Someron Kamerakerho on pieni, mutta eläväinen yhdistys. Sen kaikki jäsenet kuvaavat aktiivisesti ja juhlivat parhaillaan Kamerakerhon 25-vuotista taivalta Someron kirjaston Parvigalleriaan ripustetulla näyttelyllä.
– Jokainen jäsen sai lähettää tarjolle kaksi kuvaa, joista minä ja Leppälän Pekka kokosimme näyttelyn, yhdistyksen puheenjohtaja Lassi Tuominen kertoo.
Ihan kaikki eivät osallistuneet, mutta näyttely sisältää 28 kuvaa, joista Tuominen ja Leppälä koostivat muun muassa mustavalkosarjan, kirjavan sarjan ja maalauksellisen sarjan.
– Mustavalkokuvia otetaan nykyään hyvin vähän, Tuominen huomauttaa.
Mustavalkoisten sarjan aloittaa Markku Mannin dublinilaisessa pubissa kuvaama tuokiokuva Tauko. Valtaosin näyttelyn tarjonta on värikylläistä. Kaupunkinäkymien lisäksi kuvissa on ihmisiä, luontoa ja eläimiä.
Somerolaisen Kalle Lindströmin hellyttävä Punarinta on ikuistettu ikkunan takaa lintujen ruokintapaikalta.
– Hän ottaa kuvia kotopihaltaan, kun ei enää oikein pääse liikkumaan. Pitkäaikainen valokuvausharrastus jatkuu silti, Tuominen kehuu.
– Irma se vaan menee yhä polvilleen Aamukastetta kuvatessaan, Tuominen toteaa salolaisen Irma Yleniuksen kuvakulmista.
Yhdistyksen perustamisen aikoihin Someron Kamerakerhossa oli satakunta jäsentä, joista kolmannes oikein aktiivisia.
– Se oli paperi- ja diakuvaamisen kulta-aikaa. Alkuinnostuksen aikaan järjestettiin fotomaratonejakin. Digiaika puolitti jäsenmäärän ja kännykkäaika vei loputkin, Lassi Tuominen hymähtää.
– Nykytrendi valokuvaamisessa on kuvata itseään kännykällä koko ajan ja julkaista kuvat saman tien, kuka missäkin julkaisukanavassa: tässä mää ajan autoa ja tässä mää istun paskalla, Tuominen karrikoi.
Edelleen riittää sentään niitäkin, jotka paneutuvat valokuvaukseen harrastuksena, jossa haluaa kehittyä. Someron Kamerakerho kokoontuu syyskuusta toukokuuhun joka kuun viimeisenä tiistaina. Tapaamisissa ruoditaan jäsenten otokset, jotka kisaavat Kuukauden kuva -tittelistä ja valitaan aihe seuraavaksi kuukaudeksi.
– Ennen kuvista annettiin vain pisteitä, mutta eihän siitä kukaan mitään oppinut.
Vuodesta 2004 yhdistystä johtanut Tuominen aloitti uuden käytännön, jossa jokaisen pitää perustella, miksi oma kuva olisi nimettävä Kuukauden kuvaksi.
– On tärkeää, että kuvista puhutaan, oli aihe mikä tahansa.
Kuukauden parhaan kuvan valinnassa ratkaisevia tekijöitä ovat tunnelma, terävyys ja valon käyttö. Valinta suoritetaan käsiäänestyksellä.
– Kuvien on oltava teknisesti hyviä, mutta se ei tarkoita, että kameran pitäisi olla mahdollisimman kallis. Joku kuvaa pokkarillakin.
Kamerakerho sai vastikään yhden uuden jäsenen, joten vahvuus on nyt 15. Tapaamisiin osallistuu jokainen kynnelle kykenevä.
– Joskus tehdään retkiä ja viiden vuoden välein suunnitellaan yhteinen näyttely.
Ammattivalokuvaajana vuosikymmenet toiminut Lassi Tuominen kuvaa nykyään myös kännykällä. Yksi kännykkäkuvista on näyttelystäkin paikan saanut Portaat. Se on kuvattu kirjaston keltaisessa portaikossa.
– Otin viime vuonna kuvan päivässä, ja kännykkä on aina mukana käytettävissä.
Tuominen haastoi itsensä Manu Kärjen keksimän projektiin ensimmäisen kerran vuonna 2014, mutta silloin hanke jäi kesken.
– Olen ottanut kuvan päivässä vuosina 2017, 2020 ja viime vuonna. Nyt on uusi kausi menossa. Olen eläkkeellä, joten aikaa pitäisi olla enemmän, naurahtaa kirvesmiehen ja valokuvaajan työt yhdistäneen Vasarakameran yrittäjä Tuominen.
Hän esittelee viime vuoden saldonsa Someron kirjaston parvella yleisötilaisuudessa tiistaina 14. maaliskuuta kello 16.30 järjestettävässä yleisötilaisuudessa. Tuominen lupaa näyttää 365 kuvaa kahdessa tunnissa.
Someron Kamerakerho kokoontuu Kiiruun talossa seuraavan kerran 28.3. klo 18. Ovet ovat avoinna toiminnasta kiinnostuneille.
