuksen käsityötilan ison pöydän ääreen kannetaan jatkuvasti lisää tuoleja. Pöydän ääressä meinaa olla ahdasta, kun joukko naisia kokoontuu yhteen joka toinen keskiviikko.
Naisten iltoihin osallistuu sekä maahanmuuttajia että kantasuomalaisia. Yhteen kokoonnutaan käsitöiden varjolla, mutta perimmäinen tarkoitus on tutustua toisiin.
– Mitään suorituspaineita ei ole, vaikka tämä onkin käsityökerho. Osa ei tee käsitöitä lainkaan vaan keskittyy juttelemaan muiden naisten kanssa, kertoo salolainen Reija Kiviluoto.
Pöydän ääressä on ollut naisia monesta maailman kolkasta – muun muassa Puolasta, Iranista, Irakista, Afganistanista, Venäjältä, Ranskasta, Kiinasta, Nepalista ja Kongosta. Osa on Suomessa opiskelemassa tai töissä, osa on tullut maahan pakolaisina.
Naisten iltojen järjestämisestä vastaa Suomen UN Womanin Salon paikallistoimikunta ja mukana on myös muutamia muita salolaisia vapaaehtoistyötä tekeviä naisia. Tilat toimintaan tarjoaa Taito Varsinais-Suomi ry ja Salon kaupunki on avustanut materiaalihankinnoissa.
Paikalla on yleensä reilut kymmenen naista. Parhaimmillaan naisia on ollut pöydän ääressä liki kaksikymmentä. Voisi luulla, että Naisten illoissa kuulee monenlaisia kieliä, mutta naiset puhuvat keskenään pääasiassa suomea.
– Välillä toki vaihdetaan kuulumisia muillakin kielillä, mutta täällä pystyy harjoittelemaan suomen kielen puhumista matalalla kynnyksellä, sanoo salolainen Hanna Tulonen.
Juttuaiheet vaihtelevat maan ja taivaan välillä.
– Puhumme usein esimerkiksi opiskelusta tai tulevaisuuden haaveista. Yksi tärkeä pointti on myös tiedon välittäminen. Kerromme naisille esimerkiksi Salon tapahtumista, Kiviluoto kertoo.
Välillä puolestaan pähkäillään yhdessä suomenkielisiä sanoja.
– Tämä on lanka. Mikä lanka olikaan englanniksi? joku kysyy.
– Paksumpi lanka on yarn ja ohuempi, esimerkiksi käsin- tai koneneulontaan tarkoitettu on string, vastaa salolainen Marja Bergen, jolla on mittava englanninkielen sanavarasto.
– Puhun mieheni kanssa kotona englantia, hän kertoo.
”Nämä illat ovat naisille kaivattu hengähdystauko ilman lapsia.”
Käsityökerho aloitti toimintansa Halikon vastaanottokeskuksessa vuonna 2018, kunnes korona laittoi toiminnan tauolle. Alkuun mukana oli myös naisten lapsia, mutta toiminnan jatkuessa koronatauon jälkeen kerho haluttiin rajata vain naisille.
– Nämä illat ovat naisille kaivattu hengähdystauko ilman lapsia, Kiviluoto sanoo.
Ja on naisten illoissa tehty paljon käsitöitäkin. Muun muassa tonttuja joulukoristeiksi ja pannunalusia myytäväksi. Parhaillaan työn alla on huopakissoja ja tilkkuja Äiti Teresa -peittoihin.
Iranista lähtöisin olevat tytär Niusha Khodaman ja äiti Tahereh Homafar sekä heidän ystävättärensä Eatemeh Imanian ryhtyvät heti töihin.
Tahereh Homafar pitää paljon käsitöistä ja hän tekee niitä kotonakin. Hän esittelee huopakissalle kutomaansa takkia. Eatemeh Imanian ja Niusha Khodaman puolestaan jatkavat edellisellä kerralla aloittamiaan huopakissoja.
– Olen tehnyt tällaisen viimeksi koulussa, Eatemeh Imanian sanoo hymyillen.
Niusha Khodaman ja Tahereh Homafar ovat olleet Suomessa vasta puolisen vuotta, Eatemeh Imanian puolestaan reilun vuoden. Iranin pääkaupungista Teheranista lähtöisin olevat naiset kehuvat Suomea ja Saloa hyväksi ja turvalliseksi paikaksi asua.
– Luonto on niin kaunis. Ja taivas! Se on niin kirkas, Eatemeh Imanian ihmettelee.
Naisten käsityökerhosta he kertovat saaneensa uusia ystäviä.
– Täällä tapaa samassa tilanteessa olevia ihmisiä ja oppii lisää suomen kieltä. Kieltä oppii myös kuuntelemalla, Niusha Khodaman sanoo.
” Ajattelin Venäjällä asuessani, että onpa vaikea kieli. Kunnes tulin Suomeen.”
Kiinasta lähtöisin oleva Liman Ren on asunut Salossa nelisen vuotta. Hän opiskelee Turun AMK:n Salon toimipisteessä Salon Iot Campuksella sosionomiksi. Hän viimeistelee huopakissaa, josta on erityisen ylpeä.
– Olen onnellinen, että saan kissan valmiiksi. Tämä on minun taideteokseni!
Kaksi vuotta Suomessa asunut Olga Matondi on alunperin lähtöisin Kongosta. Hän yllättää muut naiset puhumalla suomen lisäksi venäjää.
– Ajattelin Venäjällä asuessani, että onpa vaikea kieli. Kunnes tulin Suomeen, hän nauraa.
Matondi vastaa aina samalla tavalla, kun häneltä kysytään, millainen suomen kieli on.
– Suomi on kaunis ja helppo, hän nauraa.
Olga Matondi pitää käsitöiden tekemisestä ja hän on esitellyt käsitöitään muille naisille.
– Olga on tosi taitava! Hänen virkkaamansa pussukka on todella taidokas, kehuu Hanna Tulonen.
