Kiovalaismies Oleh Hodakivskyi ei epäröinyt liittyä vapaaehtoiseksi sotilaaksi, kun Venäjä aloitti hyökkäyksensä Ukrainaan viime vuoden helmikuussa.
Hodakivskyi asuu Kiovan pohjoisosassa kerrostalossa perheensä kanssa. Talojen ikkunat osoittavat Butshan ja Irpinin suuntaan. Sieltä suunnasta Hodakivskyi kuuli vuosi sitten räjähdyksiä ja näki, kun lentokoneet lensivät taivaalla.
– Ymmärsin, mitä oli tapahtumassa. Pelkäsin, että venäläiset voisivat pian olla Kiovassa, hän kuvaa STT:lle vuosi tapahtumien jälkeen.
Koska Hodakivskyi oli käynyt armeijan, hänen ensimmäinen ajatuksensa oli, että hänen pitää saada ase ja toimia sen jälkeen tilanteen mukaan.
Hodakivskyi lähti Kiovan keskustaan, jossa ilmoittautuneille ihmisille jaettiin aseita. Innokkaita vapaaehtoisia oli paljon, joten siellä kului useampi tunti.
Tämän jälkeen Hodakivskyi siirtyi Kiovan lähellä sijaitsevaan pikkukaupunkiin puolustustaisteluun.
Ukrainan armeijan varustepula oli etenkin sodan alussa huutava. Hodakivskyikin puolusti sodan alussa kotikaupunkiaan mukanaan vain rynnäkkökivääri ja neljä aseen lipasta.
– Minulla ei ollut kypärää, ei suojaliivejä. Ne tulivat vasta myöhemmin, maaliskuun puolivälissä, hän kertoo.
Harkovalaismies ajaa tuhat kilometriä armeijaa auttaakseen
Venäjän yli vuoden jatkunut hyökkäyssota on tehnyt monista ukrainalaisista kokopäiväisiä aktivisteja ja hyväntekijöitä. Hodakivskyin kaltaisille vapaaehtoisille on muodostunut merkittävä rooli maan armeijan tukikätenä.
Vapaaehtoiset ovat keränneet ja toimittaneet apua sotilaille ja siviileille, evakuoineet ihmisiä ja jopa kuljettaneet ruumiita sota-alueilta haudattavaksi.
Myös harkovalainen Anatoli Hrytsenko on osa Ukrainan vapaaehtoisten armeijaa. Hän käynnistää säännöllisesti autonsa Harkovassa ja aloittaa noin tuhannen kilometrin mittaisen matkan kohti Ukrainan länsiosaa.
Sodan alussa Hrytsenko evakuoi autollaan ihmisiä Harkovan alueen taisteluiden keskeltä turvaan. Nyt hän kuljettaa Länsi-Ukrainasta apua itään muun muassa alueille, jotka on saatu vapautettua Venäjältä.
Näillä alueilla tarvitaan muun muassa perustarvikkeita, kuten ruokaa. Avustuksia saadaan muun muassa ulkomailla asuvilta ukrainalaisilta.
– Vapaaehtoisten apu on erittäin tärkeää. Edes armeijalla ei ole ollut käytössään tarpeeksi varusteita. Olemme ostaneet heille kaikkea vaatteista alkaen.
Varsinaiselta ammatiltaan Hrytsenko on kiipeilykouluttaja. Myös tämä on tarjonnut mahdollisuuksia vapaaehtoisuuteen. Hän kouluttaa Ukrainan pelastusviranomaisia ilmaiseksi kiipeilyn saloihin.
– Kiipeilytaidoista on hyötyä muun muassa silloin, kun ihmisiä pitää pelastaa pommituksien vuoksi sortuneista rakennuksista.
Itä-Ukrainaan vapaaehtoiseksi
Kiovan ympärillä käytyjen taisteluiden jälkeen vapaaehtoistaistelija Hodakivskyi puolestaan siirtyi vapaaehtoiseksi Itä-Ukrainaan keskelle vaarallista sota-aluetta. Ukrainalaisten pataljoonan kanssa matkusti myös kansainvälinen vapaaehtoispataljoona.
– En vieläkään tiedä, missä tarkalleen ottaen olin. Sitä ei meille kerrottu, hän sanoo.
Helppoa taistelu vapaaehtoisena sota-alueella ei ollut. Osalla vapaaehtoisista alkoi hermot pettää vaikeassa tilanteessa.
Sotilaat joutuivat todistamaan muun muassa georgialaisen vapaaehtoistoverinsa kuoleman, kun ohjus osui tämän juoksuhautaan.
– Pelottavin päivä oli neljäs päivä saapumisemme jälkeen. Alueella ammuttiin koko päivä. Ampumisessa oli vain korkeintaan puolen tunnin taukoja, hän kuvaa.
Henkistä jaksamista pidettiin yllä vitseillä, keskusteluilla ja venäläisiä kiroamalla.
”Jos puolustaudumme, meillä on toivoa”
Vaikeat ajat ovat kuitenkin pikemminkin vain motivoineet ukrainalaisia auttamaan toisiaan. Myös Hodakivskyille oli yllätys, että kaikki ukrainalaiset nousivat niin laajasti puolustamaan Ukrainaa yhdessä – ei vain sotilaina, vaan kansalaisaktivisteina ja vapaaehtoisina.
Hodakivskyi itse palasi Kiovaan jo huhtikuun alussa, koska hänen piti hoitaa henkilökohtaisia asioitaan. Sotaan hän olisi kuitenkin yhä valmis lähtemään, jos kutsu kävisi.
– Kun hyökkäys alkoi, tein päätöksen vapaaehtoiseksi ryhtymisestä spontaanisti. Ymmärsin, että jos vihollinen pääsee kaupunkiimme, kaikki tulevat kärsimään. Jos taas puolustaudumme, meillä on toivoa.
Sanna Raita-aho
