Salo sai edustajan sekä hallitukseen että oppositioon

0
Toisen tie vie hallitukseen, toisen oppositioon. Riikka Purra (vas.) ja Sanna Marin tuskin jakavat valtaa tulevalla hallituskaudella. Kuva: Lehtikuva/Heikki Saukkomaa

Vastakkainasettelun aika ei ole ohi. Kävi hallitusneuvotteluissa miten tahansa, salolaisittain eduskunnan jakolinjat säilyvät myös alkavalla vaalikaudella. Toinen salolaisista kansanedustajista kuuluu hallituspuolueeseen ja toinen oppositioon.

SDP:n Saku Nikkanen oli sunnuntain vaaleissa Salon äänikuningas. Vajaan 6 000 äänen potistaan Nikkanen keräsi kotikaupungistaan melkein 5 000. Se tarkoittaa, että edeltäjä Katja Taimelan testamentti ei paljon painanut. Eduskunnasta luopunut Taimela kehotti vaalien alla melko suorin sanoin äänestämään muita kuin Nikkasta. Taimela ei sulata Nikkasen kriittistä kantaa Tunnin junaan.

Junavastainen on myös Salossa kakkoseksi yltänyt perussuomalaisten Mikko Lundén. Istuva kansanedustaja uusi mandaattinsa lopulta melko selvästi, vaikka joutui vaali-iltana hetken aikaa jännittämään.

Lundén on kannatuspohjansa perusteella kahden kotikaupungin mies. Hän keräsi Salosta 3 500 ääntä ja Somerolta reilut tuhat ääntä. Salolainen poliitikko on siviiliammatiltaan somerolainen kauppias.

SDP ja perussuomalaiset eivät mahdu samaan hallitukseen. Kevään suurin kysymys onkin, kumpi löytää yhteisen sävelen kokoomuksen kanssa. Talousasioissa perussuomalaiset on luultavasti kokoomusta lähempänä. Esimerkiksi ilmasto- ja EU-asioissa SDP ja kokoomus löytäisivät toisensa helpommin.

Salossa vaalitulos noudatti koko maan linjaa. Kaikki kolme suurta puoluetta lisäsivät kannatustaan. Perussuomalaiset on kaupungin suurin, mutta kokoomus petrasi eniten. Sekä Anu Aaltonen että Pertti Hemmilä keräsivät Salosta yli tuhat ääntä. Maakunnan tasolla heidän vetovoimansa ei riittänyt.

Kahden ehdokkaan taktiikka oli myrkkyä. Jos Hemmilän ja Aaltosen äänisaaliit olisi yhdistetty, tulos olisi riittänyt viimeisen läpimenijän paikkaan.

Vaikka pitkin kevättä kohkattiin taktisesta äänestämisestä, hallituksen tekevät jälleen vaalien häviäjät. Kokoomus ja perussuomalaiset voisivat teoriassa rakentaa porvarihallituksen RKP:n ja kristillisten tuella, mutta enemmistö jäisi ohueksi.

Neljä vuotta sitten SDP olisi saanut vastaavan pohjan koottua vasemmistoliiton, keskustan ja vihreiden kanssa. Hartioita kuitenkin levennettiin vielä RKP:llä.

Todennäköisesti toimintakykyiseen hallitukseen tarvitaan nytkin joko keskustaa tai vihreitä, eli pahimmin selkäänsä saaneita puolueita. Vasemmistoliittoa kokoomus tuskin hyväksyisi SDP:n siipimieheksi.

Keskustan Annika Saarikko ehti jo ilmoittaa, että hallitukseen ei ole asiaa. Toisaalta nyt keskustalle olisi tarjolla paikka hallituksessa ilman vihreiden ilmastokitinää. Vastaavasti vihreillä olisi tilaisuus päästä tekemään ilmastopolitiikkaa ilman keskustan neliraajajarrutusta.

Molemmissa puolueissa odotetaan ensin sitä, miten puheenjohtajat kantavat vastuunsa vaalitappiosta.