Miesluola voi olla myös vintissä.
Vaskiolla asuvalla Jarno Lehtisellä sellainen totisesti on: jyrkkien yläkertaan vievien portaiden jälkeen kuljetaan aulatilan poikki vinttihuoneeseen, joka on pyhitetty pelaamiselle.
Kyseessä ei ole aivan tavanomainen moderni pelipyhäkkö. Paraatipaikalla ruskean nahkasohvan edessä matalalla pöydällä on Commodore 64, jonka näyttönä toimii salolainen Salora 22L30-kuvaputkitelevisio.
Lehtinen laittaa Uuno Turhapuro muuttaa maalle -pelin kasetin kasettiasemaan.
– Kellotin latauksen. Siinä menee kolme minuuttia.
Lehtinen on pannut merkille, että Commodore 64:n latausnopeudesta puhutaan epäkunnioittavaan sävyyn. Latausajan pituutta paisutellaan mediassa, hän sanoo.
– On minullakin vähän muistoja odottelusta, mutta ei se oikeasti ole niin pitkä aika. Jos ajatellaan nykyaikaisia pelikonsoleita, niin niissä on päivityksiä ihan kauheasti. Jos on viikonkin pelaamatta ja avaa konsolin, niin päivityksiin menee äkkiä kauemmin kuin Kuusneljän pelin lataamiseen. Kyllä Kuusneljä on mainettaan parempi, Lehtinen sanoo.
Kuusneljä saattaa joidenkin mielestä tuntua hitaalta menneen maailman laitteelta, mutta ennen kaikkea kyseessä on legendaarinen pelikone.
Kuusnelosella on varsin uskollinen fanikuntansa, johon myös Jarno Lehtinen lukeutuu. Tänä vuonna faneilla on aivan erityinen syy juhlaan: käynnissä on vuonna 1982 markkinoille tulleen tietokoneen 40-vuotisjuhlavuosi.
Jarno Lehtisen juhlavuosi on sujunut tähän mennessä hienoissa merkeissä: hän meni 6.4. naimisiin.
– Hääpäivä on helppo muistaa. Päivämäärä lähti tietysti osittain vitsistä. Ihanaa, että vaimokin ymmärtää harrastuksen päälle.
Vihkiminen tapahtui Vanajan vanhassa kivikirkossa Hämeenlinnassa. Lehtisen puusta tehty sormus on tammea, ja siinä on Commodoren värit sininen ja punainen. Materiaali puolestaan viittaa vaimoon, jonka sukunimi on Tammi.
Kun aviopari asteli kirkosta ulos, heidän yllään kohosi ylös nostettujen Kuusnelosten kunniakuja.
– Se oli kyllä isän ja kavereiden idea, ei minun, sanoo Lehtinen ja nauraa päälle.
Mutta on Lehtiselläkin ideoita ollut. Viime vuosikymmenellä hän eli varsin erilaista vaihetta, kun hänen ensimmäinen avioliittonsa tuli päätökseen. Kuusneloset olivat olleet Lehtisen elämässä lapsuudesta asti, ja erokriisissä hän päätti tarrata niihin entistä tiukemmin.
– Homma lähti laukalle eron jälkeen. Otin vitsillä kuvan, jossa halaan Kuusnelosta ja laitoin kuvan nettiin. Se oli jotain turvallista ja pysyvää.
Samaan aikaan päätään nosti myös neljänkympin kriisi. Tuli tarve repäistä, Lehtinen sanoo.
– En ollut ikinä ajatellut ottavani tatuointia, hän aloittaa.
Loppu on historiaa: Lehtisellä on yläselässä Commodoren logo. Tatuoijan mukaan kerta oli ensimmäinen, kun joku pyysi tietokonemerkin kuvaa ihoonsa.
Uuno ilmestyy ruutuun!
Ja aivan kuten elokuvassakin: Uuno löytää jääkaapista lapun, jossa kerrotaan Elisabethin lähteneen.
Intron jälkeen ryhdytään tositoimiin. Pelaajan ensimmäisenä tehtävänä on ohjata Uunoa pellolla siten, ettei Uunon käsissään pitelemä kyntöaura törmää esteisiin.
– Tämä on todella vaikea peli, sanoo Lehtinen joystick-ohjain kädessään.
Hän on päässyt ykköskentän läpi, mutta seuraavaksi vuorossa oleva vesihiihto on vielä suorittamatta. Kolmannella tasolla Uuno juoksee metsässä väistellen puita, kantoja ja ihmisiä.
Uuno-peli ei ole mikä tahansa Commodore 64 -peli. Sitä on tehty vain muutama tuhat kappaletta, ja peli on nykyisin keräilyharvinaisuus.
Jarno Lehtinen ei ollut suunnitellut hankkivansa arvokasta Uuno-peliä, mutta hän löysi sen sattumalta salolaiselta kirpputorilta. Samassa läjässä oli useampi pelikone ja pelejä. Hintaa kokonaisuudella oli 40 euroa. Tavarat olivat laatikossa, mutta myyjä oli tarkkana laatikon suhteen. Se ei kuulunut hintaan.
Tavaroiden seasta löytyi myös aito Commodore-kassi, johon Lehtinen pakkasi kaiken. Kotona hän hoksasi, että joukossa oli useamman sadan euron arvoinen Uuno-peli – ja vieläpä erinomaisessa kunnossa.
– Peli on erikoistapaus, koska siinä on kaikki lippulaput tallessa. Yleensähän paketista puuttuu jotain, mutta tuossa on kaikki mitä siinä on ollut uutenakin.
Pelikoneen osalta kirpputorilöytö ei ollut poikkeuksellinen, koska Kuusnelosia on valtava määrä ympäri Suomea. Arvioiden mukaan Suomessa on myyty kaikkiaan 200 000 Kuusnelosta. Tämä tarkoittaa, että Suomessa on aikanaan ollut koko maailman kattavin Commodore 64 -laitekanta.
Todennäköisesti monen salolaiskodinkin varastosta löytyy vanha Kuusnelonen.
Jarno Lehtisellä on edelleen tallella myös hänen oma alkuperäinen Kuusnelosensa. Pakkauslaatikkokin on edelleen ehjä. Lehtinen varttui Hämeenlinnassa, mutta hänellä oli mummola Kiikalassa. Pelikone pakattiin mummolareissuille mukaan.
– Lainasin Kiikalan kirjastosta pelejä.
Omaa alkuperäistä Kuusnelosta ei löydy jokaisen harrastajan kokoelmasta.
Salolaiselta Santtu Huotilaiselta se puuttuu – kone meni aikoinaan vaihdossa, kun Huotilainen sai Amiga-tietokoneen.
Sen sijaan muistot ovat visusti tallessa. Huotilaisen isä piti Loimaalla Musta Pörssi -liikettä, jonka valikoimaan Kuusneloset kuuluivat. Kaupasta kotiin tuotu laite teki lähtemättömän vaikutuksen 7-vuotiaaseen Santtu-poikaan.
– Se oli ihan uskomatonta. Ensimmäinen peli, mitä me kokeilimme isän kanssa, oli Raid over Moscow. Muistan, että se oli kyllä hurja kokemus. Taisi olla minun ja isän lisäksi isän velikin paikalla kokeilemassa sitä, Huotilainen muistelee.
Raid over Moscow -pelissä lennetään Amerikasta Neuvostoliittoon tuhoamaan venäläisten ohjussiilot ja hyökätään Moskovaan. Viimeisessä pelikentässä Kreml pommitetaan matalaksi.
Sanomistahan siitä tuli. Elettiin kylmän sodan aikaa, eivätkä kaikki pitäneet pelin juonta sopivana. Kansanedustaja Ensio Laine (skdl) teki kirjallisen kysymyksen pelin soveliaisuudesta julkiseen levitykseen, ja asiasta kehkeytyi diplomaattinen selkkaus. Itse pelillä meni kuitenkin mainiosti: julkisuus avitti sen myyntitilastojen kärkeen.
Santtu Huotilainen hurahti pelaamisen lisäksi Kuusnelosella piirtämiseen. Koala Painter -ohjelmalla syntyi kuvia ja perusta myös Huotilaisen uravalinnalle.
– Joystickillä sai piirrettyä, mikä oli aika klomppinen tapa tehdä grafiikkaa. Se oli jännää siihen aikaan.
Nyt Huotilaisella on takana parikymmentä vuotta pelialalla art directorina. Ura alkoi Frozenbytellä ja jatkui sieltä Supercelliin. Tämän jälkeen Huotilainen työskenteli vuosikymmenen mittaisen rupeaman Yhdysvalloissa Riot Games -pelitalossa.
Vuosi sitten Huotilainen asettui perheineen Saloon – vaikkei Salo ollut Alastarolta kotoisin olevalle pariskunnalle lainkaan tuttu.
– Salo oli kartalla sopivasti ”Bermudan kolmion” Helsinki–Turku–Loimaa keskellä, joten ostimme suht sokkona talon täältä.
Loimaa on tärkeä, jotta isovanhemmat ovat lähellä.
– Poikamme syntyi vuonna 2020. Los Angelesissa oli tuolloin tiukat koronarajoitukset, ja olimme aika lailla eristyksissä. Ajattelimme, että olisi kiva, jos poika pääsisi tutustumaan isovanhempiin paremmin.
Salosta löytyneessä talossa on paljon tilaa ja peräti kaksi peleille pyhitettyä huonetta: yläkerran työhuoneesta löytyy pelilaitteet ja alakerran kotiteatterista pelikokoelma.
Yksi syy Kuusnelosen loputtomaan viehätykseen on miltei rajaton pelien tarjonta. Pelejä on kymmeniä tuhansia, joten pelailu- ja keräilyharrastusta voi jatkaa loputtomiin.
Santtu Huotilaisen kaikkien aikojen lempipeli on Wizball.
– Muistan ensimmäisen kerran, kun pelasin sitä lapsena. Pelasin seitsemän tuntia putkeen, eikä minulla ollut aavistustakaan mitä pelissä yritetään tehdä. Siinä oli vihreä pallo, joka pomppi.
Vasta aikuisena Huotilaiselle on selvinnyt pelin taustatarina ja tavoite. Vihreä pallo on velho, ja pelissä oleva pienempi vihreä pallo on velhon kissa. Maailmasta on hävinnyt värit, ja kissapallolla kerätään maalia. Maaliastioiden täyttyessä värit palaavat peliin.
– Pelin ideahan on aika happoinen, että ei sitä ihan heti tulisi ajatelleeksi.
Kuusneljän ympärille on kasvanut vahva alakulttuuri, jota kutsutaan nimellä demoskene.
Santtu Huotilainen kuuluu Hokuto Force -nimiseen ryhmään, jossa on noin 40 jäsentä ympäri maailmaa. Ryhmässä luodaan Kuusnelosella grafiikkaa, musiikkia ja näiden yhdistelmiä.
Grafiikkaa tehdessä käytössä on 16 väriä ja rajoitettu paletti erilaisia muotoja, joilla täytetään kahdeksan pikselin laatikoita.
– Se on kuin taidesudokua.
Huotilainen tekee grafiikkatöitä useimmiten emulaattorilla. Emulaattoriohjelmisto on ikään kuin virtuaalinen Kuusnelonen: se tuo Kuusnelosen ominaisuudet mihin tahansa moderniin tietokoneeseen.
Toisinaan Huotilainen ottaa esiin aidon vanhan Kuusnelosen, joita hänellä on useampia. Vanhojen laitteiden lisäksi kokoelmasta löytyy myös todellinen harvinaisuus ja monen Kuusnelos-keräilijän unelma: Ultimate64.
Ultimate64 on eräänlainen moderni artesaaniversio Kuusnelosesta. Koneita valmistaa käsityönä hollantilainen Gideon Zweijtzer, joka yhdistää alkuperäiseen Kuusnelosen koteloon modernia tekniikkaa. FPGA-emolevyllä varustetusta koneesta löytyy muun muassa USB-portti, 100 MB ethernet, SD-korttipaikka ja 16 MB lisämuistia.
Koska kyseessä on yhden miehen projekti, koneita on tarjolla hyvin vähän.
– Ei niitä oikein meinaa saada millään. Omaani taisin odottaa kaksi vuotta. Lähetin rahat jonnekin ja toivoin parasta. Kaksi vuotta myöhemmin se tuli.
”Jos sydämessäsi sykkii iso C. Olet tervetullut!”
Näin lukee Commodore Finland -Facebook-ryhmän kuvauksessa. Salolainen Marko Mäkinen avaa kännykällään ryhmän sivun.
Jäseniä on miltei 4 900. Mäkinen on aktiivinen jäsen ryhmässä ja keskustelee muiden samanhenkisten kanssa harrastukseen liittyvistä asioita.
– Enemmän tämä harrastus on nyt sosiaalista kanssakäymistä, myyntiä ja keräilyä. Tässä on samoja piirteitä kuin lapsuudessa, kun vaihdettiin ja kerättiin pelejä ja tuli kaveripiiriä. Nykyään nettiryhmässä voi keskustella ja käydä kauppaa, Mäkinen sanoo.
– Eräs Facebook-kamu on sama, kenelle myin lapsena pelejä. Tavattiin vuosikymmenten jälkeen.
Mäkisen perheeseen Kuusnelonen hankittiin melko pian koneen lanseerauksen jälkeen. Mäkinen ei ole aivan varma oliko vuosi 1983 vai 1984, mutta tunnelman hän muistaa.
– Se oli täysi yllätys! Isäni vain tuli kotiin tietokone mukanaan. Hän ei ollut kertonut meille etukäteen.
Isällä taisi kuitenkin olla kiinnostusta tietotekniikkaan, koska hän oli jo aiemmin hankkinut Philipsin Videopac G7000 -pelikonsolin. Perheessä oli useampi lapsi ja heidän avatessa Kuusnelosen pakettia isä ”kauhisteli” vieressä.
– Meille veljille Nepa antoi paljon yhteistä tekemistä. Olimme kaikki siihen hullaantuneita.
Koulukavereista harvalla oli vielä tuolloin pelikonetta, joten Mäkisten kotona Kajalankadulla pelattiin paljon ja usein heti koulupäivän jälkeen.
Pelejä oli aluksi vähän, ja uudet pelit olivat kalliita. Mäkisen ensimmäinen peli oli pelikoneen mukana tullut jalkapallopeli International Soccer, jota hän pelasi paljon. Tärkeäksi muodostui myös Ghostbusters-peli. Se pohjautui Haamujengi-elokuvaan, joka oli tehnyt Mäkiseen Bio Salon elokuvasalissa unohtumattoman vaikutuksen.
1980-luvun lopulla loppui myös Mäkisen peruskoulutaival, ja Commodore-innostus haihtui. Perhe luopui pelikoneista.
– Muistaakseni kone myytiin. Se ei ollut sen dramaattisempaa, en muista suurta haikeutta.
Kuusneloset palasivat Mäkisen elämään muutama vuosi sitten. Facebookin Commodore Finland -ryhmän löytyminen antoi alkusysäyksen harrastukselle, ja vuonna 2018 Mäkinen löysi salolaiselta kirpputorilta Kuusnelosen. Hän piti 50 euron hintaa pilkkahintana koneelle ja vei sen kotiin. Pelejä hän oli ostanut jo aiemmin Facebook-ryhmän kautta.
Kun Mäkinen kokosi laitteiston, latasi pelin ja ryhtyi pelaamaan, tarjolla oli jotain unohtumatonta.
– Se oli raju aikahyppy ja nostalgiakokemus. Se oli kuin välähdys omasta lapsuudesta, mikä oli aika yllättävää ellei peräti säpsähdyttävää. Monet pelit olivat aivan samoja. Kun ne käynnisti, tuntui kuin pääsisi takaisin lapsuuteen.
40-vuotias Tasavallan tietokone: Commodore 64
- Commodore 64 on tietokone, joka tuli Suomessa markkinoille joulun alla vuonna 1982.
- Konetta markkinoitiin hyötykoneena. Mainosten mukaan sillä voisi vaikka pitää kirjaa jääkaapin sisällöstä. Käytännössä laite oli pelikone, jolla moni opetteli myös ohjelmointia.
- Kuusnelonen on edelleen maailman myydyin yksittäinen tietokonemalli. Se oli valtava menestys myös Suomessa: Suomeen muodostui maailman kattavin Commodore 64 -laitekanta.
- Menestyksen myötä malli sai monia lempinimiä: Kuusnelonen, Kuusnepa, Nepa, Leipälaatikko.
- Kuusnelonen oli iso investointi muttei saavuttamattoman kallis. Keväällä 1984 laitteen hinta oli 3 000 markkaa. Hinta mahdollisti hankinnan monelle, ja laitetta oli tarjolla erikoisliikkeiden lisäksi marketeissa. Mainoksissa konetta kutsuttiinkin Tasavallan tietokoneeksi.
- Laitteen mukana ei tullut näyttöä, vaan näyttönä toimi useimmiten televisio.
- Kuusneloselle julkaistaan edelleen uusia pelejä.
