Varsinais-Suomessa jatketaan moninaisia luonnonhoitotöitä kuntien ja Valonian yhteisen Varsinais-Suomen Helmikunnat -hankkeen turvin.
Kunnostustöitä tehdään tänä ja ensi vuonna Salossa, Paimiossa, Kaarinassa, Liedossa, Naantalissa ja Raisiossa. Kohteet ovat esimerkiksi arvokkaita perinneympäristöjä, lintuvesiä ja metsä- tai suokohteita.
Salossa aloitetaan laidunnus kahdella perinnemaisema-alueella ja ennallistetaan korpea. Keskustan kupeeseen Nakolinnaan tulee kesällä kaksi laidunta, joissa työtä tekevät ainakin lampaat ja mahdollisesti myös emolehmä sekä vasikka. Meriniityssä sijaitsevan alueen koko on 19 hehtaaria, josta 9 hehtaaria on perinnebiotooppeja.
Laidunnus aloitetaan myös Somerikon perinnebiotoopilla Perniössä. SSS vieraili Somerikossa elokuussa 2020, jolloin mukana oli myös asiantuntijaopas Eija Hagelberg.
– Tämänkaltaisista hoitamattomista ketoalueista on pidettävä parempaa huolta. Jos luonnon eliöstö supistuu, koituu siitä katastrofi, Hagelberg painotti vuonna 2020.
Myös Nairassuon korven ennallistamistoimia jatketaan. Tavoitteena on palauttaa ojitetun suoalueen vesitalous lähemmäs luonnontilaa ja lisätä suoluonnon monimuotoisuutta. Kunnostustyöt Kiskontien ja Naarjärven välissä sijaitsevalla suolla alkoivat viime vuoden elokuussa.
– Helmi-rahoitus mahdollistaa hoitamatta jääneiden, arvokkaiden luontokohteiden peruskunnostuksen, jolloin hoidon jatkaminen on kunnassa helpompaa. Useat kunnostettavat kohteet ovat kuntalaisten lähivirkistysalueita, ja niiden saavutettavuus paranee kunnostuksen myötä. Osassa kohteissa monimuotoisuuden lisääntyminen on jo itsessään arvokasta, Salon kaupungin ympäristönsuojelutarkastaja Jaana Röytiö toteaa asiantuntijaorganisaatio Valonian tiedotteessa.
Helmi-ohjelman avulla pyritään suojelemaan ja kunnostamaan myös pienvesiä. Ohjelman mukaisia pienvesien parannustöitä tehdään Salossa, Somerolla, Kaarinassa, Naantalissa ja Uudessakaupungissa.
Ensimmäisenä työvaiheena on tehdä paikkatietopohjainen ja kuntakohtainen pienvesien kartoitus. Sen jälkeen pienvedet inventoidaan maastossa, ja niille tehdään kunnostus- ja suojelusuunnitelmat.
Työ jatkuu pienvesiaiheisten koulutusten, neuvonnan ja verkostoitumisen järjestämisellä. Lopuksi laaditaan toimintamalli pienvesien suojelun ja kunnostamisen edistämiseksi kussakin kunnassa.
– Pienvedet ovat sekä vesi- että metsälain suojaamia uhanalaisia luontotyyppejä, mutta niitä ei välttämättä tunnisteta eikä niiden sijainnista tai tilasta ole ajantasaista tietoa. Tavoitteena onkin tunnistaa kuntien alueilta arvokkaat pienvedet ja niiden kunnostustarpeet sekä laatia näille kohteille kunnostus- ja suojelusuunnitelmat, Valonian vesi- ja luontoasiantuntija Janne Tolonen selvittää tiedotteessa.
Helmi-elinympäristöohjelma tarjoaa kunnille mahdollisuuden kunnostaa ja hoitaa erityisen arvokkaita luontokohteita. Samalla osaaminen kunnan omistamista luontokohteista ja luonnon monimuotoisuuden huomioimisesta lisääntyy, Valonian tiedotteessa kerrotaan.
Varsinais-Suomen Helmikunnat -hanketta rahoitetaan ympäristöministeriön Kunta- ja Järjestö-Helmi -erityisavustuksen kautta. Avustuksen on myöntänyt ja hanketta valvoo Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus.
Kuvasta päätellen tuhoaminen kyseessä, mut hyvä keksii uusia termejä kuten ennallistaminen. Miksi pitää aina lähteä koneella tuhoamaan metsänpohjaa? Onko meidän metsurit nykyään niin heikkoja, että kone pitää olla alla? Toki tämä nähtävissä muussakin liikennekulttuurissa. Tavallinen potkulauta ei enää kelpaa, pitää olla sähköä. Sama polkupyörässä. Alakouluikäisille lapsillekin ostetaan sähkömopoja. Sitten vähän lisää elektroniikkaa koko elämään, mitään ei osata käsin tehdä enää. Pelastetaan siinä sitten maailma kun jatkuva sähköistyminen tuottaa lisää hiilidioksipäästöjä.
Taas hoidetaan alueita, ettei luonto hoitaisi niitä ihmistoiminnan loputtua väärin ja kaventaisi ihmisten mielestä oikeanlaista monimuotoisuutta.
Ehkä jonain päivänä talousmetsäkin luetaan kulttuurimaisemaksi ja hakkuita tehdään luontoarvojen takia. Löytyihän eräänkin avohakkuualueen luontokartoituksessa monia uhanalaisia lajeja. Osa lajeista hyötyy avoimesta vaiheesta, osan on kuviteltu viihtyvän vain vanhoissa metsissä, mutta pärjää hyvin avohakkuun jälkeenkin.
Komppaa kyllä nimimerkkejä Tatti ja Urpo täysillä.
Aina kun jotain luontokohdetta mukamas ”parannetaan”, niin aina sinne täytyy mennä jonkun koneen kanssa sotkemaan ja tuhoamaan luontoa.
Miksi ei voida antaa luonnon itse hoitaa noita luontokohteita kun luonto sen kuitenkin osaa kaikista parhaiten?