Kolumni: Keniassa mies ei hae vettä

0
Keniassa on alkamassa malariarokotuskokeilu. Joukko naisia oli matkalla rokotukseen maaliskuun alussa. Kuva: AFP/Lehtikuva/Yasuyoshi Chiba

Meneekö Kenian naisilla hyvin vai huonosti? Vastaus riippuu siitä, keneltä kysyy. Keniaan mahtuu monia todellisuuksia. Suomen median kuva Afrikasta on valitettavan suppea ja yksipuolinen. Iso virhe on niputtaa koko valtaisa maanosa yhteen. Se on yhtä epäoikeudenmukaista kuin yleistää kaikki Euroopan maat samoihin lokeroihin ja samojen otsikoiden alle.

Kenian noin 57 miljoonasta asukkaasta kolmannes elää kaupungeissa. Nairobissa laatutietoinen ja ostovoimainen keskiluokka, kuten Kenian talouskin, kasvaa tasaisesti.

Itä-Afrikan maiden joukossa Kenia on talouden ja kaupan veturi. Köyhyys on silti arkitodellisuutta valtaosalle väestöstä, myös pääkaupungissa Nairobissa, jonka reilusta viidestä miljoonasta asukkaasta noin puolet elää slummeissa.

Keniassa naisen rooli nähdään yhä edelleen ensisijaisesti äitinä ja vaimona. Kaupunkien koulutetuille nuorille naisille mahdollisuuksia on enemmän myös oman uran luomiseen.

Maaseudulla monen tytön kohtalona on 10–15-vuoden iässä tehtävä aikuistumisen siirtymäriitti, jonka keskeinen osa on sukuelinten silpominen. Tämän jälkeen tytöstä tulee nainen. Moni perhe naittaa tyttönsä nuorena myötäjäisten toivossa usein vanhemmalle miehelle. Avioliittoon katkeaa myös tytön koulunkäynti.

Viiden kuukauden aikana olen Keniassa kohdannut niin maaseudun kuin kaupunkienkin naisia; senaattorista slummin kotiäitiin ja tutkijasta taksinkuljettajaan. Olen saanut kohdata haastattelun ja valokuvaamisen merkeissä myös automekaanikon, joka on ammatinvalinnallaan hämmentänyt sekä ystäviään että lähipiiriään. Nainen automekaanikkona on Keniassa harvinainen tapaus.

Maaseudulla naisen rooli on kaupunkeja perinteisempi. Nuori kaupunkilaisnainen voi elää itsenäistä ja taloudellisesti riippumatonta elämää, mutta maaseudun naiset eivät sellaisesta yleensä edes haaveile.

Syrjäisessä maalaiskylässä keskustelin niin kyläläisten kuin kansainvälisen järjestön sosiaalityöntekijöiden kanssa perinteisistä rooleista ja etenkin siitä, että veden hakeminen usein kaukaakin jalan on aina naisen tehtävä.

Kysymykseeni siitä, käydäänkö edes nuoremman sukupolven kesken keskustelua miesten osallistumisesta veden hakemiseen, suhtauduttiin suurella hämmennyksellä. Miksi siitä keskusteltaisiin, koska veden hakeminen on naisten tehtävä kuten kodin ja lasten hoitaminen ja ruuanlaittokin. Miehen tehtävänä on taata perheelle toimeentulo.

Politiikassa kenialaisnaisia on edelleen vähän. Naispoliitikot ja poliittista uraa suunnittelevat naiset kohtaavat uskomattomia haasteita; vähättelyä, mustamaalaamista, seksuaalista häirintää, fyysistä väkivaltaa. Naispoliitikkoja painostetaan monin tavoin luopumaan urastaan, usein erittäin rajuin keinoin, kuten naisen tai tämän perheen terveyttä ja jopa henkeä uhkaamalla.

Yhteistä kaikille tapaamilleni kenialaisnaisille, kuten lähes kaikille maailman naisille on vahvuus ja voima; joskus siitä näkyy vain pienen pieni häivähdys – joskus se loistaa kuin majakka sysimustalla merellä.

Kirjoittaja on teologian maisteri ja toimittaja.

0 Comments
Inline Feedbacks
View all comments