Äärimmäisen uhanalaiseksi luokiteltuja ankeriaita elää myös Salon seudun vesissä. Näin voi päätellä paitsi istutusten perusteella myös aikoinaan satunnaisesti kiinni saatujen yksilöiden perusteella.
– Kyllä ankeriaita varmasti on, koska ne ovat hyvin pitkäikäisiä kaloja, arvioi toiminnanjohtaja Petri Rannikko Länsi-Suomen kalatalouskeskuksesta.
Hän sanoo, että ankeriaita on istutettu Salon seudun vesiin, ja todennäköisesti niitä on jäänyt myös reheviin merenlahtiin. Tänä keväänä kannanhohdollisia istutuksia ei kuitenkaan kohdennettu Salon seudulle, vaan ne menivät Satakuntaan.
– Teemme istutuksia Luonnonvarakeskuksen puolesta, ja tänä vuonna istutettavia ankeriaita oli vain 8 000 kappaletta, Rannikko kertoo.
Istutusten jälkeen on ainakin yksi ankerias myöhemmin jäänyt sähkökalastuksen yhteydessä kiinni Kiskonjokivesistössä, tietää kalatalouskeskuksesta parhaillaan työvapaalla oleva Olli Ylönen. Muualtakin on kertynyt havaintoja.
Vaikka esimerkiksi Kiskon Kirkkojärven istutuksista on jo yli kymmenen vuotta, tähän asti selvinneillä yksilöillä ei ole mitään kiirettä lähteä pois. Ankeriaat lähtevät usein Suomesta vaeltamaan kutualueilleen Sargassomerelle vasta 20–30 vuoden päästä ja jopa myöhemminkin.
– Kalat voivat olla tällöin yli metrin mittaisia, kertoo Luken tutkija Jani Helminen.
Helminen sanoo ankeriaiden viihtyvän varsinkin rehevissä järvissä, mutta niitä elää myös murtovesissä rannikolla.
– Pääosin pohjalla aikansa viettävä ankerias on lähes kaikkiruokainen ja käyttää ravinnokseen erityisesti kaloja ja nilviäisiä, hän kertoo.
Kun ankeriaat kasvavat Suomen vesissä, niistä saadaan vähän tietoa saalistilastojen perusteella.
– Ankeriaan kalastus on aika vähäistä, Helminen sanoo.
Hänen mukaansa ammattikalastuksen saalismäärät ovat pieniä. Vapaa-ajankalastajien saalistietoja seurataan kyselyjen avulla, ja niiden perusteella kalastus on myös vähäistä.
Ankeriasta kalastetaan yleensä pitkäsiimalla, mutta kalaa jää myös ammattikalastajien rysiin.
Vapaa-ajankalastajien mahdollisuudet kalastaa ankeriasta ovat hyvin rajalliset, sillä kalaa saa pyydystää vain heinäkuussa ja sisävesillä. EU päätti joulukuussa kieltää ankeriaan vapaa-ajankalastuksen kokonaan kaikilla merialueillaan.
Kalatalouden keskusliiton mielestä tiukkojen rajoitusten sijaan pitäisi panostaa siihen, että ankeriaat pääsevät sisävesistä vaeltamaan kutualueilleen.
Luken Helminen on samaa mieltä siitä, että patojen yläpuolisissa vesissä kasvaneet ankeriaat pitäisi saada kutuvaellukselle.
Ankeriaat osaavat todennäköisesti hyödyntää sisävesiin noustessaan patojen ohi tehtyjä kalateitä. Sen sijaan sitä ei Helmisen mukaan tiedetä, osaavatko kalat käyttää ohitusta alajuoksun suuntaan.
– Ankeriaat selviytyvät huonosti voimalaitospatojen turbiineista, hän toteaa.
Lahden lähellä Vääksyssä vaellukselle lähteneitä ankeriaita on pyydystetty ja autettu vapaille vesille.
– Niitä on siirretty vuodessa satoja, Helminen kertoo
Osaan kaloista on asennettu lähettimiä, joiden perusteella niiden on tiedetty selvinneen Tanskan salmista Pohjanmerelle.
– Myös muissa maissa ankeriaita merkataan lähettimillä, ja viime vuonna julkaistussa tutkimuksessa ankeriaita seurattiin Azoreilta aina Sargassomerelle saakka.
Ankerias on vaelluskalana erilainen kuin esimerkiksi lohi, joka vaeltaa Suomen jokiin kutemaan. Ankerias vaeltaa aikuisena Suomesta useiden tuhansien kilometrien päähän kutemaan.
Vaellukselle lähtenyt aikuinen kala ei enää syö, ja se kuolee lisäännyttyään. Uusi sukupolvi ajautuu Golf-virtaa hyödyntäen Eurooppaan.
– Euroopassa on vain yksi ankeriaskanta, Helminen muistuttaa.
Hän sanookin, että on hyvä, että kalaa suojellaan.
Osa Eurooppaan päätyneitä ankeriaan poikasia selviää Helmisen mukaan Tanskan salmien kautta Suomeen saakka. Kannanhoidollisiin istutuksiin päätyvät poikaset pyydystetään nykyisin Ranskassa, josta ne viedään Ruotsiin karanteeniin ja sen jälkeen Suomeen.
Ankeriasta pidetään salaperäisenä kalana – Kanta romahtanut
Elintavoiltaan ankeriasta pidetään salaperäisenä.
Kala on käärmemäinen. Paksua nahkaa peittävät pienet suomut sekä limakerros.
Pohjaeläimiä syövä kala vaeltaa kutemaan Sargassomerelle, josta jälkikasvu saapuu takaisin Eurooppaan.
Jokiin nousevien ankeriaan poikasten määrä on romahtanut 1980-luvulta noin sadasosaan, ja kala on äärimmäisen uhanalainen.
Ankeriaan ahdingon syiksi on epäilty muun muassa liian tehokasta pyyntiä, elinympäristöjen tuhoutumista ja jokien patoamista.
Lähde: Luke
