Jos joku olisi sanonut syyskuussa, että Vilpas voittaa viimeisessä kotiottelussa ennen pudotuspelejä Karhubasketin 16 pisteellä ja on tiukasti kiinni Korisliigan runkosarjan kolmossijasta, jokainen rahtusenkin realistisesti asioihin suhtautuva olisi pitänyt sitä hyvänä suorituksena.
Silti se jaksaa kaudesta toiseen yllättää, että koripallokausi tosiaan on maraton eikä pikajuoksu eikä edes varttimaili. Riittää, kun olet parhaimmillasi silloin, kun sillä on oikeasti väliä.
Siksi 16 pisteen kotivoitto kauden (tähän asti) parhaasta joukkueesta kauden (tähän asti) parhaalla suorituksella viikkoa ennen pudotuspelejä kirkastaa Vilppaan horisontin jopa säihkyväksi. Monta kertaa jo rypistetty ja roskiin nakattu kausi 2022–2023 saattaa ihan oikeasti päättyä vielä hyvin.
On silti muistutettava riittävän ajoissa eli nyt, että Karhubasketilla ei ollut lauantaina panosta ja joukkueelta puuttuivat Henri Kantonen ja Lee Skinner. Poissaoloista huolimatta vierailla oli materiaalietu jokaisella pelipaikalla.
Vilppaallekin kyseessä oli enemmän valmistava ottelu, jonka bonuksena se sai yhdeksän pisteen etumatkan kolmossijan ratkaisevaan keskiviikon Kataja-otteluun.
Muistutusten jälkeen on todettava, että lauantaina Vilpas kävi lähempänä suoritustasonsa ylärajaa kuin kertaakaan aiemmin tällä kaudella.
Vilpas piti pallosta huolta ja tunnisti tilanteet, eli malttoi tarvittaessa ja juoksi kenttää aina kun siihen tuli paikka. Vilpas myös onnistui pysäyttämään Karhun hyökkäyskarusellin jo kaarella, eikä joutunut ravaamaan hölmönä pitkin kenttää vain ottaakseen vapaan heiton syliinsä.
– Olimme pelin sisällä hyvin lähelle 40 minuuttia, oikeastaan ekaa kertaa, Vilppaan päävalmentaja Jussi Savolainen myönsi.
Vilppaan tuoreimmat hankinnat Ira Lee (kakkoset 8/8!) ja Remy Abell (+19!) olivat lauantaina joukkueen parhaat pelaajat. Leen ja Abellin sisäänajon valmistuttua Savolaisen paikoin täysin sekaisin ollut rotaatio on loksahtanut kohdilleen.
Nyt isossa päässä on selkeät parit: nelospaikalla Riku Laine ja Juho Nenonen ja vitospaikalla Lee ja KeyShawn Feazell.
– Neloset ovat pelanneet jo pidemmän aikaa hyvin. Nyt vitosetkin pärjäävät hyvällä tasolla. Kun taso on tuo, niin minuutitkin pysyvät järkevinä, eikä kenenkään pitäisi piiputtaa, Savolainen huomautti.
Kun ison pään rotaatio rullaa, se helpottaa takamiesten pelaamista valtavasti. Ei tarvitse kuin verrata runkosarjassa nähtyä Roope Ahosta (4,7 pistettä/2,3 syöttöä) jatkosarjassa nähtyyn Roope Ahoseen (10,6/4,0). Lauantaina Ahosella klikkasi erityisesti Leen kanssa, joka iski Ahosen passeista kolme tomahawk-donkkia Susijengistä tutun Daniel Dolencin lärviin.
– Helpottaahan se pelaamista, kun tiedät, että kentällä on ”rollaaja” (eli korille rullaaja). Jos paikalla olisi nelonen, ei taas olisi sisäuhkaa. Se avaa optioita takamiehille, Ahonen muistutti.
– Emme enää heitä ensimmäisestä puolikkaasta paikasta, vaan maltamme mennä hyökkäyksen jatkumoihin ja olemme oppineet ne jatkumot, Savolainen korosti.
Ahosen mukaan Karhu-voitto tuli nimenomaan viisikkopelaamisella, ei yksilösuorituksilla, kuten vielä tammi-helmikuussa.
– Teimme jatkuvasti todella hyviä valintoja meidän hyökkäysseteistä. Emme pakottaneet ollenkaan. Puolustuksessa taas otimme Karhulta pois sen mitä piti. Tämä oli sitä, mitä oli sovittu, ottelun lopussa tuskaisena vaihtoon tullut Ahonen linjasi.
– Vanha vamma ilmoitti itsestään. Pienen kivun kanssa pystyi pelaamaan, Ahonen kuittasi vammautelut.
Ja kun roolit ja rotaatio ovat selviä, se näkyy välittömänä itseluottamusbuustina ja saa pelaajat tekemään asioita, joissa heidän ei pitäisi onnistua. Esimerkkejä: Niilo Kärkkäisen lukkopuolustus Cameron Jonesia vastaan, Laineen härski selän takaa syöttö tai Nenosen elastinen eurosteppailu. Puhumattakaan Abellin kolmesta haastetusta kolmosesta, vaikka hänen hyppyheittonsa lienee rumin, mitä Euraasian mannerlaatalla on nähty.
Yksi muistutus vielä: Perttu Blomgren on palaamassa kentälle, jonka jälkeen Savolaisella halutessaan selkeät parit myös takakentälle.
Vilpas näyttääkin yhtäkkiä yllättävän hyvävoimaiselta ennen maratonin viimeisiä kilometrejä.
Miesten Korisliiga: Vilpas–Karhubasket 93–77 (25–19, 24–21, 21–21, 23–16)
Vilppaan pisteet/levypallot: Quentin Goodin 14/4/6 syöttöä, KeyShawn Feazell 13/4, Mikko Koivisto 6/3, Juho Nenonen 6/4, Roope Ahonen 9/3/5 syöttöä, Niilo Kärkkäinen 2/1, Remy Abell 19/4, Riku Laine 7/1/4 riistoa, Ira Lee 17/4.
Karhubasket: Cameron Jones 17/3, Daniel Dolenc 5/9, Teemu Suokas 5/0, Manny Patterson 6/2, Severi Kaukiainen 13/0, Miikka Marttinen 3/1, Joona Hakamaa 4/2, Jaye Crockett 15/11, Dikembe Dixson 9/4.
Levypallot: 31–33
Syötöt: 21–13
Menetykset: 11–15
Heittoprosentit:
1 p: 62–100
2 p: 66–58
3 p: 47–22
Tuomarit: Ari Mikkola, Karol Kowalski, Karoliina Andersson.
Yleisöä: 1 286
OHO!
Vilppaan runko- ja jatkosarjan yleisökeskiarvo 1125 nousi yli 10 prosenttia viime kaudesta (1 018).
Vilppaan seuraava ottelu: ke 22.3. Kataja–Vilpas kello 18.30.
Hieno peli Vilpas ja parasta paikan päällä nautittuna!
Miksi Kauhajoki ei muka halunnut voittaa, vai pitääkö sen joka tapauksessa voittaa viimeinen peli, sitä toimittajat eivät ole viitsineet avata. Näitä viimeisten pelien helppoja voittoja on nähty myös lentopallossa, millä on haettu helpompaa vastustajaa tai lyhyempää matkaa jatko-otteluun, mutta kilpaurheilusta ei voida puhua. Pudotuspeleissä on tiedossa kylmää kyytiä.