Reijo Ketola, 57, on tehnyt pitkään töitä logistiikan ja varastoinnin suunnittelu- ja esihenkilötehtävissä. Nyt vakituisen työpaikan saaminen tuntuu vaikealta. Voiko ikä olla työllistymisen este työvoimapulasta kärsivässä Suomessa, kysyy Ketola.
Petri Heikka, 54, ehti hakea yli 350 työpaikkaa kahden vuoden työttömyyden aikana. Työpaikka löytyi elokuussa, mutta Heikka jatkaa kivien kääntämistä Linkedinissä: miksi viisikymppisen hakijan jaksaminen kyseenalaistettiin heti niin monen työhaastattelun alkumetreillä.
Reijo Ketolalla on takana pitkä ura erilaisissa logistiikan ja varastoinnin esihenkilötehtävissä. Kesällä päättyneen määräaikaisen varastopäällikön sijaisuuden jälkeen vakituista työpaikkaa ei ole kuitenkaan löytynyt. Hän on ihmeissään, miksi näin on voinut käydä.
– Joidenkin työnhakujen yhteydessä olen saanut kysymyksiä palkkapyynnöstäni, siitä uskalletaan puhua. Ikää ei ole koskaan nostettu puheeksi, vaikka se on varmasti monesti ollut peruste hylkäämiseen.
– Ikä on rekrytoinnin suuri julkinen salaisuus. Sitä ei voi kuitenkaan nostaa esiin keskusteluissa, koska se katsottaisiin laittomaksi ikärasismiksi, Ketola sanoo.
Ketola haluaa puhua iästä työnsaannin esteenä itsensä takia, mutta ennen kaikkea yhteiskunnallisena ongelmana.
– Olen käynyt työhaastattelussa, jossa rekrytoija katsoi tarkkaan kriteerit ja osaamiseni. Hän vastasi hyvin uskottavan oloisesti, että hakijan ikä ei ole este palkkaamiselle. Mutta, jostain syystä nämä keskustelut eivät kuitenkaan ole menneet maaliin asti.
– En voi tietenkään syyttää tai osoittaa suoraan, että ikä olisi rekrytoinneissa merkitsevä tekijä. Silti minulle jää usein tuntemus, että sillä on vahva vaikutus.
Vuoden 2020 tammikuu oli järkytys Petri Heikalle. Vauhdikasta uraa teknisessä tukkumyynnissä tehnyt mies joutui työttömäksi.
– Se oli shokki. Se tapahtui juuri silloin kun korona puhkesi ja kaikesta tuli ahdistavaa ja rankkaa. Selät kääntyivät, eli kun pyysin aikaisemmilta yhteistyökumppaneiltani apua, useimmat vaikenivat tai eivät vastanneet.
Heikan mukaan työttömän stigma tarttui heti ja pysyi tiukassa.
– Kun jouduin TE-toimiston asiakkaaksi, se oli heti kaiken osaamiseni nollaus ja lobotomia.
Kokemus työn hakemisesta yli 50-vuotiaana oli tyrmäävä:
– Ensimmäisten kysymysten joukossa rekrytointifirman haastattelija kyseenalaisti aina jaksamiseni: miten kuvittelin jaksavani esimerkiksi liikkuvaa kenttämyyjän työtä. Olen mielestäni kyllä suhteellisen reippaan oloinen 54-vuotias, nauraa Heikka.
Heikalla on myyntityökokemusta useista eri yrityksistä. Samalla myös tuttujen asiakasfirmojen joukko on laaja.
– Aika monessa työhaastattelussa huomasin tietäväni yrityksestä ja sen tuotteista enemmän kuin rekrytointikonsultti. Mutta kun meriniittinä oli viimeinen vuosi työttömänä, se nollasi kaiken osaamiseni.
Heikka oli työttömänä kaksi ja puoli vuotta. Hän teki sinä aikana yli 350 työhakemusta ja pääsi vain noin 10 työhaastatteluun.
– Jos hakuaika päättyi sunnuntaina kello 23.59, minulla saattoi olla jo maanantaiaamulla sähköpostissa viesti, että kiitos hakemuksesta, mutta ei kiitos. Jokin sarake Excel-taulukon vaatimuslistalla ei täyttänyt, ja se oli heti hylky. Todella moneen hakemukseen vastausta ei ole tullut tähän päivään mennessä.
Miehestä tuli Linkedin-julkkis, sillä hän kertoi palvelussa vauhdikkaita tarinoita työnhaustaan.
– Sain vastakaikua todella nopeasti. Monet tsemppasivat minua, ja minä olen koittanut antaa tsemppejä myös takaisin.
Viime vuoden elokuussa Petri Heikka aloitti uudessa työssään Toijala Worksillä. Työpaikkailmoitus konepajateollisuuden varaosamyyjän työstä löytyi Linkedinistä.
– Laitoin hakemuksen ja soitin heti perään Toijala Worksissä liiketoimintajohtajana työskentelevälle Linkedin-verkostoni jäsenelle, että vilkaisepa hakemustani. Hän vastasi, viikon päästä olin haastattelussa, seuraavan viikon haastattelussa oli mukana toimitusjohtaja ja sitten paikka oli minun.
– Missään vaiheessa hakuprosessia ei kyseenalaistettu jaksamistani, vaan minulta kysyttiin normaaleja työnhakuun liittyviä kysymyksiä: mitä näkemyksiä minulla oli varaosaliiketoiminnan kehittämiseen, miten ratkaisisin tällaisen ongelman jne.
Suomen rekrytointikäytännöissä on Heikan mukaan kehitettävää:
– Nuoret eivät saa paikkoja, kun heillä ei ole kokemusta. Vanhat hakijat taas ovat kalliita ja heidän jaksamistaan ja uuden oppimistaan epäillään.
Työnantajat ovat puhuneet viime aikoina paljon työvoimapulasta. Reijo Ketolan mukaan ikärasismiin ei ole Suomessa varaa.
– Jos osaavat tekijät ovat mukana työelämässä vielä viimeisetkin työntekovuotensa, se on hyväksi Suomen taloudelle. Jos väestö kelluu viimeiset vuodet sivuun työnnettynä ja pelkkänä kustannuksena, se ei ole hyvä.
– Suomessa työssä käyvien ja veroja maksavien määrä on vähenemässä eläkeläisten määrään verrattuna. Tämän suhteen muuttuminen on jo sellaisenaan johtamassa ongelmaan ja nykyisen elintason alenemiseen. Kun työnantajat alkavat karsia keski-ikäisiä sivuun omissa rekrytoinneissaan, tuhlaantuu monissa kohdin hyvä osaaminen ja verotulot, tiivistää Ketola.
Ketolan mukaan on surullista, että osaamisen kartuttua ammattilainen putoaa työttömyyden rotkoon.
– Nyt rotkoa vielä levennetään, eli eläkeikää nostetaan ja samalla myös ansiosidonnaista pienennetään, toteaa Ketola.
– Ansiosidonnaista korvausta voidaan porrastaa ja lyhentää. Sehän on poliitikoilta hyvin keksitty, että korvauksia ei makseta kotona makaamisesta.
– Ajattelen, että kyllä työttömyyskorvauksia voidaan muuttaa, mutta sitä ennen olisi keksittävä sellaiset kannustimet, että turhaa ikärasismia ei esiinny ja tekemistä haluavat 50+-vuotiaat voivat työllistyä.
– Eläkeikää nostetaan, kun ihmisten fyysinen kunto ja eliniän odote ovat kasvaneet. Mutta lähes samasta syystähän aikuisia ei voida työllistää, kun fyysinen kunto ei riitä, haastaa Ketola.
”Jos osaavat tekijät ovat mukana työelämässä viimeisetkin työntekovuotensa, se on hyväksi Suomen taloudelle. ”
Reijo Ketola
Logistiikan ja varastoinnin esihenkilötehtävissä uraa tehnyt työnhakija
Hyvinkäällä asuva Ketola on hakenut oman alan töitä eri puolilta Suomea. Hän haluaa kumota sitkeän ajatuksen, että työnhakija ei olisi valmis muuttamaan työn perässä.
– Jos saan töitä muualta kuin lähikunnista, hankin ns. arkikämpän. Jos työpaikka osoittautuu hyväksi ja kiinnostavaksi, voin harkita kokonaan paikkakunnalle muuttamista.
Muutama vuosi sitten turkulaisen firman edustaja kysyi haastattelun lopuksi, että voisiko Ketola lähteä keikkahommaan Seinäjoelle jo seuraavana aamuna.
Hän vastasi kyllä, kotiväen avustuksella pakkasi vaatteet ja hammasharjan ja lähti Seinäjoelle.
Ketolan viimeisin työpaikka oli puolustusvoimissa. Työviikot hän asui arkikämpässä.
TYÖ JA IKÄ
Tuhansia viisikymppisiä ilman töitä Varsinais-Suomessa
- Suomen työllisyysaste nousi viime vuoden lopulla lähes 75 prosenttiin.
- Useat yritykset eri aloilla kärsivät työvoiman saatavuusongelmista myös Varsinais-Suomessa.
- Samaan aikaan Suomessa on lähes 250 000 työtöntä työnhakijaa.
- Varsinais-Suomessa oli viime vuoden lopussa 7 600 työtöntä työnhakijaa, joiden ikä oli yli 50 vuotta.
- Vuotta aikaisemmin määrä oli lähes 8 300.
- Alle 25-vuotiaita työttömiä työnhakijoita oli Varsinais-Suomessa 2 300.
- Lähde: Valtioneuvosto, Varsinais-Suomen Ely-keskus.
Suurin ongelma ammattilaisen työnhaussa on palkan suuruus!! Yritykset eivät halua maksaa ammattilaisille kuin kesätyntekijän palkkaa, ja sit ruikutetaan ettei löydy tekijöitä!!
Hyvä, että tätäkin tuodaan esille.
Juuri tästä syystä tarveharkintaa pitää jatkaa pysyvästi.
P.Heikka kertoo asiasta, johon olisi jo vuosia sitten puuttua, mutta kun hallitukset sekä työministeri ovat täysin kuuroja ja sokeita suomalaisten työnhakijoiden ahdingosta, kun työnantajat puhuvat työvoimapulasta ja ulkomailta olisi työvoimaa saatava. Opetetaan ennemmin kielitaidoton ulkomaalainen työhön kuin suomalaista työtöntä. Eikö suomalainen enää arvosta suomalaista? Juuri uutisoidut rakennustyömaiden rakennusvirheet valmistuneista kohteista, kun urakkaporukat ovat olleet kielitaidottomia. Tutun ja tutuntutun avulla voi yli 50v suomalainen työpaikan saada.
Työpaikan saantiin en ole tarvinnut tuttuja, facekavereita enkä serkunkumminkaimoja.
Itse olen paikkani hakenut ja saanut. Edelleen, vaikka 50 on tullut mittariin. Nytkin vaihdoin vakiduunista vakiduuniin. Palkka nousi.
En ole it enkä atk. Olenpahan oman alani ammattilainen ja osaan työni.
Ennemminkin rohkaisen kaikkia muitakin katsomaan avoimin silmin omaa osaamistaan ja työpaikkaansa. Jos joku kivestää, on turha märehtiä. Joitain asioita voi muuttaa sisältä päin, jotkut asiat muuttuvat kun niihin ottaa toisen näkökulman.
Joskus duunin vaihto on myös vaihtoehto.
Kyllä kannattaa vielä tässäkin iässä hakea uutta työpaikkaa.
Tuo riippuu paljon osaamisaluesta. Jos olet ollut Noksulla toimihenkilönä, niin 40+ voi jo olla nykyään liikaa, jos ei ole tuttuja firmoissa. Ja haluat palkkaa, millä elää.
Lattialla olin, en toimari.
Ihmisestä itsestään myös riippuu, haluaako oppia uutta.
Elämässä on kaikki mahdollista.
Oman alan löytämiseen tarvitaan joskus elämän taholta ravistelua
Nykyinen TE-toimisto oli ennen Työvoimatoimisto jossa tarjottiin työpaikkoja tai ohjattiin töihin tähtääviin koulutuksiin. Nyt TE-TOIMISTON henkilökunta kuulustelee määräajoin työtöntä että montako hakemusta olet lähettänyt jne. Ei enää tarjoa töitä työttömälle.
Kyllä pitäisi muuttaa se systeemi takaisin siihen että työnhakijaa kohdellaan ihmisenä eikä ihme käyränä jossain tilastossa.
Sekä se että työnhakijoita kohdeltaisiin taas yksilöinä joille tehtäisiin jokaiselle oma työnhakusuunnitelma eikä vain tarjota mitään kursseja tai niitä ns, leikkipajoja. Sekä pitäisi poistaa se sankitiosysteemi jossa kunta/kaupunki saa sanktioita jos on liikaa työttömiä käyrinä tilastoissa, näin poistuisi työkkäreiltä paine luoda näitä tilastojen kaunistelu kursseja ja työttömien ”leikkipaikkoja”
Näin todellakin on tilanne, typerää
On koettu samaa, insinöörin koulutus ei takaa yli 55v työpaikkaa. Osaan ruotsi, englanti ja hyvä ammattilainen. Mutta palkan pitää olla tasolleni sopiva.
Onko siis oikein maata kotona veronmaksajien rahoilla jos ei saa ’tasoistaan’ palkkaa? Ihmettelen vaan miten meidän kävisi jos kaikki perushoitajat ajattelisivat samoin. Sitä voi aina että parempaa, mutta tuon takia työttömänä notkuminen on kyllä moraalisesti kyseenalaista.
Samaa mieltä. Jos nyt vahingossa jopa työhaastatteluun asti pääsee, niin aina mainitaan se että olet 61-vuotias. Tietää jo siinä vaiheessa, ettei työpaikkaa tule saamaan.
Silloin, kun Salossakin oli työpaikkoja, -60/- 70 ja 80- luvuilla, ei ikä ollut rajoite eikä este eikä edes se, oletko ennen tehnyt tällaista. Silloin opetettiin työ paikan päällä, kun oli Hyvon, Finn-Flare, Salonne, Salora, Meijeri, LSO ja kaikki metallityöfirmat. Ei ole kivaa, kun vanhenee, mutta olimme kuitenkin hyvään aikaan työikäisiä. Nyt tuntuu, että päiväkoti-ikäisestä alkaen saa jokainen taistella paikastaan tässä ajassa.
Se että tekis muutamia päiviä töitä kuukaudessa, niin ei ole mitään järkeä. Saa saman kun olis työtön ja sais kaikki tuet. Jos vielä täytyy mennä tekee neljää -viittä tuntia vuoro ja jos vielä joudut menee autolla niin miinukselle menee.