Kauniina kevätpäivänä Salon Vuohensaaressa käy kuhina. Paikalla on runsaasti ihmisiä. Joku lenkkeilee ja joku nauttii lämpimästä auringosta penkillä istuen. Grilli on kuumana ja leikkipaikan välineet kovassa käytössä.
Wiurilan kartanon edesmennyt kreivi Carl August Armfelt olisi näystä varmasti mielissään. Hän lahjoitti Vuohensaaren salolaisten virkistyspaikaksi vuonna 1933.
Salolainen Irja Aaltonen, 94, nauttii lapsenlapsensa Pauliina Aaltosen kanssa merellisestä maisemasta kivellä istuen. Vuohensaari on Irja Aaltoselle rakas paikka, joka tuo mieleen paljon hyviä muistoja nuoruudesta.
– Muutin Saloon vuonna 1949 ja Vuohensaari tuli silloin tutuksi. Täällä vietettiin paljon aikaa muun muassa tanssien merkeissä, Irja Aaltonen kertoo.
”Vuohensaari on Salon helmi!
Hienoa, että siitä pidetään huolta.”
Aaltosen nuoruudessa Vuohensaareen kuljettiin venekyydillä.
– Vuohensaaressa oli silloin aika vilinää. Saareen oli välillä hiukan hankala päästä, kun veneeseen ei mahtunut yhtä aikaa paljon ihmisiä.
Nykyään Vuohensaareen kuljetaan tietä pitkin. Pengertie saareen valmistui vuonna 1961.
– Paikka on muuttunut paljon noista ajoista, vaikka toki samaakin on, hän pohtii.
Irja Aaltonen on tyytyväinen, että Vuohensaareen on panostettu viime vuosina.
– Vuohensaari on Salon helmi! Hienoa, että siitä pidetään huolta, hän sanoo.
Samaa mieltä on Pauliina Aaltonen.
– Asun nykyään Espoossa, mutta käyn täällä mielelläni hieman lenkkeilemässä ja kesällä ottamassa aurinkoa.
Pauliina Aaltonen kaipaa Vuohensaareen ainoastaan saunaa.
– Se olisi tosi kiva lisä!
Pauliina ja Irja Aaltosella on lämpimät välit. Pauliina käy tapaamassa isoäitiään niin usein kuin mahdollista.
– Mummia ei voi koskaan nähdä liikaa, hän sanoo hymyillen.
Vuohensaaren grillauspaikalle syntyy toisena pääsiäispäivänä jopa hieman jonoa. Turhautuneisuutta ei kuitenkaan ole havaittavissa vaan vuoroa odotetaan rauhassa auringosta nauttien.
Saloon marraskuussa muuttanut Arutiunianin perhe on Vuohensaaressa ensimmäistä kertaa grillaamassa. Ensin perhe paistoi grillissä makkaraa. Jälkiruuaksi on valmistumassa perheen kotimaasta eli Armeniasta peräisin olevaa kahvia ja croissantia.
Perheen isä Zhan Arutiunian kehuu Vuohensaarta oikein viehättäväksi paikaksi.
– Kotimaassamme ei ole tällaisia valmiita tulipaikkoja, hän sanoo.
”Vuohensaareen tullaan
varmasti uudestaan.”
Suomessa vuodesta 2020 ollut perhe kertoo pitävänsä Suomesta ja etenkin Salosta.
– Täällä on puhdasta ja rauhallista, sanoo perheen äiti Lilit Arutiunian.
Perhe on löytänyt hyvin paikkansa Salosta. Zhan Arutiunian työskentelee kaivinkoneenkuljettajana, Lilit Arutiunian opiskelee suomen kieltä ja Artur, 5, on päiväkodissa ja Laura, 9, koulussa.
– Vuohensaareen tullaan varmasti uudestaan. Meiltä kotoa on tähän vain kolme kilometriä, Zhan Arutiunian sanoo.
Salolaiset Aapo, 6, ja Alina, 10, Enqvist ottavat Vuohensaaren leikkipaikan keinussa kovat vauhdit. Leikkipaikka on heille tuttu entuudestaan.
– Käymme täällä etenkin kesäisin. Nyt olemme täällä ensimmäistä kertaa tänä vuonna, lasten isä Arsi Enqvist sanoo.
Lasten mielestä parasta pääsiäisessä on ollut isän kanssa grillaaminen.
– Grillasimme makkaraa ja hampurilaisia. Ne olivat tosi hyviä, Alina Enqvist huikkaa keinumisen lomasta. Myös pääsiäismunat ovat maistuneet lapsille.
Aapo ja Alina odottavat jo kovin kesää.
– Sitten päästään uimaan ja huvipuistoon!
Perhe käyttää kesäisin myös Vuohensaaren kahvilapalveluita, joita ei vielä pääsiäisenä ollut saatavilla. Kahvila avaa ovensa huhtikuun viimeisenä viikonloppuna.
Vuohensaaren läheisyydessä sijaitsevalla Halikonlahden lintupolulla on niin ikään paljon ihmisiä liikkeellä toisena pääsiäispäivänä. Halikonlahden lintupolku on kokonaisuudessaan noin kolmen kilometrin pituinen. Alueelta löytyy myös noin kahden kilometrin mittainen esteetön polku.
Halikonlahti on keväisin ja syksyisin etenkin lintuharrastajien mieleen. Alueelle kerääntyy tuolloin muuttomatkalla olevia lintuja.
Salolaiset Leena Koskinen ja Mikko Saari olivat Halikonlahdella nauttimassa kauniista kevätpäivästä ja tarkkailemassa lintuja. Leena Koskinen kertoo aloittaneensa lintujen bongauksen jo lapsena.
– Siinä oli pitkään sellainen hiljaisempi vaihe, mutta innostuin linnuista uudelleen kuutisen vuotta sitten, hän kertoo.
Vanha harrastus heräsi henkiin BirdLife Suomen Tunnista 100 lintulajia -haasteen ansiosta.
– Sain tietää haasteesta ja lähdin mukaan. Yritän edelleen tunnistaa vuosittain 100 eri lintulajia, Koskinen kertoo.
”Yritän edelleen tunnistaa
vuosittain 100 eri lintulajia.”
Mikko Saarelle lintujen bongaus on täysin uutta, mutta hän kertoo innostuneensa uudesta harrastuksesta.
– Pidän luonnosta ja luonnosta liikkumisesta, joten lintujen bongaus sopii minulle hyvin, sanoo salolaisille teatteriharrastajana ja tällä hetkellä Herra Hakkarainen harrastaa -näytelmästä tutuksi tullut Saari.
Maanantain linturetki Halikonlahdelle oli antoisa.
– Näin tälle vuodelle ensimmäistä kertaa harmaahaikaran, meriharakan ja naurulokin, Koskinen iloitsee.
Vuohensaaren lintupolku saa pariskunnalta kiitosta.
– Tämä on kiva reitti, kun se tekee lenkin ja lintuja voi tarkkailla samalla, kun liikkuu, Koskinen kehuu.
Seuraavaksi hän odottaa näkevänsä Halikonlahdella merihanhia, punasotkia ja kahlaajia.
Salolaisille se onkin lahjoitettu, ei kaiken maailman peräkärryille ja koppiautoilijoille. Turistien temmellyskenttää siitä kuitenkin ollaan luomassa jonka vuoksi luonnon rauhasta nautiskelu saaressamme katoaa, todella sääli.
Omat polttopuut on ollut mukana että on saanut kaffetta keiteltyä.
Siinä se nautinto.
En tänä keväänä ole vielä käynyt, enkä käykään jos vessa ei ole auki. Kyllä se on ns minimi tuollaisessa paikassa. Edes bajamaja, jos muuta ei kaupunki raaski syksyllä laittaa kun leirintäalue sulkeutuu.
Hankala yhtälö. Tällaisten alueiden kehittäminen on kaksijakoista, koska lähes aina luonto kuormittuu ja rauha heikkenee. Joillekin kävijöille alue on huvipuisto, eikä luonnonläheinen ulkoilualue. Toisaalta kaupungin kupeessa tällaisiakin tarvitaan, ja tuskin esim. tanssilava tai sen kävijäkunta lavan aktiiviaikoina äänetöntä on ollut. Nykyäänhän tanssikansan käytös ylipäätään on ihan jotain muuta kuin joskus ennen. Jatkossa Vuohensaaren alueen vetovoima vaan kasvaa, kun lumenkaatopaikka siivotaan viihtyisäksi puistoksi ja siitä tulee ehjä kokonaisuus muun alueen kanssa. Eniten häiriötä ainakin eilen aiheutui, ei turisteista, vaan ilmeisesti paikallisten teinien liikkumisesta pengertiellä autoilla, mopoilla ja mopoautoilla. Ajotavasta päätellen bensa on edelleen halpaa, toisaalta rahat ei taida kunnollisiin pakoputkien äänenvaimentimiin… Lue lisää »
Vuohensaari on kaupunkilaisten omistama, myös mopopojat ja tytöt ovat kaupunkilaisia. Saaresta loppui juhlat aikoinaan liiallisen viinanjuonnin takia. Aika kultaa muistot…Saari ei ole ollut missään luonnontilassa satoihin vuosiin, niin ei se luonto kauheasti häiriinny.
Ymmärrän sen, että mopoilijat ovat kaupunkilaisia, mutta mitä haluat sillä sanoa?
Aika ei ole kullannut muistoja tansseista, totesin ennenkin olleen häiriöitä. Ei nykyiset karavaanarit ja muu leirintäalueen porukka siinä suhteessa mitään uutta ole. Jos ne nyt ylipäätään häiriötä aiheuttaa, kun leirintäalueesta sentään on kyse.
Mielenkiintoinen näkemys, että ei-luonnontilaisen alueen luonto ei kauheasti häiriinny. Lisäksi onhan saaren pinta-alasta yli puolet suojeltu.
Positiivinen juttu. Toimittajan on hyvä tiedostaa että kaupunkikeskus ja lakkautettu entinen Salon kunta on noin puolet salolaisista. Muilla entisillä kunnilla on varmasti omat helmensä?
Nämä entisetkin kunnat on lakkautettu ja Vuohensaari on kaikkien salolaisten helmi. Toki ehkä helmi muiden joukossa.
Ei mulla muuta, mutta kulkeeko Paikku kesällä Hajalaan?