Esterinkatu 13:ssa on vilskettä ja ovi avoinna, kuten avoimien ovien päivänä kuuluukin. Heti oven takana vasemmalla on ensimmäinen koirahuone ja koiravastaava Taru Eriksson.
– Tänne on helppo tuoda löytökoiria, heti sisäänkäynnin viereen, Eriksson sanoo.
Niitä Salon seudun eläinsuojeluyhdistyksessä käykin vuosittain 40–60 kuonoa, mutta vain kääntymässä.
– Niille annetaan vettä ja ruokaa samalla, kun etsitään omistajaa. He löytyvät usein Facebookin kautta, Eriksson sanoo.
Koirahuoneen häkit ovat tyhjiä, kunnes mannekiiniksi kuvausta varten suostuvat uusien tilojen avajaisiin vierailulle tulleet rescue-koira Dumbo ja tämän omistaja Heli Mäenpää.
– Muutin Helsingistä kolme vuotta sitten Lahnajärvelle, jotta pystyin avaamaan koirille saattokodin, Mäenpää kertoo.
Tilat kiinnostavat, aulan kahvilassa on väkeä kuin, tuota, Vilkkilässä kissoja.
Huhtikuun 13. päivä Salon seudun eläinsuojeluyhdistys (SSEY) vietti 126-vuotispäiviään, ja juhlan kunniaksi yhdistys samalla oli muuttanut Helsingintien ahtaista tiloistaan uusiin, avarampiin ja valoisiin tiloihin Esterinkadulle.
– Ennen meillä oli 160 neliötä, nyt 247, iloitsee yhdistyksen puheenjohtaja Sini Vesterinen.
Uudet tilat ovat helpompia tulla ja mikä tärkeintä, niissä on paljon enemmän tilaa hoitaa ja tehdä eläimille hyvää.
Tila tulee tarpeeseen, sillä yhdistyksen kautta autetaan satoja eläimiä vuodessa: löytökissoja on 100–150, karkukoiria 40–60 ja luonnonvaraisia eläimiä, enimmäkseen poikasia, on autettu 100–150 eläintä vuodessa.
– Ennen meillä ei ollut tiloja luonnonvaraisille eläimille, nyt niillekin on oma huone, Vesterinen sanoo.
Nyt SSEY:n päämajassa on kaksi koirahuonetta, neljä kissoja varten, kahvila, tapahtumahuone talkootöitä varten ja huone luonnonvaraisille eläimille. Tärkeä osa toimintaa on myös ihmisten neuvonta, paikallisiin epäkohtiin puuttuminen ja viranomaisyhteistyö.
Säännöissä todetaan, että ”tarkoituksena on edistää eläinsuojelua ja suojella eläimiä parhaalla mahdollisella tavalla kärsimykseltä, kivulta ja tuskalta, sekä edistää eläinten hyvinvointia ja hyvää kohtelua”.
– Etenemme askel askeleelta, Vesterinen sanoo.
Ikään kuin uusia tiloja ennakoiden yhdistys hankki viime kesänä uudenkarhean ja tyylikkäällä logolla varustetun pakettiauton kuljetuksia varten.
– Toivomme, että jos sen avulla vaikka saataisiin lisää miehiäkin mukaan toimintaan. Henkilöstöresursseista on eniten pulaa. Tämä on enemmän kuin harrastus, elämäntapa pikemminkin, Vesterinen sanoo.
SSEY:ssä on parikymmentä aktiivijäsentä, joista enemmistö on naisia. Miehiä on jäsenenä tarkemmin laskien yksi, joskin monen jäsenen kumppanit ovat usein mukana auttamassa.
Vesterisen mukaan vapaaehtoistyössä itketään, mutta myös nauretaan.
– Jos on päivystämässä ja tulee puhelu eläimen hädästä, sille pitää tehdä heti jotain. Mitä jos kukaan ei pääsisi lähtemään? Työ käy tunteisiin, sillä kyse on aina elävästä eläimestä, Vesterinen kertoo.
Viesti on selvä: eläinten ystävät ovat enemmän kuin tervetulleita mukaan tekemään vapaaehtoistyötä, johon oleellisena osana kuuluu myös varainkeruuta ja tapahtumien järjestämistä. Myös sijaiskoteja löytöeläimille tarvitaan aina.
– Kaikki kerätyt ja saadut varat menevät eläinten hyväksi – ruokaan, lääkkeisiin, pantoihin, leluihin… Me emme saa muuta kuin hyvän mielen, kertoo tapahtumavastaava Nora-Monika Koivunen.
Dumbon etujalat ovat lyhyempiä kuin takajalat. Vika on synnynnäinen, ja sen takia Dumbo kulkee takapuoli pystyssä. Dumbo tuli Lahnajärven saattokotiin Romaniasta ja näyttää voivan hyvin.
Heli Mäenpää kertoo, että hänellä on yhdeksän koiraa muun muassa Kreikasta ja Romaniasta, muutama Suomestakin.
– Kutsun sitä koirien saattokodiksi. Otan koiria, jotka ovat vanhoja, sairaita ja joita muut eivät halua. Voisi sitä kutsua koirien vanhainkodiksikin, sillä ne eivät halua kuolla kun ovat päässeet sinne. Yksi syöpäkin parani, yksi kolmijalkainen on nyt ollut siellä yli kolme vuotta, Suomen kissakriisistä paraikaa kirjaa kirjoittava Mäenpää nauraa.
Kissalaa esittelee Kissala-vastaava Anneli Ilola. Häkkejä ja huoneita on monia, ja isoon voidaan Ilolan mukaan tarvittaessa sijoittaa myös isoja lintuja.
– Tämä huone on Villilä, sinne laitetaan villit ja semmoiset häijymmät kissat, joita ei pysty käsittelemään, Ilola kertoo.
Löytökissat tutkitaan pintapuolisesti ja pyritään sijoittamaan heti sijaiskotiin, kun se on mahdollista.
– Se tehdään aina eläinlääkärin tarkastuksen jälkeen.
Hygienia on tärkeää: käsidesiä käytetään ja aina huoneisiin mennessä jalat desinfioidaan.
Kissalassa on pari huonetta, jossa on sohva, telkkari ja radio. Telkalla ja radiolla totutetaan kissoja kotien ääniin.
Aina kissoja ei voi enää sijoittaa koteihin, mutta päätöksen tekee eläinlääkäri.
– Villikissatkin ovat joskus olleet jonkun kissoja. Monet niistä kesyyntyvät uudestaan, Ilola sanoo.
Takimmaisena on luonnonvaraisten eläinten hoitohuone.
– Suurin osa luonnonvaraisista tulee kesäisin: linnun-, oravan- ja siilinpoikasia. On ollut myös käärme, joka tosin ei ollut luonnonvarainen, kilpikonna, pupu, ketunpoikanen, peuran- ja kauriinvasakin, Anneli Ilola kertoo.
Kesällä poikasia putoilee pesistä tai toiset jäävät orvoiksi. Hyvää tarkoittavat ihmiset ottavat niitä suojiinsa, joskus turhaan.
– Olisi hyvä aina soittaa meille ensin, sillä emo voi olla poikasen lähellä. Poikasiin ei pitäisi koskea, ettei ihmishaju tartu niihin.
Olohuoneeseen turvaan otettu peuranvasa lähti Salosta lopulta Korkeasaareen, mutta yleensä päivän tai parin ensihoidon jälkeen luonnonvaraiset eläimet, mikäli niitä ei voida palauttaa heti luontoon itse, lähetetään Turkuun luonnonvaraisten eläinten hoitolaan.
Yhdistys tarvitsee lahjoituksia toiminnan ylläpitoon. Ruokaa ja muita tarpeita yhdistys saa eläinkaupoista sekä yksityisiltä lahjoittajilta.
– Ihan kaikkea voi lahjoittaa. Ne, mitä eläimet eivät tarvitse, voidaan myydä tapahtumissa. Me myös annamme koiran- ja kissanruokaa vähävaraisille ruokaa tarvitseville, Nora-Monika Koivunen sanoo.
Joulun alla yhdistys järjestää Joulutassu-keräyksiä ja Joulutassujaon, jossa köyhille lemmikeille lahjoitetaan keräyksen anteja.
Etenkin yhdestä tuotteesta on ainainen pula.
– Kissanhiekkaa kuluu valtavia määriä! Meillä on kissanhiekkakampanjoitakin pulan lievittämiseksi, Ilola sanoo.
Salon seudun eläinsuojeluyhdistys ottaa vastaan lahjoituksia Esterinkatu 13:ssa joka sunnuntai kello 12–14, ja myös antaa ruokaa tarvitseville. Ennakkoilmoitus tarvitaan.
