Veijo Matinaho ojentaa pahvisen kahvikupin Salon Sillankulman taksikopissa. Kopin edessä olevalla tolpalla on takseja peräperään, mutta sisätiloissa Matinahon seurana on vain yksi taksinkuljettaja sekä auki oleva televisio.
– Kahvia ei kulu nykyään niin paljon kuin joskus ennen. Täällä ei ole juuri kukaan, Matinaho yllättää.
– Kuljettajat istuvat nykyään autoissaan ja räpläävät kännykkäänsä. Ennen vanhaan täällä istuttiin paljon ja pelattiin muun muassa sököä.
Matinahon ura taksinkuljettajana alkoi keväällä 1983. Hän on siis ajanut taksia Salossa kohta 40 vuotta.
– Ensimmäinen kyytini oli 11. toukokuuta 1983. Olin 19-vuotias. Aikaisemmin ei olisi ollut edes mahdollista aloittaa, koska ajokortti piti olla vuoden. Tuolloinhan uusilla kuljettajilla oli kasikympinlätkät autoissaan vuoden verran, Matinaho muistuttaa.
Matinaho laskee, että hän on virkaiältään toiseksi vanhin vakituisesti ajavista autoilijoista.
– Pekkisen Jorma on vanhin, ja Halikossa on kolme autoilijaa, jotka ovat myös olleet pidempään.
Matinahon isä, Kyösti, ajoi taksia yrittäjänä ja siitä alkoi myös Veijo-nuorukaisen näihin päiviin asti jatkunut taksinkuljettajan ura. Kyösti Matinaho osti auton ja luvan helmikuussa 1983.
– Ensimmäiset kuusi vuotta tein kahta työtä: olin Postissa vakituisesti ja ajoin viikonloput meidän isälle. Vuonna 1989 jäin Postista virkavapaalle ja aloin ajamaan täysipäiväisesti. Vuonna 1996 teimme vaihdoksen, isä jäi varhaiseläkkeelle ja minä aloin taksiautoilijaksi.
Matinahon ensimmäinen kyyti kiinnostaa luonnollisesti paljon. Minkälainen se oli?
– Täällä kopissa vastattiin itse arki-iltaisin ja arkiöisin sekä viikonloppuisin kello 3:n jälkeen puhelimeen. Torikadun baarista tuli soitto ja asiakas halusi Tahkonkadulle. Kyyti maksoi 7,40 markkaa, Matinaho kertoo.
40 vuotta samassa työssä on pitkä aika. Isoja ovat myös Matinaho työuraa koskevat muut luvut.
Hän laskee ajaneensa 40 vuodessa 144 000 kyytiä. Asiakkaita Matinahon autoissa on ollut 300 000. Onnettomuuksia Matinaholle on sattunut vain yksi koko työhistorian aikana. Vuonna 2012 Matinaho rysäytti epähuomiossa linja-auton perään Perniöntiellä. Vauhtia oli onneksi vain 30 kilometriä tunnissa.
– Vapaus on se, mikä on pitänyt tässä työssä. En ole sidottu yrittäjänä mihinkään. Selkä välillä vihoittelee, mutta rattiin on lähdettävä aamuisin. Koulukyyditykset eivät odota, Matinaho hymähtää ja kertoo löytäneensä avun selkäkipuihin kävelylenkeiltä.
40 vuoteen on mahtunut myös huima määrä kilometrejä. Osan Matinahon auton kilometreistä ajaa hänen palkkaamansa kuljettaja.
– Minulla on hyvä kuski. Vuorottelemme ajoja viikonloppuisin ja osin arkisin. Toki kulutkin ovat nousseet. Jos pidät kuskia päätoimisesti töissä, niin ei siitä paljon jää itselle, Matinaho kertoo.
Maailma näytti 1980-luvun alkupuolella hyvin erilaiselta myös taksiautojen suhteen verrattuna tähän päivään. Sillankulman tolpalla eri automerkkejä on nykyisin liki yhtä monta kuin autojakin. Matinahon uran alkuvaiheessa tilanne oli täysin eri.
– Parhaimmillaan Salossa oli 23 taksia, joista 21 Mersua ja kaksi Volvoa, Matinaho nauraa.
– Asiakkaat olivat sitä mieltä, että Mersulla pitää päästä. Nykyään ihmisillä ei ole enää väliä, minkä merkkinen taksiauto on.
Matinaho on ajanut vuosien varrella lukuisilla eri merkeillä: Volkswagenilla, Mercedes-Benzillä, Volvolla, Chevroletillä ja Opelilla.
Nyt Matinaho kyyditsee ihmisiä Skoda Kodiaqilla. Auto on ollut hänellä vuoden ja mittarissa on jo yli 120 000 kilometriä.
– Chevrolet oli hinta-laatusuhteeltaan hyvä. Volkswagen Passateista kaikista hajosi aina hihnankiristäjä. Skoda on taksikäyttöön tähän mennessä paras. Se on neliveto ja seitsenpaikkainen.
Pitkäaikaisena automiehenä on Matinaholta pakko kysyä mielipidettä sähköautoista. Niitähän ei näe ainakaan Salossa juuri takseina.
– Tolpalla on kaksi täyssähköautoa. Pikkuhiljaa niitä alkaa tulla enemmän, Matinaho arvelee.
Itselleen hän ei näe sähköautoa parhaana vaihtoehtona – ainakaan vielä.
– Tiukalla aikataululla voi tulla päivässä ajoa 450 kilometriä. Ensin Somerolle ja sieltä Turkuun ja takaisin ja taas Turkuun ja takaisin. Ei ole mitään järkeä vaihtaa sähköautoa, vaikka kuinka olisi pikalataus.
Taksialasta on riittänyt viime vuosina paljon puhetta. Entisen liikenne- ja viestintäministerin Anne Bernerin (kesk.) johdolla ajama uudistus vapautti taksiliikenteen vapaalle kilpailulle vuonna 2018.
Tarkoitus piti olla hyvä, mutta moni asia meni pieleen. Uudistettu taksilaki muun muassa poisti asemapaikkavelvoitteen sekä vaatimukset taksinkuljettajien kuljettaja- ja yrittäjäkoulutuksista. Sittemmin taksiuudistusta on korjattu ja säätelyä lisätty.
– Ymmärrän sen, että taksilakia piti uudistaa, mutta se muuttui liian paljon kertaheitolla. Oli ihan älytöntä, ettei taksamittaria tai yrittäjäkurssia vaadittu. Hyvä suomalainen taksisysteemi romutettiin, Matinaho päivittelee.
Taksialan ongelmista on raportoitu mediassa moneen kertaan etenkin pääkaupunkiseudulla, jossa kuljettajat tappelevat tolpalla keskenään, kyyditsevät asiakkaita olemattomalla paikallistuntemuksella, vajavaisella kielitaidolla ja epäselvin hinnoin.
Taksilain uudistuksen jälkeen valitettavana ilmiönä on lisääntynyt myös taksinkuljettajien asiakkaisiin kohdistama seksuaalinen ahdistelu. Raiskaustapauksiltakaan ei ole vältytty.
– Onneksi Salossa tilanne on erilainen. Täällä ollaan tolpalla sovussa. Minulle asti ei ole kantautunut Salossa tapahtuneista ahdisteluista takseissa.
Eli kun asiakas nousee taksiin Salossa, hän voi luottaa, että pääsee perille luotettavasti ja sovitun hinnaston mukaisesti?
– Voi luottaa, ainakin Taxidatan autoissa, Matinaho vakuuttaa.
Taksinkuljettajiin kohdistuneet hyökkäykset ovat Suomessa harvinaisia, mutta niitäkin on tapahtunut. Matinaho korostaa, ettei hän ole keikoilla koskaan pelännyt, vaikka kuulemma muutamia ”sellaisia” tapauksia on ollut.
– Mulla on lehmän hermot. Mä olen aina samaa mieltä asiakkaan kanssa, vaikka en oikeasti olekaan. Mä sanon vaan, että juu juu, niin pääsee paljon helpommalla. Parempi kun ei provosoi mistään.
Matinaho luonnehtiikin itseään hyväksi ihmistuntijaksi. Sellaiseksi kasvaa 40 vuodessa, kun on nähnyt ihmisiä elämän eri laidoilta.
– Tervehdin aina jokaista taksiin tulevaa. En kuitenkaan koskaan aloita keskustelua. Jos asiakas alkaa höpöttää, alan myös jutella.
Matinahon kyydeissä on luonnollisesti sattunut ja tapahtunut vuosien varrella. Matinaho kertoo, kuinka ensimmäisenä kesänä hän joutui kuskaamaan eläviä rapuja Hankoon, kun kuljetusliike oli unohtanut ne Saloon.
Muistiin on elävästi jäänyt myös mieleen ajallisesti pisin kyyti: kymmenen tuntia ympäri Etelä-Suomea.
– Siinä käytiin sukulaiset ja muut tutut läpi. Kiikalan kohdalla asiakas sanoi, että käydään vielä tuolla. Sanoin, että sä voit käydä, mutta mä jatkan nyt kotiin.
Kerran taas asiakas oli tulla täyden grilliltä haetun lautasen kanssa autoon.
– Sanoin, ettei käy. Asiakas heitti lautasen taksin etupenkille, mutta ehdin saada sen onneksi kiinni ja vielä lautanen oikeinpäin. Siitä olisi tullut aikamoinen sotku.
Onpa Matinahon autosta myös virtsattu ulos.
– Odoteltiin talon pihalla, kun naisasiakas veti hameen korville, piti oven kahvasta kiinni ja lorotteli ihan pokkana samalla, kun jutteli mun kanssa.
Matinaho muistelee myös tapausta, jossa poika oli pudonnut jokeen.
– Laitoin jätesäkin etupenkille ja vein kotiin. Pojan äiti toi ruusun seuraavana päivänä ja kiitti. Asiakkaan kannalta kivulias tapaus sattui, kun auton ovi paiskattiin kiinni toisen matkustajan toimesta ja sormenpäät näkyivät sisälle autoon oven ollessa kiinni.
Matinaho nimeää tunnetuimmaksi kyyditettäväkseen presidentti Sauli Niinistön.
– Tosin hän ei ollut silloin vielä presidentti. Niinistö käytti taksia ollessaan kansanedustaja, eli kodin ja rautatieaseman väliä kuljettiin. Julkkiksiakin on ollut paljon kyydissä. He myös osaavat käyttäytyä hyvin, koska tietävät örveltämisen päätyvän julkisuuteen.
Matinaho muistelee, että vuosien varrella kolme asiakasta on kehottanut häntä laittamaan radion pois päältä taksissa. Rahattomiakin kyydintarvitsijoita on riittänyt, mutta Matinahon mukaan ne tyypit tunnistaa jo entuudestaan.
– Taksikopissa oli ennen vanhaan velkalaatikko, joka korvasi velkavihon. Laatikossa oli aakkosjärjestyksessä henkilöt, jotka olivat velkaa taksikyydeistä. Kerran laskimme, että yhteisvelkaa oli 66 000 markkaa, Matinaho naurahtaa.
– Nykyään maksaminen on helpompaa ja tapoja on vaikka kuinka paljon, kun on pankkiautomaatteja ja MobilePay.
Entä paikallistuntemus? Tietääkö Matinaho joka kerta osoitteen, kun asiakas sen autossa ilmoittaa?
– Sanoisin, että 80-prosenttisesti. Osa on unohtunut, osa uusista teistä ei ole jäänyt mieleen. Onneksi tilauspääte on nykyisin käytössä. Siihen tulee kartta ja ajettava reitti. Varsinkin yöllä maaseudulla se on kätevä, kun talon numeroa ei ole välttämättä näkyvissä.
Taloudellisesti Matinahon työuran vaikein jakso osuu lähihistoriaan, koronapandemiaan. Kuulemma edes Nokian vetäytyminen Salosta ei ollut mitään virustautiin verrattuna.
– Se oli tiistaipäivä maaliskuussa kolme vuotta sitten. Silloin loppui kaikki: Kela-kyydit, koulukyydit. Salon keskusta oli hiljainen kuin hautausmaan mäki, Matinaho kuvailee.
Matinaho rentoutuu vapaa-ajallaan moottoriurheilulla ja suunnistuksen Maanantairasteilla, jossa hän on käynyt vuodesta 1985. Matinaho kertoo olevansa myös kova Aku Ankka -lehtien ja taskukirjojen keräilijä.
Trialia Matinaho on ajanut käytännössä koko ikänsä, ja oli hän myös Suomen Moottoriliitossa trialin lajipäällikkönä. Salon Moottorikerhoa Matinaho on luotsannut puheenjohtajana jo 30 vuotta. Luottamustehtäviä on riittänyt Salon Ulataksissa ja Salon Seudun Taksit ry:ssäkin. Hän on myös Salon taksitarkastaja, joka tarvittaessa sovittelee ja selvittelee reklamaatioita.
– Paperihommia riittää, kun tulee kotiin. Niissä voi vierähtää kolmekin tuntia.
Kun on paljon mukana, niin on mahdollisuus myös ansiomerkkeihin. Niitä Matinaho on saanut Moottoriliitosta, kuten suuren ansiomerkin vuonna 2019, jota ei ole aikaisemmin jaettu Salon Moottorikerhon historiassa.
Helmikuussa Matinaholle ojennettiin Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan 1 lk:n mitali kultaristein.
– Arvostan sen todella korkealle. Mitali lämmitti mieltä, Matinaho tunnustaa.
Myös Matinahon vaimo Eija on saanut yli 30-vuotiselta ravintolauraltaan Suomen Valkoisen Ruusun mitalin.
Veijo Matinaho täytti hiljattain 59 vuotta. Hän kertoo, ettei työuraa ole kuitenkaan vielä hinku lopettaa.
– Eläkeiäksi on merkattu 65 vuotta, joten kuusi vuotta olisi vielä jäljellä. Kipinää ajohommiin löytyy edelleen. Toisaalta on tämä sellaista hommaa, etten ole suositellut tätä pojallenikaan, joka pääsi vastikään armeijasta, kertoo Matinaho, jolla on myös kaksi aikuista tytärtä.
