Korisliigan kirjoittamattomiin viisauksiin kuuluu, että älä koskaan aliarvioi Jyri Lehtosen valmentamaa Kouvoja.
Vaikka repaleisen ja vähäväkisen joukkueen iskukyky oli kaikkien tiedossa, löi puolivälieräsarjan ensimmäinen puoliaika silti useimmat ällikällä.
Kouvot määräsi avauspuoliajalla kaikki kaikki pelin ehdot: hyökkäyksessä Kouvot teki Vilppaan kaaripuolustuksesta naurunalaisen ja 2–3-paikkapuolustus teki Vilppaasta häkellyttävän passiivisen. Kun ottelua oli takana reilut kahdeksan minuuttia, Deshon Taylorin kolmonen vei Kouvot jo 19 pisteen johtoon (9–28).
Salohalli eli siinä vaiheessa kotijoukkueen tavoin täydellisessä apatiassa.
Toinen Korisliigan kirjoittamaton viisaus: on olemassa runkosarjapelaajia ja pudotuspelipelaajia. Vilppaan Riku Laine kuuluu jälkimmäiseen kastiin.
Jo pidemmän aikaa hyvin pelannut nelospaikan kaksikko Laine ja Juho Nenonen pitivät katastrofaalisella avauspuoliajalla Vilppaan takamatkan siedettävänä tekemällä niinkin yksinkertaisia asioita kuin antamalla ja ottamalla iskuja sekä taistelemalla jokaisesta irtopallosta.
Vaikka taukotulos 38–52 mairitteli Vilpasta, ilman Laineen ja Nenosen raastamista ottelu olisi saattanut olla jo ohi taukoon mennessä.
– Se oli varmaan huonoin puoliaika, mihin pystymme. Paikkapuolustuksen saa rikki ajamalla väleihin, mutta me pyörimme kaarella ja pelasimme käsipalloa eli juuri sitä mitä Kouvot halusi, Laine myönsi.
– Mutta Kouvot teki myös tylyjä koreja. Kun he heittävät korin kaksi metriä kaaren takaa ja itse seisot heiton edessä kädet alhaalla, niin onhan ne aikamoisia tunnelmantappajia, Laine naurahti viitaten John Meeksin kovaan kolmoseen.
Pukukopissa päävalmentaja Jussi Savolainen piti ilmeisen kovasanaisen taukopuheen.
– Välillä se vaatii sen, että sanoo kovemmin ja haastaa pelaajia, Savolainen kuittasi.
Puhe auttoi ja Vilpas aloitti kuroa Kouvojen etumatkaa hitaasti, mutta vääjäämättömästi. Samalla punaiseksi puettu Salohalli heräsi tähän kevääseen.
– Ei siinä ollut muuta kuin, että teimme juuri niin kuin oli sovittu. Otimme henkilökohtaisen vastuun omasta puolustettavasta, mikä on erityisen tärkeää Kouvojen kaltaista yksi vastaan yksi -hyökkäystä vastaan, Laine tiivisti.
Yleensä koripallossa hyvä puolustus tekee hyökkäämisestä helpompaa, mutta kun kyse on vastavirtaan uivasta Kouvoista, heitä vastaan hyvä hyökkääminen tekee puolustuksesta helpompaa.
Se tarkoitti sitä, että Vilpas ajoi entistä enemmän Laineen mainitsemiin väleihin eikä ottanut enää staattisia hyppyheittoja, vaan malttoi löytää toistuvasti vapaat miehet kaarelta.
Vilpas roikkui pitkään 2–5 pisteen päässä ja pääsi kuskin paikalle vasta viimeisen viiden minuutin aikana, kun kokenut osasto päätti muuttaa Laineen ja Nenosen pohjustaman työn voitoksi.
Ensin kapteeni Mikko Koivisto (avauspuoliajalla nolla heittoa!) hankki kipeällä tavalla hyökkääjän virheen, Remy Abellin kolmonen vei Vilppaan ensimmäistä kertaa johtoon (72–71) ja heti perään Koiviston kolmonen venytti johdon jo kahden heiton mittaiseksi (75–71). Huomioitavaa on, että Vilppaan ykköspelintekijäksi noussut Roope Ahonen antoi tässä vaiheessa kolme peräkkäistä koriin johtanutta syöttöä.
Tästä käänteestä Kouvot ei enää toipunut, ja Vilpas otti ensimmäisen kiinnityksen välieräpaikkaan.
Omituisesta ottelusta kertoo kaiken se, että Kouvot heitti avauskympillä 29 pistettä ja koko toisella puoliskolla vain 28 pistettä!
Pudotuspelien ennätyspisteensä (15) heittänyt Laine ja Nenonen saivat toisella puoliajalla tulitukea niin Abellilta, Koivistolta, Quentin Goodinilta kuin surullismielisen avauspuoliajan (viisi menetystä, -23) pelanneelta KeyShawn Feazellilta.
Loppujen lopuksi Vilpas sai laajemmasta materiaalistaan juuri sen edun, mitä se tarvitsi. Varsinkin, kun Vilppaan aggressiivisuus ajoi Kouvojen ison osaston virhevaikeuksiin.
– Vilpas ansaitsi voittonsa kokemuksella ja kyvyllä muuntautua pelin sisällä. Me taas hyökkäsimme selkeästi keskiarvon alle, ainoastaan Meeks (24 pistettä) meni yli, Kouvojen päävalmentaja Jyri Lehtonen kertoi.
– Tämä oli lupaava tulos meille, Lehtonen väitti.
Ottelun erikoisin ja pelottavin tilanne nähtiin reilu minuutti ennen loppua, kun Laine hyppäsi levypallotilanteessa Kouvojen järkäleen Ilmari Toikkasen reppuselkään ja pian Laineen tossut sojottivat kohti Salohallin kattoa.
– Harvoin tulee noin korkealla käytyä. Oli se aika pelottava tilanne, onneksi muut (Abell) ottivat kopin minusta, Laine naurahti tilannetta, johon tiivistyi paitsi työmiehen lauantai, myös Riku Laine koripalloilijana.
1. puolivälierä: Vilpas–Kouvot 84–80 (15-29, 23–23, 24–15, 22–13)
Vilppaan pisteet/levypallot: Quentin Goodin 16/4, KeyShawn Feazell 12/6, Perttu Blomgren 2/2, Mikko Koivisto 7/1/5 syöttöä, Juho Nenonen 16/9, Roope Ahonen 6/1/7 syöttöä, Niilo Kärkkäinen 0/0, Remy Abell 10/2, Riku Laine 15/4.
Kouvot: Quan Jackson 4/2, Deshon Taylor 26/5, John Meeks 24/7, Austin Butler 13/9, Ilmari Toikkanen 3/12, Veeti Helakorpi 0/1, Joel Mäntynen 7/1, Aarni Korkiatupa 3/1.
Levypallot: 36–45
Syötöt: 22–8
Menetykset: 13–13
Heittoprosentit:
1 p: 91–65
2 p: 45–47
3 p: 39–33
Tuomarit: Ville Selkee, Jaakko Kaunisto, Aleksi Antinmaa
Yleisöä: 1 184
OHO!
Vilpas jakoi katsojille ennen ottelua 1 200 punaista t-paitaa. Tosin yleisömäärän perusteella 16 paitaa jäi jakamatta.
2. puolivälierä: la 1.4. Kouvot–Vilpas kello 17.
