TÖRMÄYS. Tammisaaressa paistoi aurinko ja tuoksui bensiini. Peltovarikolle oli kokoontunut toistasataa innokasta harrasteralliharrastajaa. Kohta käynnistyisi Tammisaaren Rallisprint -osakilpailu. Salolainen ralliharrastaja ja yrittäjä Tero Lehto ja hänen kartturinsa Janne Achrén peruuttivat ralliauton lavetilta pellolle. Kohta mennään.
– En muista yhtään, mitä sen jälkeen tapahtui, Tero Lehto kertoo nyt maaliskuun puolivälissä Salossa.
– Kaikki, mitä kisasta tiedän, perustuu videoihin, kuviin ja muiden kertomisiin.
Tammisaaren erikoiskoe oli neljän, viiden kilometrin mittainen, tyypillinen tammisaarelainen soratienpätkä. Tie polveili välillä kapeampana, välillä leveämpänä metsäpätkien ja peltojen lomitse. Ensimmäinen kierros meni hyvin.
Kun tie leveni, päästeli Lehto M-Sportin Ford Fiesta R2:n 170 hevosvoiman voimin lähes maksimivauhtia, noin 150–160 kilometriä tunnissa. Samaa nopeutta mentiin toisellakin kierroksella, kun edessä oli helpohko, kevennetty mutka vasemmalle. Mutta tällä kertaa tapahtui jotain ennakoimatonta.
– Nyppylän jälkeen renkaat nousevat ilmaan ja palavat jarruvalot: ilmeisesti tiesin heti, että metsään mennään.
Lehto sai käännettyä autoa vähän vasemmalle, mutta oja ja sen jälkeinen koivu tulivat vastaan liian äkkiä. Moottori irtosi, auto katkesi turvakehikon etupuolelta.
– Koivusta lähti vähän tuohta, autosta tuli rusina.
Ilman turvakehikkoa, ralli-istuimia ja kuusipisteturvavöitä Tammisaaren mutka olisi todennäköisesti ollut se surullisen kuuluisa, se viimeinen.
– Totuus on, että turvavarusteisiin kannattaa panostaa. Autossa oli periaatteessa kaikki priimaa, vaikka se vanha jo olikin, vuosimallia 2009.
JAUHELIHAPAKETTI. Miehet leikattiin ulos rusentuneesta autosta ja lennätettiin onnettomuuspaikalta pelastushelikopterilla Helsinkiin. Sieltä matka jatkui teho-osaston kiireiden takia vielä samana päivänä Tyksiin leikattavaksi.
Törmäys teki kaikenlaista ikävää.
– Molemmat jalat menivät monista kohtaa poikki, oikea käsi katkesi, rintaranka murtui, selkärankakin vaurioitui, päähän tuli viisi sisäistä ruhjetta. Kypärä halkesi, Lehto luettelee.
Kartturi Janne Achrén selvisi kolarista vain hivenen vähemmillä vammoilla. Hänelläkin on yhä vaivoja, muun muassa käsi oikuttelee vieläkin.
Lehto kertoo kirurgien todenneen hurtin huumorin hengessä, että Lehto muistutti leikkauspöydällä jauhelihapakettia. Huumorimies Lehtoa ronski puheenparsi ei haitannut. Kirurgi oli myös todennut, että jos kolme putkiluuta on murtunut, todennäköisyys säilyä hengissä on kolmisenkymmentä prosenttia. Se oli Lehdon mukaan lupaava ennuste.
– Mutta kirurgi lisäsi, että sinulla niitä putkiluita on katki viisi.
Viikkojen jälkeen Lehto pääsi kotiin reumarollaattorin kanssa. Kävelemään piti opetella, ruuvaria tai muutakaan työkalua ei oikealla kädellä voi vieläkään operoida.
Lehto kehuu suomalaista sote-järjestelmää vuolaasti: ensiapua, kuntoutusta ja myös henkisen puolen tukea on virrannut niin viranomaisilta kuin läheisiltäkin. Myös perhe, vaimo ja kolme lasta, ovat saaneet tukea järkytykseen.
– Salon sairaalassa oli hyvä olla, hoitajat huolehtivat hienosti, Lehto tiivistää.
Vaikka harrastus oli viedä hengen, ei Lehto aio jäädä tuleen makaamaan. Tai paremminkin, sairaalasänkyyn, jossa menikin se seitsemän viikkoa onnettomuuden jälkeen.
JÄLKIPUINTI. Miksi periaatteessa helppo, joskin vauhdikas miinuskurvi meni toisella kierroksella leveäksi, miksi kisa ja Team Katsuri ja Kartturin elämä oli katketa lujaan tammisaarelaiskoivuun?
Tätä Lehto kertoo kelanneensa mielessään lukemattomia kertoja ja pohtii yhä vieläkin. Totuus on siellä jossain, mutta se ei löydy ainakaan katsojien videoista, joissa ei näy, mitä tapahtui ennen mutkaa edeltävää nyppylää. Syyllistä ei voi löytää myöskään auton tyystin rutistuneista jäänteistä.
Kun ajetaan sataakuuttakymppiä kapeaa soratietä, paljon ehtii tapahtua sekunnin osissa.
– Ehkä jo ennen nyppylää auto lähti luistamaan, mistä pieni korjaus, hyppy, ja sitten ojaan. Tai kenties jotain hajosi, tukivarsi tai ehkä iskunvaimennin jumitti. Jos takapäässä tapahtuu jotain, se pitäisi osata ennakoida, mutta yleensä vian huomaa vasta kun vahinko on jo sattunut.
YLÖS JA ETEENPÄIN. On jäljellä yksi kysymys: kaduttaako? Oliko huono idea alkaa harrastaa rallia ja lähteä Tammisaaren kilpailuun?
– Ei. Ei tietenkään. Jokainen tietää lajin riskit, nyt se toteutui. Eikä kukaan ole syyllistänyt tai syytellyt. Päinvastoin.
Lehto aikoo jatkaa elämäänsä niin töissä kuin harrastustenkin parissa. Ensin pitää kuntoutua, se on ykkösprioriteetti, mutta kotisohvalle Lehto ei aio jäädä lojumaan.
– Sitä ei päänuppi kestäisi.
Lehdon autotallissa odottaa Fordin varakori. Voi olla, että sille tulee vielä käyttöä. Varmaa se ei ole.
– Haluan kokeilla, miltä ajaminen tuntuu, ihan oman päänkin takia. Sen käsi pian jo sallii, vaikka en voi vielä voi nostaa litran maitotölkkiä pöydältä jääkaappiin. Suurin haaste on, miten pääsen turvakaarien välistä autoon, siinä tarvitaan kaverien apua, Lehto sanoo.
Puolen vuoden takainen törmäys kun estää Lehtoa yhä taipumasta kyykkyyn, kirjaimellisesti.
– Jos ajaminen rallia ei tunnu enää kivalta tai se pelottaa, sitten pitää miettiä jotain muuta. Sanoa, että tämä oli nyt tässä.
Vauhtilajissa ei pidä pelätä
Ralliharrastuksen kalleus on suhteellista
Tero Lehto oli harrastanut rallin ajamista seitsemisen vuotta ennen viime elokuista onnettomuutta. Rallissa kiehtoo vauhti, ihan samoin kuin Lehdon kohdalla esimerkiksi laskettelussakin. Molemmat ovat vauhtilajeja, eivätkä täysin vaarattomia. Rallissa ei kovaa ajaminen kuitenkaan pelota.
– Jos pelottaisi, pitäisi lopettaa. Eihän sellaista päänuppi kestäisi, että harrastaminen pelottaisi.
Harrasterallisarjassa Lehto sanoo ajaneensa yksittäisiä kisoja, ei koko sarjaa, koska siinä ei olisi järkeä.
– Silloin pitäisi lajiin panostaa paljon enemmän, nyt on työ tupannut haittaamaan harrastamista, Lehto sanoo ja virnistää.
Ralli ei ole harrastuksista halvin, mutta kaikki on suhteellista. Lehto vinkkaa katsomaan isojen SUVien hintalappuja, huvijahdeista puhumattakaan.
Lehdon auto oli Ford Fiesta R2: 1,6-litrainen vapaastihengittävä, sekventiaalivaihteinen ja täysin rallivarustettu auto. M-Sportin ammattilaisten rakentama auto oli maksanut 30 000 euroa, ja työn laatuun saattoi luottaa.
– Moni virittää omia autojaan, mutta virittäminen se vasta kallista onkin.
M-Sportin ammattiautoilla ovat ajaneet maailmankuulut rallitähdet, muun muassa Mikko Hirvonen, Esapekka Lappi ja Ott Tänäk. M-Sportin R2 on, tai oli, siis kelpo auto, mutta rajansa silläkin toki oli. Uusien kanssa ei kannattanut lähteä samalle viivalle: uusissa kun on Lehdon mukaan litraiset turbot ja paljon enemmän tehoja.
– Vanhalla ei vaan pärjää uusia vastaan. Tekniikka on kehittynyt parissakymmenessä vuodessa paljon.
SF Katsastus Oy Salon liiketoiminta myytiin Plus-katsastukselle
Salon Meriniityllä operoiva SF Katsastus Oy Salon liiketoiminta on myyty Plus-katsastukselle. SF Katsastus Oy Salon pitkäaikainen yrittäjä Tero Lehto kertoo, että yritys piti myydä järkisyistä.
– Minusta ei ole vielä työntekijäksi elokuisen rallikolarin jäljiltä, eikä työvoimaa ole kesäksi saatavilla. Joten myynti on tällä hetkellä järkevin ratkaisu, oman ja työntekijöiden takia, Lehto sanoo.
SF Katsastus Oy Salo on ollut Lehdolla vuodesta 2011 lähtien. Lehto laajensi toimintaa myös Ollikkalaan 2019, mutta nykyisin Ollikkalassa toimitaan vain raskaan kaluston kanssa.
SF Katsastus Oy Salossa on Lehdon lisäksi ollut töissä kaksi katsastajaa ja toimistotyöntekijä.
Plus Katsastus on suomalaisten yrittäjien hallinnoima katsastusalan yhtiö. Ketjulla on yli kolmekymmentä katsastusasemaan ympäri Suomea.
