Valkohäntäpeuroja eli valkohäntäkauriita ammuttiin helmikuun puolivälissä päättyneellä jahtikaudella parituhatta vähemmän kuin edellisvuonna Varsinais-Suomen alueella. Tästä huolimatta riistapäällikkö Jörgen Hermansson suhtautuu toiveikkaasti kannan kuriin saamiseen.
– Vasoja on ammuttu aiempaa vähemmän ja metsästäjien viestit kertovat siitä, että peuroja olisi näkynyt aiempaa vähemmän, Hermansson pohtii.
Hän ennakoi jo viime vuonna, että peurakanta olisi taittumassa. Nyt hän arvioi varovaisesti samalla tavoin, mutta muistuttaa, että Luken arvio ilmestyy myöhemmin maaliskuussa.
Hermanssonia mietityttää myös se, etteivät viime vuoden peurakolarit tue ajatusta kannan vähentymisestä.
Tavoitteita on riistapäällikön mukaan kuitenkin saavutettu. Vasojen aiempaa vähäisempi kaatomäärä kielii Hermanssonin mukaan siitä, että naaraiden määrää on saatu painettua alas. Tämä koskee nimenomaan naaraita, jotka ovat lisääntymisikäisiä.
Hän muistuttaa kahdesta jo usean vuoden ajan olleesta tavoitteesta: lupamääriä on annettu runsaasti ja naaraita on pyritty ampumaan enemmän. Runsaalla lupamäärällä on haluttu taata, ettei kaatourakka jäisi ainakaan luvista kiinni.
– Kolaritilastot tuovat kuitenkin epävarmuutta, pitkin kesää ja syksyä on paukkunut, hän muistuttaa.
Peurakolareita on sattunut paljon myös Salon seudun riistanhoitoyhdistyksen alueella. Peuroja toisaalta kaadettiin kuluneella jahtikaudella ennätysmäärä, 1 725. Edellisellä jahtikaudella tulos oli 1 650.
– Peuroja on ammuttu varsinkin pohjoisosissa riistanhoitoyhdistyksen alueella, Hermansson sanoo.
Hänen mukaansa Salon seudun riistanhoitoyhdistyksen alueella peurakolareita on eniten juuri kyseisellä alueella.
Salon seudun riistanhoitoyhdistykseen kuuluvat ennen kuntaliitosta olleet Salo, Halikko, Kuusjoki, Muurla ja Pertteli.
Viime vuoden lopulla metsästäjiä patistettiin kaatamaan ahkerammin peuroja. Tuolloin oltiin jäljessä edellisvuoden luvuista.
Hermansson sanoo, että joillakin alueilla päästiin aiempaa parempaan tulokseen.
Koko Varsinais-Suomen riistanhoitopiirin alueella tilanne on erilainen kuin esimerkiksi Salon seudun riistanhoitoyhdistyksessä. Viime vuoden kaatoluku oli jahtikauden päättyessä lähes 26 000 valkohäntäpeuraa. Tänä vuonna luku oli 23 600.
– Vasoja on kuitenkin ammuttu vähemmän, Hermansson lisää.
Salossa toimivista riistanhoitoyhdistyksistä Kiskon piiri ei päässyt viime vuoden lukumäärään. Tuolloin kaatomäärä oli 1 518 peuraa, kun nyt lopputulokseksi jäi 1 432.
Kiskon piiriin kuuluu myös Kiikala.
Perniön seudun riistanhoitoyhdistyksessä (mukana Särkisalo) ammuttiin kuluneella jahtikaudella 746 peuraa. Edellisen kauden tulos oli 842.
– Perniön yhdistyksessäkin vasojen osuus oli ennätyksellisen alhainen, ja naaraita on ammuttu edelleen paljon, mikä on hyvä asia, Hermansson sanoo.
Samanlainen tilanne on Kemiönsaarella, jossa saalismäärä oli 1 250 peuraa. Edelliskauden tulos oli 1 300.
Salon pohjoispuolella Somerolla päästiin aika lähelle edellisvuotta. Peuroja kaadettiin noin 1 500.
Marttilan seudun riistanhoitoyhdistyksen alueella ammuttiin ennätysmäärä eli 1 300 peuraa. Edellisvuonna kaatoluku oli 1 200.
Peurojen liikkeisiin vaikuttaa kelit. Tänä kauden aikana lumet tuli ja meni, mikä vaikutti peurojen halukkuuteen tulla ruokintapaikoille. Havaintojen vähäisyys ei siis kerro välttämättä peurojen määrästä. Pikemminkin peurat ovat olleet paikoissa, joista niitä ei osata etsiä. Tuttu ilmiö kalastuksen harrastajille. Myös susien määrä ajaa peurat liikkeelle. Kolarimääriä olisi syytä analysoida liikennemäärien perusteella. Yleensä kolarien määrä on luotettava tapa arvioida kannan suuruutta. Nyt liikenteessä on kuitenkin ollut merkittäviä muutoksia etätöiden takia, mikä voi heikentää tämän mittarin käyttökelpoisuutta. Susien määrällä voi tässäkin asiassa olla vaikutusta. Toivottavasti valikoiva metsästys tuottaa tulosta paremmin kuin pelkkien lukujen perusteella voidaan olettaa. Kanta on kuitenkin kasvanut hyvin jyrkästi… Lue lisää »