Salon Sepällä on monta rautaa tulessa – Maisa Pitkänen on tehnyt teatteria Salossa 40 vuotta

0
Maisa Pitkänen on moniotellut salolaisilla kulttuurikentillä ansiokkaasti lähes koko aikuisikänsä, 40 vuotta. Kuva: SSS/Marko Mattila

Voittajalta tavataan urheilupiireistä kysyä, että miltä nyt tuntuu? Koska SSS arvottaa kulttuurin ja urheilun yhtä tärkeiksi elämän osa-alueiksi, samalla kysymyksellä aloitetaan tämäkin juttu.
Miltä nyt tuntuu, Salon Seppä vuosimallia 2023?
– Aikas kivalta! Kiva olo lähti siitä, kun kuulin olevani ehdolla. Nyt tuntuu vielä kivemmalta! Maisa Pitkänen kertoo.
Salon Seppä on Kulttuurikumppanien vuonna 2020 ideoima tunnustus salolaisen kulttuurin hyväksi tehdystä työstä. Salon Sepän valitsevat taide- ja kulttuuriyhdistykset äänestämällä.

Maisa Pitkänen on kulttuurin moniottelija. Hän on toiminut muun muassa ohjaajana, näyttelijänä ja puvustajana Teatteri Puutaivaassa sekä näytellyt Salon Teatterissa. Pitkänen on tehnyt uraauurtavaa työtä lastenkulttuurin saralla.
– Tunnustus tuli silti vähän puskista, vaikka olenkin koko aikuiselämäni ollut salolaisen kulttuurin kanssa tekemisissä. Kaikenlaista on tullut tehtyä, etenkin teatteria ja vähän musiikkiakin, Pitkänen kertoo.
Pitkänen nostaa itse työnsä lasten ja erityisryhmien parissa merkittävimmäksi ansiokseen Salon teatteri- ja kulttuurikentällä.
– Luulen, että isoimman jäljen olen jättänyt Vaskion lapsiin. Tekemisilläni on joidenkin kohdalla ollut varmaan iso merkitys. Ja joku muistaa vieläkin jonkun ison roolin Salon Teatterin produktioissa. Se lämmittää aina.

Pitkänen aloitti ohjaajana Vaskiolla lastenteteatteri Puutaivaan Tikuissa. Nytkin hän on mukana Vaskion Teatteri Puutaivaan Onneli ja Anneli -seikkailunäytelmässä, jota esitetään heinä-elokuussa. Tällä kertaa Pitkänen ei ole mukana näyttelijänä, vaan puvustustiimissä.

Maisa Pitkänen on kotoisin alun perin Etelä-Pohjanmaan Alajärveltä, josta tie kulki Helsinkiin opiskelemaan. Toimintaterapeutiksi valmistunut Pitkänen teki muutaman vuoden alan töitä Espoossa, kunnes muutti nuoren perheensä kanssa Saloon vuonna 1984. Syy oli se tyypillinen, ainakin siihen aikaan.
– Insinöörimieheni sai töitä Mobiralta. Itse olin kotiäiti, joka nautti jokivarren kahviloista pienen vauvan kanssa.
Pitkäset eivät tunteneet Salosta ketään, joten Pitkänen päätti hakeutua Salon Teatteriin. Sinne häntä veti halu saada laulamiseensa syvyyttä ja tunnetta.
– Tulin teatterin lavalle täysin pystymetsästä. Laulaminen ja musiikki oli tuolloin ykkösharrastus, ja kohta olinkin lavalla klassikkomusikaali The Sound of Musicissa yhtenä laulavista nunnista, Pitkänen nauraa.

Päätöksellä on pitkä varjo: Pitkänen on tehnyt Salossa teatteria, lavasteita, vidoita ja toimintateatteria aikuisten, lasten ja erityisryhmien kanssa jo 40 vuotta.
– Teatterista löysin pelastusrenkaan, uuden perheen. En ollut kokenut sellaista yhteishenkeä aikaisemmin. Kaikilla oli eri taustat ja oltiin eri ikäisiä, mutta tehtiin sydänverellä työtä yhteisen tavoitteen eteen. Sellaisia kai kaikki teatteriproduktiot parhaimmillaan ovat.

Pitkänen kauhistuu, kun häneltä kysyy, kuinka monessa eri produktiossa hän on ollut mukana.
– Oi kauhia! Aivan lonkalta heittäisin 10–15… Ja siihen Puutaivaan ja Puutaivaan Tikkujen esitykset, pelkästään lastenteatterissa oli jotain 16 ensi-iltaa!
Tarkistuslaskenta paljastaa, että Pitkänen on ollut mukana 17:ssä Salon Teatterin esityksessä.
Pitkänen nimeää, kun kerran kysytään, rakkaimmiksi teatteri- ja musikaaliproduktioiksi Raudanlujan rakkauden ja Myrskyluodon Maijan vuodelta 1999. Pitkänen näytteli siinä nuorta Maijaa.
Kolmanneksi ja ”lumoavaksi” produktioksi Pitkänen listaa Teatteri Puutaivan Pessi ja Illusia -näytelmän. Siinä Pitkänen oli ohjaajana.
– Sitä oli ihana tehdä ihanien lasten ja nuorten, hienojen pukujen ja hyvän tiimin kanssa!

Niin, oli unohtua: Maisa Pitkänen on laulanut Moderato-kuorossa ja laulaa yhä Kirmaijaa-triossa, jossa on mukana runoilija.
– Kierrämme vanhainkodeissa ja teemme hyväntekeväisyyskeikkoja. Kirmaijaa-nimi tulee Kirsistä, Maisasta ja Jaanasta.

Joka vuosi ei Pitkänenkään ole toki ollut teatterin lavoilla. Pidempi lavatauko alkoi siitä, kun hän ryhtyi vetämään teatteriryhmää nuorille Salon Teatterissa. Tästä kehittyi myöhemmin teatteritaiteen perusopetus Salon kansalaisopistossa.
– Olin iltaisin opettajana 2000–2017, silloin ei ehtinyt näyttämölle.

Erityisryhmien kanssa Pitkänen alkoi työskennellä viitisen vuotta sitten. Hän aloitti Hakastaron koulun lapsien kanssa, mutta on tehnyt teatterikasvatuksellista vapaaehtoistyötä myös Halikon sairaalassa sekä osallistavaa teatteria Salon kouluissa.
– Näissä yhdistyy draamakasvatus, toimintaterapia ja teatteri. Tämä tulee varmaan koulutuksestani.
Hulabaloo on Perniön toimintakeskuksessa toimiva ryhmä, jonka kanssa Pitkänen tekee ryhmälähtöistä teatteria kansalaisopiston puitteissa.
Pitkänen kertoo nauttivansa vuorovaikutuksesta ja ryhmädynamiikasta. Siitä, että joku tuo mukaan idean, jota toinen kehittää ja kolmas keksii siihen lisää.
– Siinä on yhdessä luomisen iloa.

On helppo arvata, ettei uusi Salon Seppä täytä vapaa-aikaansa sohvalla maaten ja telkkaa tuijottaen. Pitkäsen tekeminen vaatii arvatenkin hyvin sosiaalista luonnetta?

Niinhän sitä luulisi, mutta sosiaalisuuskin on suhteellinen ja venyvä käsite.
– Olen isoissa ryhmissä enemmänkin syrjäänvetäytyvä, pienissä porukoissa pärjään. En halua olla huomion keskipisteenä, vaikka rakastankin esiintymistä. Kesti pitkään, ennen kuin tajusin, että vaikka lavalle meno pelottaa, siellä voi silti tehdä roolinsa hyvin.

Pitkänen toteaa, että se, mitä hän tekee juuri nyt, kuvaa hyvin hänen tapaansa toimia.
– Editoin Hakastaron koululaisten videopätkiä. Tai siis opettelen käyttämään editointiohjelmaa ja green screeniä. Tekemällä vähän kaikenlaista törmää uusiin asioihin, jotka pitää sitten ottaa haltuun. Se on palkitsevaa, mutta ottaa samalla päähän, kun ei vielä osaa, Pitkänen naurahtaa.

Pitkänen voisi ensi kesänä jäädä eläkkeelle. Se ei tarkoita, etteikö Pitkästä tulla vielä näkemään teatterissa ja niiden lavoilla. Myös kansalaisopistossa Pitkänen aikoo jatkaa.
Ja aina tulee jotain uutta:
– Improvisaatio kiinnostaa. Se on minulla vielä lastenkengissä, mutta laji kiehtoo. Olen mukana salonseutulaisessa improryhmässä nimeltä Silmävode.

 

Muut ehdokkaat vuoden 2023 Salon Sepäksi olivat:

Henrik Hausen on ollut Salon kyläasiamiehenä. Nyt hän toimii muun muassa Varsinais-Suomen Kylät ry:n puheenjohtajana ja osallistuu Kulttuuritalo Villin toimintaan.

Veli-Matti Henttonen (”Vellu”) on kulttuuriaktiivi. Salon Seudun Sanomissa kulttuuritoimittajana työskennellyt Henttonen on eläkkeellä jatkanut kulttuurista kirjoittamista. Parhaillaan hän työstää kirjaa Lasten laulukaupungista.

SaloJazz ry järjestää konsertteja ja tapahtumia ympärivuotisesti. Kodikkaat ja korkeatasoiset konsertit esittelevät monipuolisesti kotimaisia ja ulkomaisia huippumuusikkoja.

Sampsa Sarparanta on kuvataiteilija sekä muusikko. Hän on opiskellut Kuvataideakatemiassa ja pitänyt kymmeniä yksityisnäyttelyitä sekä osallistunut useisiin yhteisnäyttelyihin Suomessa ja ulkomailla.