Eduskuntavaalit pidetty ja monenlaista jälkipyykkiä on jo käyty. Vaalitavasta ja sen vaikutuksista tulokseen on myös keskusteltu. Äänimääriä ja puolueiden saamien kansanedustajapaikkojen vertailu paljastaa, kuinka epäoikeudenmukainen Suomen vaalitapa on pienemmille puolueille.
Laskemalla puolueiden valittujen ehdokkaiden yhteenlaskettu äänimäärä ja jakamalla se valittujen lukumäärällä selviää, että keskimäärin kokoomuslainen ehdokas pääsi kansanedustajaksi 13 429 äänellä ja vasemmistoliittolainen 19 585 äänellä. Vasemmistoliiton kannatus laski 13,4 prosenttia, mutta puolue menetti lähes kolmanneksen kansanedustajistaan.
Kun lasketaan eduskuntaan Manner-Suomesta valittujen yhteenlaskettu äänimäärä ja jaetaan se 199:lle edustajalla, saadaan keskiarvoksi 15 117.
Jos eduskunnan paikat jaettaisiin puolueiden välillä niin, että puolueen äänimäärä jaetaan tällä keskiarvolla niin kokoomus menettäisi valituista paikoista viisi.
Samalla vihreät ja vasemmistoliitto saisivat kumpikin nyt valittujen lisäksi neljä lisäpaikkaa. Myös muiden puolueiden kohdalla tulisi muutoksia.
Vuosien ajan on käyty keskustelua Suomen vaalitavan mahdollisesta muuttamisesta, mutta se on aina kaatunut toteamukseen, että uudistaminen ”rajoittaa äänestäjän valtaa”. Suomen hyvin markkinajohtoinen vaalitapa saattaa olla yksi syy siihen, että äänestysprosentti on hyvin alhainen.
Ruotsin listavaali, johon nykyään kuuluu mahdollisuus valita listalta oma suosikki, ei ole estänyt äänestäjiä tulemasta vaaliuurnille. Yli 90 prosenttia käytti äänioikeuttaan pitkälle 1980-luvun loppuun, ja viimeisissäkin vaaleissa äänestysprosentti oli lähes 84. Äänestysprosentin lasku johtuu suurelta osin runsaasta maahanmuutosta. Ruotsissa on myös ns. tasausjärjestelmä, jolla tasataan edellä kuvattua vääristymää.
Antti Luoto
eläköitynyt DI
Salo
