Salonseutulaiset äänestävät ihmistä, jolla on samanlaiset arvot – ehdokkaan paikallisuus ei sen sijaan ole kynnyskysymys

Valtionvelkaa täytyy lyhentää. Ilmastonmuutos on pakko pysäyttää. Lapsiin ja nuoriin on panostettava. Koulutuksesta ei saa leikata.

Muun muassa tällaisia iskulauseita on kuultu eduskuntavaalien alla. Puolueet ja ehdokkaat ovat antaneet sanansa, mutta lopulta Suomen kansa päättää, ketkä pääsevät Arkadianmäelle lupauksiaan täyttämään.

Puoluejohtajat ovat tuoneet kantansa esiin lukuisissa vaalipaneeleissa ja -tilaisuuksissa, tavan kansalaisia on sen sijaan kuultu vähemmän. Millä perusteilla oma ehdokas valitaan? Onko ehdokkaan kotipaikkakunnalla väliä? Entä miten kulunut hallituskausi sujui? Salkkari päätti selvittää vastauksia edellä mainittuihin kysymyksiin.

Tiistainen (28. maaliskuuta) kierroksemme alkaa Perniön ABC-huoltoasemalta. Käynnissä on viimeinen ennakkoäänestyspäivä, joten voisi olettaa, että monet ovat uurnille jo ennättäneet.

Kahvitauoltaan yhytetty Markku Lammi kertoo olevansa yksi ennakkoäänestäneistä. Hän on äänestänyt ehdokasta, jonka arvot ovat lähellä hänen omiaan.

– Julkisen talouden tasapainottaminen on tärkeää, Lammi aloittaa.

– Velkaantuminen ei kuitenkaan ole vienyt yöuniani. Viimeisimmällä hallituskaudella oli pakko laittaa rahaa esimerkiksi puolustustarpeisiin, ei ollut muita vaihtoehtoja, hän jatkaa.

Lammi ennakoi, että tuleva hallitus ei välty kipeiltä leikkauspäätöksiltä.

– Jos ei jostain yhtäkkiä synny uutta Nokiaa, menoja on supistettava, hän kiteyttää.

Mutta mistä sitten on varaa leikata? Lammi uumoilee, että ”vähän kaikkialta”.

– Köyhien ahdinkoa ei saisi pahentaa, mutta eivät rikkaatkaan halua kontolleen veronkorotuksia. Uuden hallituksen on löydettävä kompromissi, hän pohtii.

Lammi korostaa, että Sanna Marinin (sd.) johtama hallitus pärjäsi olosuhteisiin nähden verrattain hyvin.

– Marin on mielestäni ollut dynaamisempi johtaja kuin (ex-pääministeri) Antti Rinne (sd.). Naisviisikko, eli pääministeri Marin, valtionvarainministeri Annika Saarikko (kesk.), sisäministeri Maria Ohisalo (vihr.), opetusministeri Li Andersson (vas.) ja oikeusministeri Anna-Maja Henriksson (r.) pärjäsi hyvin etenkin koronatilanteen hoidossa, Lammi näkee.

Hän kuitenkin toteaa, että Suomi antaa liian helposti myöden esimerkiksi EU-tukipakettien suhteen.

– Taidamme olla liian kilttejä, hän naurahtaa.

Tämäniltaisten vaalien yksittäistä voittajaa Lammi ei lähde veikkaamaan, mutta kokonaiskuva on hänen mukaansa jo pitkälti selvillä.

– Gallupit antavat osviittaa. Kolme isoa (kokoomus, perussuomalaiset ja Sdp) ratkaisevat voiton, hän sanoo.

Kauppakeskus Plazassa tapaamme Aulis Jakobssonin. Perniössä jututetulle Markku Lammille ehdokkaan paikallisuus ei ole kynnyskysymys, Jakobsson taas on tyystin eri linjoilla.

– Äänestän ehdottomasti salolaista, ja olen melko varma, että tulevassakin eduskunnassa on paikallista edustusta.

Vuonna 2019 eduskuntaan valittiin kaksi salolaista kansanedustajaa, kun kansan mandaatin saivat Mikko Lundén (ps.) ja Katja Taimela (sd.). Taimela ei kuitenkaan asettunut enää näissä vaaleissa ehdolle.

Jakobsson siis paljastaa, että hänen äänensä jää Saloon. Mutta millä muilla tekijöillä on merkitystä, kun hän valitsemansa numeron äänestyslappuun rustaa?

– Äänestän henkilöä, joka ajattelee samalla tavalla kuin minä. Arvojen on kohdattava, Jakobsson painottaa.

Hän aikoo äänestää vasta varsinaisena vaalipäivänä, eli 2. huhtikuuta.

– Olen lyönyt puolueen ja ehdokkaan jo lukkoon, Jakobsson kuitenkin mainitsi tiistaina 28. maaliskuuta.

Hänen mielestään Marinin hallitusta on parjattu liikaa.

– Tilanteille ei ole voinut mitään, on tullut pakkomenoja. Jos täytyy ottaa velkaa, niin sitten täytyy. Yhteiskunnan pitää joka tapauksessa pyöriä, Jakobsson näkee.

– Hallitus on hoitanut tehtävänsä parhain päin, hän lisää.

Vaalituloksen Jakobsson osaa kertomansa mukaan veikata. Veikkaustaan hän ei kuitenkaan Salkkarille jaa.

Somerolla ei ole ollut omaa kansanedustajaa sitten Mauri Salon (kesk.), jonka viimeinen taival eduskunnassa päättyi vuonna 2011. Salon eduskunta-avustajana kahdella vaalikaudella toiminut Jani Kurvinen (kesk.) on jäänyt varasijalle sekä vuoden 2015 että 2019 vaaleissa, ja hän lienee tälläkin kertaa somerolaisten suurin toivo kansanedustajakilvassa.

Someron kylänraitilla sijaitsevasta Café Rosésta tavatut Kirsi Hinttala, Mirja Laakso ja Anna-Liisa Nurmi eivät sydämistyisi, jos Somerolla ei olisi omaa edustusta Arkadianmäellä.

– Ajattelen asiaa valtakunnan politiikan näkökulmasta. Yhdellä somerolaisella on hyvin rajalliset mahdollisuudet vaikuttaa eduskunnassa nimenomaan Someron asioihin, Nurmi kiteyttää.

45 vuotta Ruotsissa asunut Hinttala toteaa, ettei hänellä ole järin tiivistä tarttumapintaa paikallisiin ehdokkaisiin. Laakso taasen asuu Forssassa, joten hän ei voisi somerolaista ehdokasta edes äänestää.

Sekä Nurmi että Laakso kertovat äänestäneensä nuorempaa naishenkilöä.

– Vaalikone osui tällä kertaa oikeaan, eli minulle ehdotettiin lempipuolueitani. Koska vaalipiirini on juuri vaihtunut, minulla oli hiukan vaikeuksia valita sopivaa ehdokasta, Laakso aloittaa.

– Olin onneksi viime viikolla kuuntelemassa puolueiden sanomaa Helsingin Narinkkatorilla, ja siellä kannattamani puolueen valtahenkilö suositteli minulle hämäläistä ehdokasta, hän jatkaa.

Nurmi teki valintansa helpottamiseksi kolme tai neljä vaalikonetta.

– Lopulta päädyin kuitenkin samaan ehdokkaaseen kuin viime kerralla, hän naurahtaa.

”Välillä ehkä rahaa jaettiin hiukan helpolla, mutta paremmin meillä pärjättiin kuin jossain muualla.”

Kolmikko jakaa pääosin samat näkemykset suunnasta, johon Suomen olisi kuljettava.

– Ilmastoasioihin pitää panostaa. Täytyy myös muistaa, että lapsissa ja nuorissa on tulevaisuus, Laakso noteeraa Nurmen ja Hinttalan nyökytellessä.

He toteavat Marinin hallituksen tehneen kaikesta huolimatta hyvää työtä.

– Välillä ehkä rahaa jaettiin hiukan helpolla, mutta paremmin meillä pärjättiin kuin jossain muualla, Nurmi miettii.

Hinttala uskoo, että vasemmistohallitus valittiin syystä.

– Vasemmistopuolueet haluavat tukea heitä, joiden asema on heikoin. Mielestäni hallitus siis toteutti omia tarkoitusperiänsä, hän alleviivaa.

Mistä sitten tuleva hallitus leikkaa ja säästää, jos moisiin toimenpiteisiin päädytään? Hinttalan mukaan olisi syytä ”verottaa sieltä, mistä varaa on”. Nurmi esittää kuitenkin kahvittelukaverilleen vasta-argumentin:

– Miten siinäkin mahtaa käydä, jos sijoittajien vyötä kiristetään liikaa? hän kysyy.

Niin, nuorissa on tulevaisuus, kuten Mirja Laaksokin toteaa. Suuntaammekin seuraavaksi Salon seudun ammattiopiston Hyvoninkadun toimipisteeseen, jossa toivomme tapaavamme kyseisen ikäluokan edustajia.

Kampuksen käytävällä pysäytetyt Tiina Ståhlberg ja Elina Gustafsson ovat lähdössä vaaleihin erilaisista askelmerkeistä: Ståhlberg äänesti ennakkoon, mutta Gustafsson miettii yhä, äänestääkö hän vai ei.

– Onko yhden ihmisen tekemisillä mitään vaikutusta? Gustafsson avaa näkökulmaansa.

Hän kokee vähävaraisten perheiden tukemisen tärkeäksi, joten mahdollinen ääni suuntautuukin ehdokkaalle, joka ajaa kyseistä asiaa.

Ståhlbergin ehdokkaalla on samanlaisia arvoja ja ajatuksia kuin hänellä itsellään.

– Kotipaikkakunnalla ei ole suurta väliä, mutta ehdokkaan on tunnistettava yhteiskunnallisia ongelmia ja omattava niihin ratkaisuja, hän kertoo.

Ståhlberg toivoisi, että tuleva eduskunta osaisi katsoa Suomen talouspolitiikkaa kokonaisuutena eikä vain pieninä, yksittäisinä osasina.

– Valtion varoja voisi kyllä sijoittaa paremmin, hän pohtii.

Viimeisen haastattelumme teemme keskiviikkona 29. maaliskuuta. Kierrosta jatketaan, koska haluamme – lainkaan mitään ikäryhmää syrjimättä – saada kokonaisuuteen lisää nuorta näkökulmaa.

Tapaamme Iiro Isokäännän, joka kertoo äänestävänsä vasta varsinaisena vaalipäivänä.

– Vaalipäivänä äänestäminen on minulle tapa. Liikkeellä on enemmän ihmisiä, joten äänestämisen ohessa voi jutella ja verkostoitua, hän toteaa tapansa taustoista.

Isokääntä komppaa edellisiä haastateltaviamme kertomalla, että hänkin valitsee ehdokkaansa yhteisten arvojen perusteella.

– Talousasiat ovat itselleni hiukan toissijaisia, tosin arvot ja talous kulkevat tietysti osin käsi kädessä, hän mainitsee.

– Politiikka tuntuu olevan nykyisin vähän sellaista vihanlietsomista. Itse en haluaisi, että suuntaus on sinnepäin, hän jatkaa.

Isokäännän äänestyspäätös ei ole paikkakuntasidonnainen.

– Eduskuntavaaleissa pitää laittaa Varsinais-Suomen hyvinvointi Salon hyvinvoinnin edelle. Täytyy myös kysyä, onko Salon etu välttämättä muiden etu? hän pallottelee.

Isokääntä toivoo, ettei nuorten asioita sivuutettaisi päätöksenteossa.

– Näen tärkeäksi, että nuorten mielenterveyteen ja hyvinvointiin annetaan panostuksia. Koulutukseenkin pitää kohdentaa tarpeeksi resursseja, hän sanoo.

Isokääntä ei moiti Marinin hallitusta.

– Normaaliin tilanteeseen verrattuna ei mennyt hyvin, mutta edellisten vuosien tilanne ei ole ollut todellakaan normaali. On epäreilua verrata kulunutta hallituskautta edeltäviin, Isokääntä painottaa.

– Suomi selvisi koronasta huomattavasti paremmin kuin jotkut muut valtiot, hän lisää.

Isokäännällä on oma veikkauksensa tämäniltaisten vaalien lopputuloksesta.

– Uskoisin, että kokoomus nousee suurimmaksi puolueeksi. Sdp saattaa toisaalta päihittää perussuomalaiset, hän paljastaa arvionsa.

Nähtäväksi jää, pitääkö Isokäännän veikkaus paikkansa. Tulos ratkennee myöhään sunnuntaina 2. huhtikuuta.