Salon Viestin D-pojat lyövät suomalaisen poikalentopallon synkkää trendiä vastapalloon. Joukkueessa on panostettu siihen ainoaan oleelliseen asiaan, johon he voivat itse vaikuttaa eli laatuun.
Tapani Loikkanen on yksi joukkueen kolmesta valmentajasta. Hän muistuttaa, että vaikka lajien ja lasten tavoin myös Viestin D-pojat haluavat harrastaa lentopalloa ”koska se on kivaa ja siellä on kavereita”, niin vanhemmilla on kuitenkin lopulta päätösvalta siihen, mitä lapsi harrastaa
– Siksi pakettimme pitää olla tämän kylän paras tai vähintäänkin kilpailukykyinen.
Vierailu Viestin D-poikien perjantai-illan harjoituksissa Tupurin koululla alkaa Loikkasen excel-taulukkosulkeisilla.
Loikkanen esittelee läppäriltään taulukoita, joissa vilisee poikien nimiä ja valtavasti numeroita. Yhdessä sarakkeessa lukee ”kosketukset”, toisessa ”syöttö”. Taulukoihin on kirjattu Viestin D-poikien kuluvan kauden jokaisen ottelun jokainen pallokosketus!
– Emme siis tilastoi pisteitä vaan pallokosketuksia. Tavoite on, että jokainen pelaaja koskisi mahdollisimman monta kertaa palloon. Kolmen kosketuksen tavoite per hyökkäys täyttyi jo viime kaudella, nyt keskitymme enemmän kosketuksen laatuun, Loikkanen kertoo.
Tilastoista näkee myös esimerkiksi sen, miten aggressiivisen pelaajan poissaolo vaikutti passiivisimpiin pelaajiin, kuka tarvitsee syöttöharjoitusta ja kuka taas syöttää liian varmoja eli lajislangilla sanottuna ”pullia”.
– Onhan tässä sekin puoli, että jos jonkun pelaajan vanhempi ihmettelee, että miksi hänen poikansa ei pelaa ykkösjoukkueessa, niin näytämme numeroilla, että miksi.
– Emme siis luota tuuriin vaan tilastoihin, Loikkanen linjaa.
Ja nyt siis puhutaan vasta 10–12-vuotiaista pelaajista.
En varmasti ole ainoa, joka viimeistään tässä vaiheessa reflektoi omiin junnuvuosiin, jolloin lajissa kuin lajissa isoimmat ja vahvimmat pojat kantoivat tulosvastuun ja me pienemmät (tai vuotta nuoremmat) pojat yritimme pysyä pois tieltä. Tilastoanalyysiksi riitti lopputulos ja loppuverryttelyksi eskimopuikko.
Ajat ovat (onneksi) muuttuneet, tarjonta paisunut ja kilpailu koventunut. Ja juuri tässä yhtälössä lentopallo on jäänyt poikien puolella pahasti muiden jalkoihin – paitsi siis Viestissä, jossa poikalentopallo on saatu uuteen nousuun.
Todisteena tästä, Viestin D-poikien joukkue perustettiin neljä vuotta sitten, vaikka ensimmäisiin harjoituksiin tuli vain kolme pelaajaa. Neljä vuotta myöhemmin pelaajia on jo 12, jotka on jaettu kahteen tasojoukkueeseen.
Tässä viisi esimerkkiä, joista moni muu laji ja seura voisivat ainakin harkita ottavansa mallia Viestin D-pojista (kommentit Loikkasen):
1) Lapset ensin
Harjoituksiin saa tulla kuka tahansa ja harjoituksista saa olla pois koska tahansa. Esimerkiksi viime viikon perjantain harjoituksiin jäi Viestin D-tytöistä kaksi pelaajaa. Valmennus kannustaa (”suorastaan pakottaa”) pelaajia olemaan pois harjoituksista muiden harrastusten vuoksi.
– Sekin on osa ihmisenä kasvamista, että meillä käy säännöllisesti tyttöjä harjoituksissa.
2) Vaatimustaso
Lentopallossa on neljä porrasta: ajattele, yritä, osu ja onnistu. Viestin D-pojissa kaiken urheilullisen toiminnan kulmakivenä on toinen porras.
– Jos pallo on ilmassa, me mennään perään. Jos pallo putoaa maahan, me syöksytään siihen. Jos pallo menee vessaan kakalle, me mennään pyyhkimään se. Mutta sellaista palloa ei ole, mitä me emme yrittäisi.
3) Valmennus
Valmennuskolmikko (Loikkanen, Mika Tuunainen, Olli Aakula) ovat kaikki entisiä kilpaurheilijoita ja fysiikkavalmentaja (Jesse Jokiniemi) alansa ammattilainen.
– Valmentajia pitää olla riittävästi, jotta jokaisen energia riittää, eikä kukaan turhaudu siviilielämän ja valmentamisen ristipaineessa.
4) Pelaajakehitys
Perjantain harjoitukset alkoivat sijoittumisharjoituksella, jossa kerrattiin oikeaoppisia puolustuspaikkoja. Harjoituksen tempo nousi alun koppipallosta lopun pelinomaiseen tempoon.
– Jos pelaisimme pelkästään tuloksesta, laittaisimme tuon takimmaisen pelaajan aina keskelle kenttää. Mutta oikeassa lentopallossa puolustajan pitää tulla pois torjunnan katveesta, ja me haluamme opettaa sen alusta asti oikein.
– Siksi yritän sanoa aina vanhemmille, että miettikää, kuka teidän lastanne ohjaa. Tietääkö hän vai haluaako hän pelkästään hyvää.
5) Kustannukset
Viesti on saanut yhteistyökumppaniensa avulla katettua fysiikkavalmentajan kustannukset ja laskettua jo ennestään alhaisen kausikustannuksen niin alas, että se kestää vertailun muihin lajeihin.
Näillä harjoittelumäärillä (3–4 kertaa viikossa) kausimaksu on 300 euroa. Sen lisäksi kustannuksia tulee turnausmatkasta Power Cupiin (210 euroa), pelimatkoista ja lisenssistä. Vaikka mukaan laskee myös varusteet, kauden kokonaiskustannus ei nouse yli tuhanteen euron.
– Ei sitten millään.
D-poikien Lounaisen alueen välieräturnaus Halikon liikuntahallilla lauantaina kello 11 alkaen. Salon Viesti osallistuu turnaukseen kahdella joukkueella.
