Suomen osalta siirtolaisuudessa on nähtävissä merkittävä käänne tällä vuosisadalla. Viime vuosisadalla sadat tuhannet suomalaiset lähtivät siirtolaisiksi muiden maiden työmarkkinoille. Eniten suomalaisia lähti runsas sata vuotta sitten Amerikoihin ja puolisen vuosisataa sitten Ruotsiin.
Nyttemmin siirtolaisuutta Suomesta on ollut vuosittain vähemmän kuin sitä tänne. Työperäisen maahanmuuton lisäksi väkilukuamme on kasvattanut muunkinlainen maahantulo: pakolaisuuteen, humanitaariseen suojeluun, avioitumiseen ja opiskeluun perustuvista syistä – tämäkin tavallaan siirtolaisuutta.
Historiallisesti siirtolaisuus on ollut parasta köyhyyden torjuntaa etenkin siirtyneille. Siitä ovat hyötyneet myös vastaanottajat. Tämän ovat monet kansantaloustieteilijät, kuten J.K. Galbraith vakuuttavasti todistaneet. Elinoloiltaan kymmenen parhaan maan joukossa on kahdeksan, joissa on paljon siirtolaisia kuten Kanadassa ja Sveitsissä.
Siirtolaisuus on iso ilmiö maailmantaloudessa. Työperäisiä siirtolaisia lasketaan olevan nyt yli 200 miljoonaa ja määrä kasvaa kolmisen prosenttia vuodessa. Yhteensä heitä on eri maissa siis suurvallan väestön verran.
Siirtolaisuuden hyötyjä ovat kokeneet myös sadat tuhannet suomalaiset jälkeläisineen Amerikoissa, Ruotsissa, Australiassa ja muuallakin. He ovat saaneet kohdemaissaan ainakin aineellisesti paremman elämän ja vastaanottajamaat ovat hyötyneet paikoin paljonkin heidän työpanoksistaan.
Siirtolaisuudessa lähtömaa voi näyttää menettäjältä, kun hyvää työvoimaa tulevaisuuden tekijöinä muuttaa muualle. Asia ei ole näin yksinkertainen. Lähtömaan kansantalous saattaa näet hyötyä siirtolaisista tulonlähteinä. Kymmenet miljoonat siirtolaiset lähettävät osan tuloistaan entiseen kotimaahan läheistensä tukemiseksi – vuosittain jopa kolme–neljä kertaa enemmän kuin kaiken kehitysavun määrä maailmassa.
Kansantaloudellisissa laskelmissa ei tosin eritellä siirtolaisuuden muita seurauksia. Moni siirtolainen jätti meilläkin kotimaansa itkien. Kaikki siirtolaiset eivät ole aina tervetulleita toiseen maahan ja kulttuuripiiriin – pakolaisista puhumattakaan. Monien on vaikeaa kotoutua tulomaihinsa.
Talouksien suhdannevaihtelut osaltaan vaikuttavat siihen, miten siirtolaisiin suhtaudutaan. Talouden nousukausina siirtolaiset kyllä toivotetaan tervetulleeksi työvoiman jatkeeksi, mutta taantumien aikaan nämä saatetaan nähdä ongelmana niin taloudessa kuin laajemminkin yhteiskuntaelämässä.
Työperäisellä siirtolaisuudella on nyt hyvää kysyntää monissa maissa, myös työvoiman puutetta potevalla EU-alueella. Näissä maissa hyvästä ulkomaisesta työvoimasta kilpaillaan. Jotta meillä vaaliehdokkaiden tavoite työperäisen maahanmuuton lisäämisestä toteutuisi, heidän on kansanedustajina vaikutettava siihen, että Suomi olisi siirtolaisille riittävän houkutteleva kohdemaa.
Kirjoittaja on emeritusdiplomaatti.
