Koulushoppailusta on tullut valtakunnan tärkeä puheenaihe. Ehkä on syytä pureutua tähän ilmiöön hiukan tarkemmin.
Ostaminen on varsin luonnollinen ilmiö, ainakin siitä saakka kun siirryimme omavaraistaloudesta vaihdantatalouteen. On rationaalista käyttäytymistä etsiä parasta mahdollista tavaraa tai suoritetta halvimpaan mahdolliseen hintaan. Tosin kun maailmaa päällisin puolin tarkastelee, ei tämä hinta-laatusuhteen optimointina tunnettu tavoite aina lainkaan näytä toteutuvan. Kuten sanottua, ihminen ei aina ole rationaalinen päätöksentekijä.
Shoppailu tuo ostamiseen uusia ulottuvuuksia. Ensinnäkin se on jatkuvaa, ei kertaluonteista toimintaa. Tarveostamisen tilalle tulee jatkuva ostamisen tila, jossa tauotta oleminen tuo henkistä tyydytystä, kyse on siis tavallaan huumeesta. Hienosti sanottaisiin että ostamiseen tulee hedonistisia elementtejä. Ostaminen on siis ehkä pakon sanelemaa, mutta shoppailu hauskaa. Ostaminen tehdään tarpeeseen, shoppailua muista syistä.
Voisi siis olettaa että koulushoppailukin on hauskaa. Todistajanlausunnot kertovat pikemminkin, että se on vaativaa eikä lainkaan hauskaa, ja ainakin jyrkästi tuomittavaa.
Mitä muuta kuin maitoa ja kouluja voi shoppailla? No siis ihan mitä tahansa, markkinataloudessa kun eletään. Turkulaiset ovat tunnetusti innokkaita shoppailijoita. Shoppailua ei aloiteta vasta kouluista, vaan jo synnytyslaitoksella. Tunnetustihan on äärimmäisen tärkeää että on muinoin syntynyt Heidekenillä, se kun määrittää kansalaisen sosiaalisen statuksen koko loppuelämäksi.
Tavaran shoppailu lienee pääosin ihan hyväksytty ja paljon harrastettu asia. Joka päivä tuhannet ihmiset suunnistavat maamme tuhansille kirpputoreille, ostoskeskuksiin vielä suuremmat määrät, ja valtava määrä ihmisiä tyydyttää shoppailutarpeensa verkkokaupoissa.
Ihmissuhdeshoppailusta ei vielä niinkään puhuta. Sitähän tehdään tuhansilla sosiaalisen median alustoilla, ihmissuhteiden markkinapaikoilla. Tinder lienee tämän shoppailun selkein lippulaiva. Uusin ilmiö lienee nyt Suomessa sukupuolishoppailu: minkä sukupuolisena saattaisi saada parhaat edut?
Mutta edetään kronologisesti. Vanhemmat siis shoppailevat lapsen tekoon partnerin. Sitten shoppaillaan neuvolaa ja synnytyslaitosta, seuraavaksi päiväkotipaikkaa, ja niin edelleen aina yliopistoihin saakka. Varusmiespalvelun suorituspaikkaa shoppaillaan, niin ikään autokoulua, ja suurin shoppailupäätös lienee se mihin vakinaisen asuntonsa pystyttää – moni ei tätä vaikeaa päätöstä halua tai pysty koskaan tekemään, vaan pysyy mieluummin koko elämänsä jonkin sortin nomadina.
Työpaikkaa shoppaillaan tietysti ankarasti, siinä sivussa ammattiyhdistystä, jos moiseen haluaa, ja pankkeja, vakuutuksia ja kaiken kirjavia yritysten kanta-asiakasohjelmia tarjouksineen. Terveydenhuollon shoppailu on tietenkin yksi osa jokaisen kansalaisen repertuaaria, jos vain hyvinvointialueet ja kukkaro sen edes jotenkin sallivat. Lopuksi shoppaillaan vanhainkotipaikkaa, ja omaiset shoppailevat vielä elämän päätyttyä hautaustoimiston ja hautapaikan. Voitte lisätä tähän listaan tuhansia lisäshoppailuelementtejä.
Shoppailu on siis luonnollinen osa ihmisen elämää, nykymaailma kun todellakin tarjoaa etsivälle vaihtoehtoja. Toivottavasti shoppailu on hauskaa ja hyödyllistä, kuten sen pitäisi olla. Usein se näyttää yhteiskunnalle kuitenkin myös juuri ikävän puolensa, ja käy aina työstä.
Reima Suomi
Kirjoittaja on tietojärjestelmätieteen professori.
