Viime syksynä Jarmo Markkasen puhelin alkoi piristä.
Salon seudun luonnonsuojeluyhdistyksen aktiivia tavoiteltiin Uskelan kirkonmäen lepakonpöntöistä. Niitä nimittäin oli alkanut tipahdella mystisesti.
– Syyksi epäiltiin ensin ilkivaltaa. Kieltämättä oli outoa, että eri ikäiset pöntöt putoilivat, Markkanen taustoittaa.
Tilannetta jäätiin seuraamaan. Pönttöjä on rakentanut ja asettanut paikoilleen muun muassa Salon 4H-yhdistys. Vuoden 2015 hankkeessa ”Varjo yötaivaalla – lepakot tutuksi” Salon 4H askarteli yhteensä 23 yhdyskuntapönttöä ja ripusti niitä eri puolille Saloa.
– Pöntöt ovat erityisen tärkeitä naarasyhdyskunnalle. Jos tippuvassa pöntössä on poikasia, ne luultavasti kuolevat, kertoo Salon 4H-yhdistyksen toiminnanjohtaja Anna Laakkonen.
Verrattain tuoreen, vuonna 2021 julkaistun Helsingin yliopiston tutkimuksen mukaan lepakot talvehtivat maan alla. Uskelan kirkonmäen pöntöt ovatkin lepakkojen kesäpiiloja ja synnytyspaikkoja.
– Metsien kolopuut ovat luonnollisin piilopaikka lepakoille. Vanhoista kolopuista on kuitenkin pulaa. Ripustettu pönttö on paitsi lepakon turvapaikka myös tutkimushavaintojen tekemisen kannalta hyödyllinen ympäristö, toteaa Markkanen.
Lepakot ovat erittäin paikkauskollisia. Siksi ne eivät siirry hyvästä paikasta hevillä.
– Kesällä lepakko pitää kuumasta, talvehtimisen aikaan se kaipaa kylmiä ja kosteita olosuhteita, Markkanen kertoo.
Salon seudun luonnonsuojeluyhdistyksen merkittävin tulonlähde juontaa myytävistä linnunpöntöistä. Laakkonen kannustaa ihmisiä lepakonpöntönkin hankintaan.
– Näin lepakon liikkumista pääsee havainnoimaan paremmin omassa pihapiirissä. Puista niitä on lähes mahdotonta löytää.
Korjaustarvikkeet pakattiin mukaan Uskelanmäelle. Laakkonen ja Markkanen nostivat kolme pudonnutta pönttöä puihin ja laittoivat niiden lisäksi metsään kaksi uutta.
– Vanhoissa pöntöissä kiinnitys oli heikko. Periaatteessa ne ovat saattaneet pudota itsestäänkin, Markkanen pohtii.
– Ilmiö voi liittyä myös vanhojen puiden kaatumiseen ja kaatamiseen, Laakkonen puolestaan miettii.
Nyt nostetut pöntöt mahdollistavat vielä naarasyhdyskunnille suojapaikkoja. Alkukesän aikana lepakkonaaraat alkavat hakeutua yhdyskuntiin, joissa ne perustavat muiden naaraiden kanssa niin sanotun lastentarhan.
– Suomen 13 lepakkolajista noin viisi käyttää todistetusti pönttöjä hyödykseen, Markkanen toteaa.
Lepakot ovat olleet Suomessa rauhoitettuja jo vuodesta 1923 lähtien. Salon seudun luonnonsuojeluyhdistys tekee aktiivista työtä lepakoiden havainnoinnissa.
– Olemme tutkimuskentällä suorastaan eliittiä. Salossa nimittäin tarkkailemme lepakkoja ympäri vuoden, Markkanen kertoo.
Hän viittaa etenkin pesimäaikaan, jolloin tutkijat eivät käsittele tai rengasta lepakkoja laisinkaan. Tuolloin yleensä muutkin harrastajat pitävät taukoa.
– Sain aikanani innostettua Salon 4H-yhdistyksen mukaan lepakoiden havainnointiin. Etenkin vuoden 2015 hankkeessa tehtiin paljon töitä, jotta tunnettavuutta ja positiivisia kokemuksia lepakoista saatiin kasvatettua.
Öisin toimeliaat lepakot pyydystävät ravinnokseen hyönteisiä, osa lajeista mettä ja siitepölyäkin. Markkasen mukaan lepakkotutkimus on Suomessa hyvissä kantimissa kolmen väitöskirjan ansiosta, mutta läheskään kaikkea ei vielä tiedetä.
– Itsekin kiinnostuin aikanani lepakoista juurikin niiden salaperäisyyden vuoksi.
Markkanen saa ensi viikolla Luonnontieteelliseltä keskusmuseolta lepakkodetektorin, jonka avulla hän voi havainnoida lepakoiden liikkumista Perniössä.
– Etelärannikon kulttuuriseutu on parasta lepakkoaluetta, Markkanen vinkkaa.
Salaperäinen pönttö löytyi hautausmaalta
Pönttöjen ripustustöiden yhteydessä Jarmo Markkanen päätyi selvittämään mystistä tapausta.
Salon seurakunnan kausityöntekijät olivat havainneet lepakonpöntön, jonka sisälle kulki sähköjohtoja.
– Näin sen ensimmäistä kertaa pari viikkoa sitten lenkillä. Pönttö näytti aika eriskummalliselta hautausmaan keskellä, kausityöntekijä Eveliina Niini-Oksanen toteaa.
Pöntöstä oli hankkiuduttava eroon, sillä se häiritsi siivoustöitä. Paikalle hälytettiin Markkanen.
– Taustatutkimusten jälkeen selvisi, että kyseessä oli Salon lukion biologian ryhmän pönttö, Markkanen naurahtaa.
Biologian ryhmän tavoitteena on havainnoida pöntön kautta lepakoiden äännähtelyä ja liikkumista. Pöntössä oli kuitenkin tekninen ongelma.
– Siinä on turhan suuri aukko. Sinitiainen mahtuu sisälle ja saattaa juuttua sinne.
Markkanen kuitenkin painottaa ryhmän tekemän työn tärkeyttä.
– Juuri tämän kaltainen opetus ja projektiajattelu luo uusia tutkijoita.
Salon lukion biologian ryhmä oli sopinut lepakonpöntön ripustamisesta ja sähköjohtojen asennuksesta hautatoimen päällikkö Markku Johanssonin kanssa. Kausityöntekijöitä tieto ei ollut ehtinyt tavoittaa.
Juttuun lisätty tieto sopimuksesta Salon seurakunnan ja Salon lukion välillä.
