Perhehoitajien arki täyttyi epävarmuudesta hyvinvointialueilla – sijoituslapsia on jouduttu hoitamaan alkuvuonna ilman korvauksia

Kuukausia myöhästyviä palkkioita, virheitä maksuissa, alentuneita korvauksia, yksipuolisia sopimusmuutoksia, laskutusohjelman kompastelua, uusia, lasten historiaa tuntemattomia sosiaalityöntekijöitä, pidentyneitä palaverimatkoja, puuttuvaa työnohjausta, muuttuneita yhteystietoja ja vastaamattomia puheluita.

Kaikkea tätä on ilmaantunut monien sijoitetuista lapsista huolehtivien perhehoitajien arkeen sen jälkeen, kun vastuu sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisestä siirtyi vuoden alusta kunnilta hyvinvointialueille.

Perhehoitajana kahdeksan vuotta työskennellyt somerolainen Hannele Lehmusketo-Ahola on huolissaan siitä, miten sote-uudistus vaikuttaa perhehoidon tulevaisuuteen. Edes kaikki hoidettavien tiedot eivät ole siirtyneet hyvinvointialueille.

– Varsinais-Suomen hyvinvointialueella osalla perhehoitajista kaikki on sujunut hyvin, mutta monilla on ongelmia. Palkkioita ja kulukorvauksia on jäänyt alkuvuonna maksamatta ja osassa maksetuista palkkiosta on ollut virheitä. Kaikki eivät ole päässeet edes kirjautumaan uuteen Oima-laskutusohjelmaan.

Lain mukaan perhehoitaja ei ole elatusvelvollinen, mutta toimeksiantosopimusten mukaisten palkkioiden viivästyminen on pakottanut heidät käyttämään omia varojaan sijoitettujen lapsien hoitoon.

– Kaikilla ei ole ehkä vieläkään tietoa, milloin he saavat rahansa, Hannele Lehmusketo-Ahola huomauttaa.

Eri puolilla Suomea työskenteleviltä perhehoitajilta tulleiden viestien mukaan osalla hyvinvointialueista myös kulukorvauksia on pienennetty, vaikka kulut ovat nousseet ja niihin on sisällytetty menoja, joihin on ennen saanut hakea erilliskorvausta. Harkinnanvaraisten korvausten, kuten lasten harrastusmenojen, myöntämisperusteita on tiukennettu. Erityistä tukea tarvitsevista lapsista maksettavien korvausluokkien kriteereitä on kiristetty niin, että hoidettavia on pudonnut alempaan korvausluokkaan, vaikka lapsen hoidollisuus ei ole laskenut.

Lehmusketo-Ahola sanoo olevan yleistä, että perhehoitajien sopimuksiin tehdään uusia linjauksia ilman keskusteluja. Yksipuolisia sopimusmuutoksia on tehty sote-uudistuksen jälkeen ja ilmoitettu palkkioiden laskevan.

– Tätä on selitetty palkkioiden harmonisoinnilla, mutta se ei ole mahdollista. Yksipuolisesti muutettu sopimus on sopimusrikkomus.

Lehmusketo-Ahola tietää, että sopimuksia on myös irtisanottu.

– Perhehoitajilla ei ole sosiaaliturvaa. Jos sijoitetuista lapsista ei tehdä uusia sopimuksia, perhehoitaja ei saa työttömyyskorvaustakaan.

Palvelujen siirryttyä kunnilta hyvinvointialueiden vastuulle perheiden kanssa työskentelevät sosiaalityöntekijät ovat Somerollakin vaihtuneet.

– Asiat on siirretty ventovieraiden hoitoon toiselle paikkakunnalle. Poissa ovat ne, jotka tunsivat perheen ja lapsen tilanteen, Hannele Lehmusketo-Ahola kertoo.

– Olisi hyvä, että sosiaalityöntekijä tuntisi sijoitetun lapsen koko historian. Virheellisten päätösten riski kasvaa, jos kaikkea tietoa ei ole käytettävissä.

Varhan myötä Somerolta on lähdetty muun muassa asiakassuunnitelmapalavereihin Saloon.

– Sinne tulevat sijaisperheet ja biologiset vanhemmat, oli heillä autoa tai ei. Ennen palaverit järjestettiin sosiaalitoimistossa Somerolla. Varhan työntekijät eivät ole liikkuneet, vaan me, Lehmusketo-Ahola toteaa.

Hän sanoo kuulleensa, että Varhassa on keskitetty kaikki tapaamisista hankintoihin, joten asiakkaiden asioita ei pystytä hoitamaan näiden asuinpaikkakunnilla.

– Sosiaalityöntekijät eivät saa käyttää omaa harkintaansa kuten ennen, eivätkä sosiaalitoimistot tehdä arkipäiväisiäkään hankintoja itsenäisesti, Lehmusketo-Ahola ihmettelee.

Hän tietää monien perhehoitajien jääneen alkuvuonna myös ilman työnohjausta, vaikka sen pitäisi olla säännöllistä.

Suomessa toimii tuhansia perhehoitajia. Huostaan otettuja lapsia on perhehoitoon sijoitettuina yli 11 000. Näiden lisäksi perhehoitajia työskentelee kehitysvammaisten ja vanhusten parissa.

– Jos ei olisi perhehoitajia, kaikki sijoitettaisiin laitoksiin, Hannele Lehmusketo-Ahola muistuttaa.

Hän on kerännyt Facebook-ryhmässä yhteyttä pitävien perhehoitajien kokemuksia kautta maan. Yhä useammat perhehoitajat ovat tyytymättömiä heikkenevään tilanteeseen ja monet alkavat uupua. Lehmusketo-Ahola toivoo, ettei ammattikunta tee enää enempää myönnytyksiä.

– Seuraamme itsekin kulukehitystä ja jännitämme, miten käy. Panemme pillit pussiin, jos tulot vielä tippuvat, hän sanoo.

– Kovasti nyt haetaan uusia sijaisperheitä. Toivottavasti työhön ryhtyvät ymmärtävät selvittää kaiken olennaisen työn vaatimuksista, sopimuksista ja korvauksista. Jos joissain asioissa on tullutkin parannuksia, on heikennetty toisia. Perhehoitajilta puuttuu myös oikeusturva.

Lehmusketo-Ahola on jo aiemmin käynyt eduskunnassa puhumassa perhehoitajien työn haasteista. Viime aikoina hän on lähettänyt sähköpostia kansanedustajille.

Suomessa toimii Perhehoitoliitto, mutta sen Lehmusketo-Ahola kokee hampaattomaksi toimijaksi:

– Se ei ole mikään varsinainen ammattiliitto. Perhehoitajat työskentelevät toimeksiantosopimuksilla.

Perhehoito on raskasta ja vastuullista työtä. Sitä tekevien kodissa ovien on oltava koko ajan avoinna joka suuntaan ja toiminnan läpinäkyvää.

Perhehoitaja tarvitsee sosiaalityöntekijän tukea

Hannele Lehmusketo-Ahola aloitti miehensä Juhani Aholan kanssa työskentelyn ammatillisena perhehoitajana vuonna 2017. Hänelle toiminta oli tuttua jo lapsuudenkodista.

– Kotona puhuttiin paljon sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta ja miten autetaan heikommassa asemassa olevia. Itselläni oli sekä biologisia sisaruksia että kolme meille sijoitettua sisarusta. Sukua työskenteli sosiaalialalla, Lehmusketo-Ahola kertoo.

– Aviomies alkoi miettiä, voisimmeko me ryhtyä sellaiseen työhön. Suostuin, koska elämäntapa oli tuttu ja auttamisen halu luonteva. Silloin tosin luulin, että tätä työtä tehdään enemmän maalaisjärjellä.

Lehmusketo-Ahola on alunperin mielenterveys- ja päihdepuolelle erikoistunut lähihoitaja.

– Lähdimme koulutukseen ja saimme homman nopeasti käyntiin. Talokin hankittiin sitä silmällä pitäen, että tilaa riittää.

Lehmusketo-Ahola painottaa, että sijoituksen alussa lapsi tarvitsee rauhaa asettua. Joskus rauhan takaamiseksi tarvitaan sosiaalityöntekijän päätös rajoittaa biologisten vanhempien yhteydenottoja. Aina rajoituspäätös ei toteudu, eikä sijoitus saa onnistumisen mahdollisuuksia.

– Biologiset vanhemmat saattavat olla peloissaan ja epätoivoisia, jolloin heidän toimintansa heijastuu perhehoitoon. He saattavat soitella lapselle jopa 24/7, jos eivät pidä sijoitusta tarpeellisena. Lapsen tilanteesta tulee pahimmillaan kaoottinen, Lehmusketo-Ahola toteaa.

– Biologiset vanhemmat eivät tarkoita pahaa, mutta tarvitsisivat itse kriisiapua ja tukea. Siitä pitäisi aina huolehtia sijoitustapauksissa.

Lehmusketo-Ahola teki sosionomiksi opiskelleessaan opinnäytetyön kiintymyssuhteen muodostumisesta sijaisperheessä. Hän paneutui siihen, miten saadaan turvallinen alku sijoitukselle, mikä auttaa lasta asettumaan perheeseen ja mikä tukee perhehoitajan kiintymystä sijoitettuun.

– Biologisten vanhempien käytös voi vaikeuttaa lapsen edun toteutumista. Vanhemmat saattavat pelätä, että lasten kiintymystä heihin pyritään rajoittamaan, vaikka sitä päin vastoin tuetaan. Sijoittaminen perhehoitoon ei ole adoptio, vaan tavoitteena on aina saada lapset kotiutettua takaisin vanhemmilleen.

Lehmusketo-Ahola on sittemmin valmistunut myös neuropsykiatriseksi valmentajaksi ja ratkaisukeskeiseksi terapeutiksi.

– Mies on jäänyt päätoimiseksi perhehoitajaksi kotiin. Itse teen myös perheohjausta ja -kuntoutusta, hoidan perheoikeudellisia tapaamispalveluja ja lisäksi työskentelen pääkaupunkiseudun turvakodeissa.​

Salossa ja Somerolla työskentelee yli 60 perhehoitajaa

Salossa ja Somerolla toimii yhteensä 63 perhehoitajaa. Heille on sijoitettuina kaikkiaan 87 lasta.

Osa perhehoitajista on joutunut alkuvuonna odottamaan palkkioitaan Varsinais-Suomen hyvinvointialueella (Varha). Salon Seudun Sanomat sai nähtäväkseen Turussa ja maakunnan pienemmissä kunnissa työskentelevien perhehoitajien kommentteja, joissa kerrottiin väärin maksetuista, myöhästyneistä ja joidenkin hoidettavien kokonaan puuttuneista palkkioista.

Sosiaali- ja vammaispalvelujen palvelualuepäällikkö Eeva Purhonen toteaa, että maksuviiveet eivät ole koskeneet Salon eivätkä Someron perhehoitajien palkkioita. Oima-ohjelman kautta tehtävää maksatusta hoitaa Varhassa viisi toimistosihteeriä. Salon seudun pitkäaikaiset perhehoitajat, sijaishoitajat ja tukiperheet hoitaa salolainen toimistosihteeri.

– Varsinais-Suomessa lastensuojelun perhehoidon palkkiot on harmonisoitu jo ennen siirtymää, joten niihin ei ole tulossa muutoksia, Purhonen huomauttaa.

Eeva Purhonen muistuttaa, että somerolaista perhehoitaja Hannele Lehmusketo-Aholaa Salon seudulla huolestuttava sosiaalityöntekijöiden vaihtuminen ja vähyys koskee koko maata.

– Sen eteen tehdään kaikki voitava myös Varhassa. Isoon tiimiin on helpompi saada rekrytoitua sosiaalityöntekijä kuin toimimaan yksin yhden kunnan alueella, hän toteaa.

– Somerolla ei ole tällä hetkellä yhtään lastensuojelun työntekijää paikan päällä. Asiakkuudet on siirretty Salossa oleville sosiaalityöntekijöille siirtopalavereissa, joiden avulla historiatiedon siirtyminen on varmistettu uusille työntekijöille.

Purhonen vakuuttaa sosiaalityöntekijöiden liikkuvan edelleen asiakkaiden pariin tarpeen mukaan.

– Emme ole tehneet kategorista linjausta siitä, missä palaverit pidetään. Kuhunkin tapaamiseen etsitään sijainniltaan tilanteeseen parhaiten sopiva tila, hän sanoo.

– Toimimme asiakkaiden sijainnin mukaan, eikä Salon keskustasta ei ole Somerolle juuri sen pidempi matka kuin Perniöön tai Särkisaloon. Lastensuojelun suunnitelmallinen sosiaalityö tehdään edelleen asiakkaiden koteihin, sijaisperheisiin ja sijoituspaikkoihin.

Hankinnat eri paikkakuntien sosiaalitoimistoihin ja muihin hyvinvointialueen toimipisteisiin tehdään nykyään keskitetysti Varhan ohjeistuksen mukaan.