Salon papistossa lähes yhtä paljon miehiä ja naisia – ”En tykkää sanasta naispappeus”, sanoo Salon seurakunnassa työskentelevä Anna Knuutila

Naispappeus ei sanana miellytä Salon seurakunnan naispappia Anna Knuutilaa.

– En tykkää sanasta naispappeus. Meitä pappeja on miehiä, naisia ja muunsukupuolisia.

– Pappeja olemme tasaveroisesti kaikki ilman etuliitteitä, Knuutila selittää kantaansa.

Salon seurakunnassa nais- ja miespappeja on jokseenkin yhtä paljon.

– Miesten osuus on 13 ja naisten 12, mutta ennen Martinkosken seurakunnan liittämistä naisia oli enemmän, sanoo Salon seurakunnan kirkkoherra Timo Hukka.

Koko maassa naisten osuus seurakuntapapistosta on noussut jo karvan verran yli viidenkymmenen prosentin. Tilastotieto on viime vuodelta.

Kun Hukka vihittiin papiksi 1982, joukossa ei ollut yhtään naista, sillä naispappeus ei ollut vielä hyväksytty.

– Se oli aika traumaattinen kokemus, kun opiskelukavereista puolet oli naisia. Silloin oli myös kova pappispula, Hukka kertoo.

Ensimmäiset naispapit vihittiin vasta 1988, minkä jälkeen heidän määränsä on noussut. Samalla asian tiimoilta käyty keskustelu on laantunut.

Hukka muistaa, että vielä 1990-luvulla saattoi esimerkiksi testamentissa olla toive, että vainajan siunaa vain miespappi.

Nyt sukupuolesta tulee harvemmin sanomista sillä tavoin, että vaadittaisiin nimenomaan miespappia.

– Sanoisin, että enemmän toivotaan nyt naispappeja, Hukka pohtii.

Anna Knuutilalla ei ole kokemuksia ajasta, jolloin naisten tie avautui pappisvirkaan. Hänen työuransa alkoi vuonna 2010, eikä papiksi ryhtyminenkään ollut itsestään selvä asia.

– Alunperin halusin opettajaksi, mutta olin ensin kesäteologina Turussa, josta tuli vinkki hakea Saloon kesäteologiksi.

– Kun valmistuin teologian maisteriksi, minulle tarjottiin rippikoulupapin paikkaa Salosta.

Knuutila sanoo, että halusi tehdä nuorten kanssa töitä, mutta päätös ryhtyä papiksi syntyi vasta, kun hän oli keskustellut silloisen piispan Kari Mäkisen kanssa.

Kun Knuutila lopulta valitsi pappeuden, hän huomasi myös sen, ettei pappeus katoa mihinkään.

– Kun olin äitiyslomalla, olin pappina useissa häissä, hautajaisissa ja kastejuhlissa, hän naurahtaa.

Nyt hän toimii Salon seurakunnassa hallintopappina, mutta pyrkii tekemään töitä pappina myös yhden rippikoulun sekä muuta mahdollisuuksien mukaan.

Vaikka Knuutila ei ole kokenut keskustelua naispappeuden alkuajoilta, hän on törmännyt edelleen työurallaan asiaan.

– Aina ei sanota ihan suoraan, mutta joku on sanonut, että vastustaa (naispappeutta), Knuutila kertoo.

Hän muistuttaa, että tilanne on Salossa erilainen kuin Pohjois-Suomessa, jossa naispappeihin voidaan suhtautua jyrkemmin.

Hän itse suhtautuu pappeuteen siten, että se on auki kaikille. Siksi hän ei pidä sanasta naispappeus.

Toisaalta hän ja Timo Hukka kertovat, että ihmiset voivat haluta esimerkiksi lapsen kastejuhlaan nimenomaan naispapin.

Seurakuntalaisten toiveisiin pyritään vastaamaan työvuorojen suoman mahdollisuuden mukaan. Sen sijaan sellaiseen vaatimukseen ei ole suostuttu, että esimerkiksi tietyssä jumalanpalveluksessa olisi vain miespappi.