Teijon suosittua kyläsaunaa lämmittää iso sähkökiuas. Kiukaassa on noin 600 kiloa kiviä takaamassa, että löylyä riittää.
Kiukaan kivet ovat diabaasia, tavallisia rautakaupasta ostettuja, kertoo Valtteri Turkka. Hän kertoo toimivansa Teijon Alueen Kyläyhdistyksen ”saunatonttuna”.
Sauna lämpenee ympäri vuoden kolmesti viikossa, ja lisäksi sitä on mahdollista vuokrata omaan käyttöön.
– Saunomisen kannalta kivissä ei oikeastaan ole eroja. Kiukaissa, lämmitystavoissa, saunan ilmanvaihdossa ja pintamateriaaleissa on eroja, jotka vaikuttavat löylyihin, Turkka sanoo.
Hän kertoo pitäneensä aina saunomisesta ja nähneensä kaikenlaisia saunoja, joiden kivet ovat vaihdelleet luonnonkivistä keraamisiin.
– Hinta, paino ja esteettisyys ovat nykyään yleensä kiuaskivien valintaperusteita.
Kivilajia tärkeämpi asia on kiuaskivien kunto, Turkka painottaa. Kivet rapautuvan ja murenevat vähitellen, ja sitä on syytä seurata.
– Kiuasta on hyvä huoltaa vuosittain. Ota kivet pois, tarkista niiden kunto ja vaihda murentuneiden tilalle uudet. Jotkut vaihtavat kaikki kerralla.
Mitä useammin ja pitempään saunaa lämmittää, sitä suurempaan rasitukseen kivet joutuvat. Kiven paikka kiukaassa vaikuttaa osaltaan rasitukseen.
– Ne kivet murenevat ensin, jotka ottavat kiinni vastukseen, hormiin tai puukiukaan pohjaan. Näissä paikoissa lämmönvaihtelut ovat suurimpia, Turkka kertoo.
– Kivien murentuessa tulee hiekkamassaa ja kiuas lämpenee hitaammin. Puukiukaassa hiekka on juuri niillä pinnoilla, mistä lämmön pitäisi välittyä, ja siksi puukiukaita tulisi huoltaa useammin.
Koska päällimmäiset kivet eivät yleensä murene ensimmäisenä, ongelma ei näy pinnalle, ja tilanne selviää vasta kun kivet nostelee pois. Murenemisen merkit voi Turkan mukaan myös haistaa saunoessa.
– Murentuneen kiven hajua voisi ehkä sanoa kellarimaiseksi, hän kuvailee.
Siitä hänellä ei ole varmaa tietoa, voiko kivien kestävyyteen vaikuttaa saunomistavoilla, mutta yhdestä vinkistä ei ole ainakaan haittaa:
– Monet sanovat, että kiukaalle ei pidä heittää kylmää vettä. Käsittääkseni lämpimän löylyveden käyttö on tapa, jossa on ajateltu kiukaan kivien suojelemista.
Kivien kunnon merkitystä korostaa myös Saunologia-verkkojulkaisun perustaja Lassi A. Liikkanen. Hän on koonnut saunoista monenlaista tietoa sekä verkkojulkaisuun että kirjaansa Hyvien löylyjen salaisuus – Saunan muotoilu ja suunnittelu (Rakennustieto 2019).
”Jos kiuas on saunan moottori, ovat kiuaskivet moottoriöljy. Öljyn tavoin kivet ovat aivan välttämätön, pitkäikäinen, mutta kuluva osa kiuasta”, Liikkanen kirjoittaa.
Hän jatkaa vertausta, että saunoja ei välttämättä ajattele kiviä sen kummemmin kuin autolla ajava öljyä, eikä kiukaassa edes syty varoitusvaloa kertomaan huollon tarpeesta.
Liikkasen mukaan murentuneet kivet voivat esimeriksi vaurioittaa kiukaan vastuksia ja pahimmillaan aiheuttaa kiuaspalon.
Löylyn mukana hengitysilmaan nouseva pöly saattaa olla terveydelle haitallista, ja veden mukana lattialle valuva pöly sotkee saunaa.
Pölyä saattaa tulla kiukaaseen jo uusien kivien pinnalla, jos ne eivät ole valmiiksi pestyjä. Liikkanen suosittelee tarkistamaan, lähteekö uusista kivistä helposti likaa vedessä tiskiharjalla ja puhdistamaan ne tarvittaessa.
Suomen yleisin kiuaskivi on nykyään oliviinidiabaasi, oliviini tai diabaasi, eli juuri se tumma Suomestakin louhittava kivi, jota Teijon kyläsaunan kiukaassa on. Kotimaisten ja ulkomaisten louhittujen kivien lisäksi myynnissä on keraamisia kiuaskiviä.
Todellinen saunaharrastaja voi perehtyä eri kivien lämpöominaisuuksiin tarkemmin, mutta Liikkasen mukaan suurin käytännön merkitys löylyyn on sillä, että kiviä on kiukaan kokoon nähden tarpeeksi paljon.
Myös kivien kokoon kannattaa kiinnittää huomiota. Pienempiä kiviä käytetään yleensä pienemmissä ja jatkuvalämmitteisissä kiukaissa.
Isossa kertalämmitteisessä, esimerkiksi savusaunan kiukaassa kannattaa laittaa pohjalle isompia kiviä lämpöä varaamaan ja pinnalle pienempiä. Päällimmäisinä pienet ja rosopintaiset kivet ovat hyviä siksi, että niissä on paljon pinta-alaa, josta löylyvesi voi haihtua.
Kiuaskiviä voi kerätä itsekin luonnosta, mutta Turkka huomauttaa, että useinkaan ne eivät ole kestäviä. Liikkanen muistuttaa myös, että luonnonkivien koostumuksesta ja siten vaikutuksesta muun muassa saunan ilmanlaatuun ei voi olla varma.
Perinteisesti kiuaskiviä on otettu esimerkiksi koskien rannoilta, jolloin niiden kestävyys on jo ollut koetuksella virtaavassa vedessä.
Turkka on kuullut tarinoita kiuaskivien keräämisestä vanhaan tapaan:
– Lieksassa pikkupojat keräsivät kiviä rantaviivalta myydäkseen ne taloihin, hän kertoo.
– Vesirajassa kivet joutuvat kovalle rasitukselle, kun ne jäätyvät ja lämpenevät, hinkkautuvat ja hakkautuvat toisiaan vasten. Heittelemällä sitten vielä pienempiä kiviä isompia päin testattiin, pysyvätkö ne ehjinä.
Rantakiviä muistuttavia pyöreitä kiviä saa nykyään myös oliviinidiabaasista tehtyinä. Viimeisen silauksen saunan ulkonäköön tuovat erilaiset koristekivet, jotka on tarkoitettu aseteltaviksi kiukaan pinnalle. Niillä kiukaasta saa vaikkapa valkoisen.
