Kovin monta parsinavettaa muurlalainen Esko Nummi ei äkkiseltään muista lähialueella enää olevan. Hän ja Anne Ylimaa-Nummi aikovat jatkaa maidontuottajina 40 lypsylehmän parsinavetassa ainakin muutaman vuoden eli eläkeikään saakka.
– Neljäkymmentä vuotta on tavoite, Esko Nummi sanoo.
Pyöreät vuodet tarkoittavat aikaa maitotilallisena.
Muurlalainen parsinavetta alkaa olla lajinsa viimeisimpiä Salossa. Jäljellä on enää kourallinen navettatyyppejä, joissa lehmät ovat kiinni omissa parsissaan.
Uusien rakentaminen myös kiellettiin tuoreessa eläinten hyvinvointilaissa, jonka eduskunta ehti hyväksyä juuri ennen vaalitauolle siirtymistä.
Lakia oli valmisteltu pitkään. Eläinsuojelulain kokonaisuudistusta ryhdyttiin valmistelemaan maa- ja metsätalousministeriössä jo vuonna 2010.
Tuottajapiireissä arvosteltiin jo edelliseen eduskuntaan valmisteilla ollutta lakiesitystä parsinavettakiellosta, koska niiden ennustettiin muutenkin häviävän ja kiellon olevan turha.
Muutos onkin ollut dramaattinen pelkästään Salossa. Esimerkiksi vuoden 2017 tammikuussa, kun SSS teki juttua eläinsuojelulain uudistamisesta, Salon lypsykarjatiloista yli puolessa arvioitiin olevan parsinavetta.
Näistä yksi oli tuolloinkin jutussa esimerkkinä ollut muurlalaistila, joka jatkaa edelleen maidontuotantoa.
Yli kuusi vuotta sitten maitotiloja oli Salossa nelisenkymmentä, joista parsinavetoiden osuudeksi arvioitiin yli 60 prosenttia.
Muurlalaistilan Esko Nummi arvioi tuolloin, että heidän tapansa tuottaa maitoa on katoava kansanperinne, kun he aikanaan lopettavat.
Nyt Salon kaupungineläinlääkäri Anne Partti arvioi määräksi alle viisi. Lypsykarjatilojen määräkin on kuudessa vuodessa pudonnut pariin kymmeneen.
Parsinavetoiden rakentamiskieltoa perustellaan uudessa laissa sillä, että eläinten liikkumista voimakkaasti rajoittavista pitomuodoista halutaan luopua.
Jäljelle jäävissä navetoissa edellytetään lisäksi, että lypsylehmien jaloitteluvelvoite on 90 päivää vuodessa, kun se nyt on 60 päivää. Laki tulee voimaan ensi vuoden alussa.
Esko Nummi ei kuitenkaan usko lehmien kaipaavan suuresti liikkumista.
– Lehmä on luonteeltaan laiska.
Hän on huomannut myös, että kesällä lehmät tulevat helteellä mielellään sisälle, samoin syyssateilla. Kovina hellepäivinä lehmät ovat voineet olla päivät sisällä ja yöt ulkona.
Eivät lehmät ole talvellakaan koko aikaa kiinni parressa.
– Olen päästänyt niitä välillä talvellakin jaloittelemaan, Nummi sanoo.
Laidunkautta on pyritty venyttämään viiteen kuukauteen, mutta se ei ole sään takia tahtonut onnistua.
Navettatyyppi muuttuisi Muurlassa, jos tilalle tulisi jatkaja. Näin Nummi arvioi muutama vuosi sitten.
Nyt jatkaminen näyttää hankalalta, sillä tilanpitoa varjostaisi koko ajan tieto tunnin junan ratalinjauksesta.
– Jatkaminen tulisi mahdottomaksi, sillä kaksi kolmasosaa pelloista jäisi junaradan toiselle puolelle.
Tulevaisuutta varjostavista ratalinjauksista huolimatta lypsykarjatilan arki jatkuu entiseen tahtiin, vaikka maataloutta koetteleva kustannusten nousu on tuottanut ongelmia.
– Vuosi sitten näytti pahalta, mutta kaikkien järjestelyjen jälkeen emme stressaa enää, Esko Nummi kertoo.
Arjen jatkuminen tarkoittaa 40 lypsylehmän lisäksi nuoren karjan, ponien, kanojen ja lampaiden hoitoa.
Esimerkiksi säilörehu on jaettava lehmille käsin kottikärryistä, ja lehmien lypsy vaatii kyykistymistä jokaisen eläimen kohdalla erikseen. Vaikka maito menee putkia pitkin tilatankkiin, on ihmisen hoidettava lypsykone lehmän vetimiin.
Poneja tilalla kasvatetaan myyntiin, mutta kanat ovat kotitarvetta varten. Muutama suomenlammas on uudempi hankinta.
– Ne ovat eläkeläisharrastus, Nummi selittää.
Kaikki eläimet vaativat kuitenkin huolenpitoa, joten askelia kertyy.
– Olen joskus laskenut, että päivässä tulee noin 30 000 askelta, Esko Nummi sanoo.
Valtavaa työmäärää ihmettelevälle Nummi myöntää, että päivät ovat pitkiä ja loppuvat joskus keskenkin.
– Tämä on elämäntapa, hän selittää.
Porsaiden kirurginen kastraatio kielletään
Pitkään valmisteilla ollut eläinsuojelulain kokonaisuudistus saatiin viimeinkin maaliin Arkadianmäellä. Eduskunta hyväksyi lakiesityksen maaliskuun alkupuolella.
Lakiesitystä ei ehditty hyväksyä edellisen eduskunnan aikana, ja nykyinenkin hyväksyi esityksen viimeisten joukossa ennen vaalitauolle siirtymistä.
Nyt hyväksytty laki pohjautuu aiempaan ehdotukseen, mutta siinä on joitain muutoksia.
– Merkittävin on porsaiden kirurgisen kastraation kielto vuoden 2035 alusta, kertoo erityisasiantuntija Tiina Pullola maa- ja metsätalousministeriöstä.
Lisäksi uusien parsinavetoiden ja kiinteärakenteisten porsitushäkkien rakentaminen kielletään lain tullessa voimaan ensi vuoden alussa.
Pullola arvioi, että kun porsaiden kirurginen kastraatio kielletään vuoden 2035 alusta, Suomessa porsaiden annetaan kasvaa karjuiksi.
Siirtymäajalla porsaille on käytettävä tulehduskipulääkitystä kastraation yhteydessä ensi vuoden alusta lähtien ja lisäksi paikallispuudutusta vuoden 2027 alusta.
Paljon muutakin eläinten hyvinvointilaki sisältää, sillä laissa ovat mukana eläimet hyötyeläimistä seura- ja harrastuseläimiin.
Vanhan eläinsuojelulain ja -asetuksen korvaavassa laissa todetaan, että eläimillä tulisi olla mahdollisuus toteuttaa olennaisimpia käyttäytymistarpeitaan. Siksi eläinten liikkumista voimakkaasti rajoittavista pitomuodoista halutaan luopua.
Pullola ottaa esimerkiksi siat, jotka tonkivat kärsällä maata vapaana ollessaan ravinnon löytämiseksi.
– Jos estetään tonkiminen, eläin turhautuu.
Hän sanoo, että sikaloissa siat pääsevät tonkimaan, kun niille annetaan esimerkiksi tuoretta puuta tai olkia.
Kanakin käy esimerkistä. Orrella mielellään istuva kana on saanut virikehäkkiin orren ja muuta kanan luontaista käyttäytymistä tukevaa.
Kanalle virikehäkki ei Pullolan mukaan ole riittävä eläimen käyttäytymistarpeiden kannalta.
– EU-komissio on kieltämässä häkkikanalat, hän arvioi.
Lakiehdotus on tulossa EU-elimien käsittelyyn kansalaisaloitteesta.
Suomessa virikehäkkikanaloiden on arvioitu loppuvan ilman mahdollista lakiakin vähitellen, sillä isot kauppaketjut ovat ilmoittaneet luopuvansa virikehäkkikanaloiden munista tulevaisuudessa.
Tila osallistuu myös ympäristötalkoisiin
Muurlassa oleva lypsykarjatila on lähtenyt mukaan myös luonnon monimuotoisuutta edistäviin projekteihin.
– Olemme pääskysten suojeluohjelmassa mukana, Esko Nummi kertoo.
Suojeluprojekti tarkoittaa tilalla sitä, että pesien ei anneta tuhoutua. Siksi Nummi on virittänyt pesien ympärille esteitä, jotta varislinnut eivät pääse tuhoamaan pesintää.
Tila on sitoutunut myös jättämään isojen ojien penkat niittämättä. Tämä näkyy jo penkoilla, joissa luonnonkukat ovat lisääntyneet.
