Perniöläinen maanviljelijä Ami Junnila mainostaa kotisivuillaan lannoitteita: ”Valmistusmaa: Liettua. Raaka-aineet: Liettua”. Junnila on Suomen lannoitemarkkinoilla pikkutekijä, mutta keskustelu lannoitteiden alkuperästä yltyy.
– Kaikki eivät ota venäläistä apulantaa, Junnila sanoo.
Suomessa käytetään epäorgaanisia lannoitteita noin 600 000 tonnia vuodessa. Suurin osa ammoniakista ja kaliumkloridista on tullut Venäjältä.
Mistä ovat peräisin lannoitteet, joita levitetään pelloille tänä keväänä?
– Erittäin hyvä kysymys. Tätä kysytään enemmän ja enemmän, ja se keskusteluttaa tuottajia. Moni on ihan syystäkin aika kriittinen siihen, mitä Venäjältä tulee, asiantuntija Max Schulman Maa- ja metsätaloustuottajain keskusliitosta toteaa.
Peltolannoitteet ovat Suomessa käytännössä kolmen kauppa. Norjalainen pörssiyhtiö Yara hallitsee markkinoita ylivoimaisesti, Belor Agro Oy:n ja Cemagro Oy:n jaettavaksi jää kapea siivu. Yaran liikevaihto on miljardiluokkaa, Belor Agron ja Cemagron joitain kymmeniä miljoonia euroja.
Venäläiset kemiantehtaat olivat kaikille kolmelle yhtiölle elintärkeitä kauppakumppaneita. Ne toimittivat lannoitteita ja lannoitteiden raaka-aineita junavaunuilla ja laivoilla.
Ukrainan sodan alettua EU alkoi kirjata pakotelistalle venäläisten oligarkkien nimiä. Yksi heistä oli lannoitejätti Uralchemin omistaja, miljardööri Dmitri Mazepin. Venäjä ja Valko-Venäjä olivat maailman tärkeimpiä lannoitteiden ja niiden raaka-aineiden valmistajia. Suomi ei suinkaan ollut ainoa maa, joka oli niistä riippuvainen.
Lannoitemarkkinat sekosivat.
– On kuin pokeripöydässä: jakajan kädestä ei ole mitään tietoa, MTK-Salon seudun puheenjohtaja Aki Riski kuvaili Salon Seudun Sanomissa heinäkuussa.
Huoli maailman ruokaturvasta kasvoi.
Ukrainan ja Venäjän välille neuvoteltu Mustanmeren viljasopimus turvaa viljan vientiä Venäjän saartamista Ukrainan satamista. Sen rinnalla on toinen sopimus, jonka mukaisesti Venäjän vastaiset pakotteet eivät koske elintarvikkeita eivätkä lannoitteita.
”Kuka tahansa voi harjoittaa Venäjältä tulevien elintarvikkeiden ja lannoitteiden kauppaa, ostaa ja kuljettaa niitä ja varmistaa niiden saatavuuden”, Eurooppa-neuvosto muotoilee.
Tavoite on hillitä ruokakriisiä erityisesti maailman köyhimmillä alueilla.
Tullin tilastot kertovat, että lannoitteiden tuonti Venäjältä Suomeen romahti viime vuonna. Typpilannoitteiden ja niiden raaka-aineiden tuonnin arvo putosi 50 prosenttia ja kaliumlannoitteiden ja raaka-aineiden 65 prosenttia. Rahassa se tarkoittaa yli 163 miljoonaa euroa.
Aloitetaan Belor Agrosta, jonka juuret ovat Salossa. Suomalainen perheyhtiö Berner osti salolaisyrityksen tytäryhtiöksi pari vuotta sitten.
– Meille ei ole tullut Venäjältä yhtään lannoitteita viime maaliskuun jälkeen. Onnistuimme löytämään hyvin nopeasti muita tavarantoimittajia, Belor Agron toimitusjohtaja Kalle Erkkola kertoo.
Erkkola on myös Bernerin liiketoimintajohtaja. Hän muistuttaa, että Berner on käynyt kansainvälistä kauppaa kemianteollisuuden raaka-aineilla jo 140 vuotta. Erkkola uskoo, ettei Belor Agro olisi yksin pystynyt löytämään Venäjälle vaihtoehtoja.
– Ymmärrän, että suomalaisilla viljelijöillä on taloudellisia haasteita, mutta toivon arvovalintoja. Venäjällä raha valuu sotatoimiin Ukrainassa.
Belor Agron lannoitteet ovat peräisin Euroopasta ja Pohjois-Afrikasta. Lastit tulevat laivalla Haminan ja Kotkan satamiin, josta ne kuljetetaan maanteitse yhtiön terminaaliin Kouvolaan. Aiemmin lannoitteet tulivat junalla suoraan Venäjältä.
Kalle Erkkola vannoo, ettei Belor Agron peltolannoitteiden valmistuksessa ole käytetty myöskään venäläistä maakaasua.
Cemargo Oy avasi vuoden 2021 alussa oman tuotantolaitoksen Tohmajärvelle Niiralaan, josta on matkaa Venäjän rajalle vain pari kilometriä. Junaraiteet idästä kulkevat Cemagron logistiikkakeskuksen hallien läpi. Umpivaunut voi tyhjentää ja lastata sisätiloissa.
– Meidän yhtiömme tarjoaa venäläistä lannoitteiden raaka-ainetta niin kauan kuin suomalainen maatalous sitä tarvitsee. Markkinat päättävät, kuinka tärkeää se on, Cemagron toimitusjohtaja Juhani Muhonen toteaa.
Muhosen mukaan yhtiö on toki testannut vaihtoehtoisia hankintakanavia siltä varalta, että tutut kumppanit Venäjällä joutuvat pakotelistalle tai raaka-aineiden saatavuus muuten heikkenee.
– Suomessa on valitettavan haastavaa toimia pakotelainsäädännön puitteissa. Virallinen lehti pitää lukea joka päivä, ja sitä joutuu vielä tulkitsemaan itse. Neuvovaa viranomaista ei ole, on vain valvova, Muhonen sanoo.
Juhani Muhonen huomauttaa, että EU:n pakotelistalla on lannoiteyhtiöiden hallitusten puheenjohtajia ja toimitusjohtajia, vaikka itse yritys ei olisikaan listalla. Osa Cemagron maksamista laskuista on Muhosen mukaan jäädytetty.
– Tulli seuraa pakotelistalla olevia yhtiöitä, mutta se on ihan toinen juttu, miten ulkoministeriö ohjaa rahaliikennettä. Meidän pitää seurata molempia ja arvioida riskejä.
Pörssiyhtiö Yara tasapainoilee Venäjän ja muun maailman välillä. ”Yara tekee kaikkensa vähentääkseen riippuvuuttaan Venäjästä raaka-ainehankinnassa” , yhtiö tiedotti vuosi sitten.
Ammoniakin tulo Venäjältä tyrehtyi lopulta joulukuussa, kun raideliikenne Suomen ja Venäjän välillä päättyi. Suurin osa Yaran tarvitsemasta ammoniakista oli kuljetettu erikoisvalmisteisissa säiliövaunuissa.
– Meille ei tällä hetkellä tule Venäjältä lannoitteita, eikä tuotannossa ole myöskään mitään raaka-aineita Venäjältä, Yaran kaupallinen johtaja Roland Westerberg sanoo.
Westerbergin mukaan Yara on tuonut ammoniakkia Yhdysvalloista ja kalisuolaa Kanadasta.
– Riittävän laajat hankintakanavat olivat meidän pelastuksemme. Tehokkainta olisi tietysti tuoda raaka-aineita niin läheltä kuin mahdollista, Westerberg korostaa.
Suomessa ei valmisteta ammoniakkia teollisesti. Rautatiekuljetusten korvaaminen kokonaan laivarahdiksi Kokkolan ja Uudenkaupungin satamiin vie Westerbergin mukaan aikaa.
Yara tarvitsee 35 säiliövaunua lisää, jotta junaliikenne satamista Siilinjärven lannoitetehtaalle toimisi häiriöttä. Uusien vaunujen rakentaminen kestää Yaran mukaan vähintään kaksi vuotta.
Perniöläinen Ami Junnila kuvailee itseään pelkäksi lannoitekaupan harrastajaksi. Ureaa Junnila ostaa Yhdysvalloista, typpilannoite tulee Acheman tehtaalta Liettuasta.
– Baltian maat eivät halua ostaa pilleriäkään lannoitetta Venäjältä, Junnila huomauttaa.
Acheman lannoitetehdas käyttää puolet koko Liettuan ostamasta maakaasusta, mutta Liettua mainostaa olevansa Baltian maista ensimmäinen, joka irtaantui venäläisestä kaasusta.
”Itsenäisyydeksi” nimetty nesteytetyn maakaasun terminaalilaiva kiinnittyi Klaipedan satamaan jo vuosia sitten.
