Tero Suonperä nojaa Salon Urheilutalon sisäpihalla kaiteeseen. Hän kääntää katseensa kohti Perniöntietä ja hymyilee leveästi.
– Big man, Suonperä huutaa.
– Big coach, Michael John vastaa ja sulkee Suonperän suureen syliinsä.
Neljä viikkoa sitten lievän aivoinfarktin saanut SalPan päävalmentaja palasi perjantaina töihin. Suonperästä kertoo paljon se, että Urheilutalon pukukoppiin kävelleistä 15 pelaajasta 11 kävi halaamassa häntä.
– Onko kaikki kunnossa, ensimmäinen halaaja Jesse Huhtala kysyi.
– Niin kunnossa kuin tämä pää voi ylipäätään olla, Suonperä vastasi.
Aprillipäivänä 1. huhtikuuta Suonperän pää ei ollut kunnossa.
Hän oli kotonaan Salossa valmistautumassa iltapäivän harjoitusotteluun Tampere Unitedia vastaan. Yhtäkkiä kesken WhatsApp-selailun tapahtui jotain.
– Vasen silmä näki kaiken kuin rikki lyödyssä tv-ruudussa. Mitään kipua ei ollut, mutta tuntui, että taju lähtee. Piti tsempata, että taju pysyy, Suonperä muistelee.
Suonperä nousi sohvalta ylös ja oikea käsi tuntui oudolta. Hänen oli pakko lähteä sairaalaan.
– Otin lähtiessä roskapussin mukaan, koska arvelin, ettei reissusta tule lyhyttä.
Salossa tehtyjen neurologisten testien jälkeen Suonperä lähetettiin TYKSiin tarkempiin kuvauksiin.
Vakavasta tilanteesta huolimatta Suonperällä oli edelleen työmoodi päällä: hän lähetti TYKSistä ääniviestejä valmennusvastuun ottaneelle joukkueenjohtaja Timo Heleniukselle.
– Muistutin Timoa, että kenet pitää ottaa tauolla vaihtoon, Suonperä hymähtää.
Kuvauksissa paljastui, että Suonperällä oli ollut lievä aivoinfarkti.
– He sanoivat, että kaikilla laitteilla sitä ei olisi edes näkynyt.
– Jälkeenpäin mietin, että onneksi tämä tapahtui täällä, sillä TYKS on huippusairaala, jossa on huippulaitteet ja huippuosaaminen neurologiassa, Suonperä kehuu.
Suonperä jäi TYKSiin tarkkailuun ja sai lääkityksen loppuelämänsä ajaksi.
Sairauslomansa aikana Suonperällä on ollut aikaa pohtia infarktin syitä.
– Olen liian monta vuotta huolehtinut muista, mutta en itsestäni. Olen koheltanut liikaa ja luullut olevani kuolematon. Söin suklaalevyjä iltapalaksi ja nukuin huonosti, hän myöntää.
Suonperä ei kuitenkaan myönnä, että infarkti olisi johtunut työstressistä, vaikka ainekset siihen olivat kasassa – tulihan infarkti vain kaksi viikkoa ennen kauan odotetun Ykkösen avauspotkua.
– Ei mulla ole ollut tiedostettua stressiä. Rakastan tätä työtä ja tämän joukkueen kanssa yhdessä olemista. Eihän tämä edes tunnu työltä!
– Enkä ole myöskään haalinut kaikkia tehtäviä itselleni vaan pyrkinyt delegoimaan asioita mahdollisimman paljon.
Suonperä ei aio muuttaa tyyliään, mutta elämäntavat menevät remonttiin.
– Vaimoni muistutti, että pienemmälläkin koheltamisella voi tulla ihan yhtä hyvä tulos. Esimerkiksi kello 21 jälkeen en olisi enää tavoitettavissa, löytäisin aikaa liikkumiselle, söisin säännöllisemmin, eikä enää suklaalevyä iltapalaksi.
Alku on ollut hyvä.
– Viisi kiloa on jo lähtenyt ja joka yö olen nukkunut vähintään 10 tuntia.
Neljän viikon sairausloman päättyminen oli Suonperälle ”todella vapauttavaa”.
– Varmemmin minulle tulee infarkti, jos joutuisin katsomaan pelejä kotona, hän hymähtää.
– Loppujen lopuksi olen silti kiitollinen, että tämä tapahtui. Olen sanonut pelaajilleni, ettei tärkeintä ole se, mitä tapahtuu vaan se, miten reagoit siihen. Nyt minun on elettävä niin kuin olen aina opettanut, Suonperä virnisti ja lähti valmistautumaan perjantain harjoituksiin.
Samalla kevätaurinko ilmestyi pilviverhon takaa ja valaisi Urheilutalon sisäpihan kuin huonosti käsikirjoitetussa Hollywood-elokuvassa.
– Morroo! Mukava nähdä, SalPan vt. päävalmentajana huhtikuussa toiminut Teemu Kesänen huudahtaa ja antaa Suonperän halauksen numero 12.
Ykköstä SalPa–HIFK lauantaina Urheilupuistossa kello 16.
