Reino-varsan loma päättyi vihdoin, kun talvi tuli ”jääkauden” jälkeen takaisin Saloon ja kengätön varsa pystyy taas liikkumaan liukastelematta. Laitoin Reinolle suitset ja valjaat kahden kuukauden tauon jälkeen ja lähdin ohjasajamaan tuttua pihatietä. Varsa kulki reippaasti eteenpäin ja pysähtyi, kun pyysin. Reino muisti selvästi mikä oli homman nimi!
Seuraavana päivänä lähdin Reinon kanssa kahdestaan ohjasajaen hieman pidemmälle. Lenkki on tuttu Reinolle, sillä olemme kulkeneet reitin aikaisemminkin, mutta tutun ja turvallisen Tuure-hevosen perässä. Reino lähti reippaasti liikkeelle. Pihatien päässä se pysähtyi ja kääntyi katsomaan minua. Maiskautin ja kehuin varsaa, joka lähti reippaasti kävelemään eteenpäin. Lenkki sujui ongelmitta. Ei edes kotiin hirnumaan jäänyt Tuure-hevonen saanut Reinoa hermostumaan. Fiksu varsa!
Seuraavana viikonloppuna olikin sitten vuorossa rekiajelu. Laitoin Reinon perään tukkireen etureen, joka on yksistään todella kevyt vetää. Tällä kertaa Tuure-hevonen tuli mukaan henkiseksi tueksi. Ja niin sujui reenkin vetäminen tauon jälkeen hienosti. Menimme lumisella pellolla käyntiä ja jo hieman pidempiä pätkiä ravia. Reippaalla Tuure-hevosella on vetävä askel, joten Reino saa ihan tosissaan ravata kaverinsa perässä.
Työhevosharrastus on viime vuosina ollut nosteessa, sillä monet haluavat vaalia ja ylläpitää vanhoja hevosperinteitä. Olen myös itse ollut aina kiinnostunut työhevosperinteistä. Ja maatilojen töitä tekemään suomenhevonen on alunperin jalostettukin.
Olimme mieheni kanssa jo muutaman vuoden ajan puhuneet hevosvetoisista lumiauroista. Joitain ideoitakin oli heitetty ilmoille. Kun vihdoin tänä talvena sain kauan toivomani tukkireen, ryhtyi mies tuumasta toimeen. Yhtenä päivänä hän ideoi ja toteutti meille hevosvetoisen lumiauran.
Aura on hyvin yksinkertainen, mutta toimiva. Lumiauraa käytetään kahdesta reestä koostuvan tukkireen kanssa. Aura asetetaan takimmaisen reen eteen ja se työntää aurattaessa lunta sivuille. Reino on vielä liian nuori työhevoshommiin, joten Tuure-hevonen pääsi testaamaan auraa pihatiellämme.
Aura toimi todella hyvin. Pihatiemme on kapea, joten muutamalla edestakaisella ajolla tie tuli puhtaaksi lumesta. Aivan täydellistä jälkeä lumiaura ei tee, joten viimeistely pitää tehdä lumikolalla. Pihatiemme ei ole pitkä, mutta ilman hevosvetoista auraa sen kolaaminen vie helposti tunnin. Nyt lumityöt tuli tehtyä muutamassa minuutissa.
Toinen haaveeni on ollut päästä ajamaan hevosella reen kanssa puita omasta metsästä. Myös tämän haaveen päätimme toteuttaa tänä talvena. Haave meinasi kuitenkin jäädä toteuttamatta, kun lumet sulivat ja talvi näytti loppuneen jo tammikuussa. Onneksi saimme lunta lisää ja Tuure pääsi metsätöihin.
Hienosti ensikertalainen veti rangat ja tukit metsästä. Tuure on emänsä puolelta työhevossukua ja sen kyllä huomaa. Sillä on niin sanottua työhevosälyä eli se ymmärtää, miten vetohommat tulee hoitaa. Tuure oppi saman tien, että kun kuorman saa liikkeelle, ei kannata pysähtyä vaan pitää koko ajan liike ja veto yllä.
Ja kyllä mieltä lämmitti, kun vuosikymmeniä hevosten kanssa töitä tehnyt hevosmies kehui Tuuren vetoasentoa. Eikä voimaakaan Tuuresta puutu. Reino ei ole rakenteeltaan ”työhevosmallinen”, mutta kyllä senkin kanssa on tarkoitus myöhemmin kokeilla ainakin jotain työhevoshommia. Luonne Reinolla on kuitenkin työhevoshommiin sopiva.
Sarjassa seurataan Reino-nimisen suomenhevosen kasvua ja kehitystä varsasta ratsuksi.
