Salon kaupunki jakaa tänä vuonna yhteensä 122 000 euroa liikuntaseuroille ja yhdistyksille.
Potista 96 000 euroa menee liikunnan yleisavustuksiin, 20 000 euroa kohdeavustuksiin ja 6 000 euroa vähävaraisten perheiden lasten ja nuorten harrastamisen avustamiseen.
Yleisavustus jaetaan yhdistyksen järjestämän ohjatun liikunnan perusteella. Yhdistykset on velvoitettu ilmoittamaan kaupungille muun muassa harjoituksiin osallistuvien henkilöiden nimet ja heidän syntymävuotensa sekä harjoittelupaikka.
Toimintaan osallistuneiden lukumäärä pisteytetään ja kokonaispisteisiin lisätään painokertoimet. Esimerkiksi alle 20-vuotiailla yksilölajien kerroin on 2,5 ja joukkuelajien kerroin 2. Työikäisten kerroin on 1 ja yli 65-vuotiaiden kerroin 1,5.
Lisäpisteitä saa, jos yhdistys on saanut Olympiakomitean Tähtimerkin tai jos yhdistys on työllistänyt työttömän työnhakijan.
Jokaiselle yhdistykselle lasketaan sen jälkeen oma prosenttiosuus kaikista kertyneistä pisteistä, jonka mukaan yhdistys saa oman siivunsa 96 000 euron potista. Tänä vuonna yleisavustusta sai 44 yhdistystä.
45 prosenttia yleisavustuspotista meni Salon kahdelle suurimmalle seuralle: Vilpas sai reilut 24 000 euroa ja SalPa reilut 19 000 euroa.
Seuraavana listalla olivat Kiekkohait (7 370), Salon Uimarit (5 898), Salon Viesti (4 945), Angelniemen Ankkuri (4 642) ja Salon Ratsastusseura (4 582).
Kahdeksantena oli koripalloseura Mesuca Basket, jonka tuki oli 3 620 euroa. Se oli kahdeksan euroa enemmän kuin jalkapalloseura FC Halikolla.
Mielenkiintoiseksi asian tekee se, että lajiliittojen lisenssitilastojen perusteella Mesuca Basketilla oli vuonna 2022 yhteensä 40 lisenssipelaajaa ja FC Halikolla 281 pelaajaa.
Eli Mesuca sai enemmän tukea kuin FC Halikko, vaikka Halikolla on seitsemän kertaa enemmän lisenssipelaajia. Jos yleisavustus jaetaan kaikkien lisenssipelaajien kesken, Mesuca saa yli 90 euroa ja FC Halikko alle 13 euroa jokaista lisenssipelaajaa kohti.
Suurten yleisseurojen Vilppaan ja SalPan tuki lisenssiurheilijaa kohti on vaikeampi laskea. SSS:n arvion mukaan Vilppaassa on yli 1 200 ja SalPassa noin tuhat lisenssiurheilijaa eli yleisavustus jää yhtä urheilijaa kohti alle 20 euroon. Lisäksi kumpikin seura on Olympiakomitean Tähtiseura, joka tuo lisätukea.
Mesuca Basketin sihteeri ja valmennuspäällikkö Ari Mäenpää muistuttaa, ettei lisenssipelaajien määrä kerro seuran toiminnasta kaikkea.
– Meillä on neljä eri pallokoulua (Inkere, Märynummi, Suomusjärvi, Ollikkala), joissa on mukana 60–70 lasta. Ne eivät näy lisensseissä. Lisäksi meillä on tyttöjen ja aikuisten harrasteryhmät, Mäenpää kertoo.
Mesucalla on myös yhteisjoukkue somerolaisen Arska Basketin kanssa. Näillä pelaajilla on Mäenpään mukaan rinnakkaislisenssi.
Salon kaupungin vapaa-aikajohtaja Antti Mattila ei osannut ottaa suoraan kantaa Mesucan ja FC Halikon avustussummiin.
– Avustus perustuu ilmoituksiin, joita seuroilta saamme. Me laskemme ja lukutarkastamme ne sekä teemme tarpeen mukaan satunnaisia tarkastuksia.
Onko tarkastuksia tehty?
– Ei vielä. Jotkut seurat eivät ole vielä lähettäneet kaikkia tarvittavia liitteitä, joita ennen tukea ei tule.
Onko tämä nykyinen malli jakaa avustuksia mielestäsi reilu?
– Se on hirveän aritmeettinen. Malleja on monenlaisia, mutta oikeudenmukaista mallia on vaikea saada. Salossa on nyt menty matemaattisen kaavan mukaan.
Oletko saanut palautetta avustusjaosta?
– En ainuttakaan. Toki jos olisimme hakijoiden kanssa samassa auditoriossa, jokaisella olisi mielipide, hän naurahtaa.
– Eihän tämä mallina ole kenellekään ”win-win”, mutta tätä mallia voidaan perustella paremmin kuin pelkkään harkintaan perustuvaa mallia.
Mattilan mukaan tulevaisuudessa oleellisempi kysymys olisi se, kohdennetaanko avustus seuran vai käyttäjän tukemiseen. Mattila väläyttää yhdistyksille ohjattavan suoran tuen korvaajaksi palvelusetelimallia.
– Eli avustus jaettaisiinkin toimijoille, jotka käyttävät seurojen palveluita. Siitä jäisi pois paljon kontrollityötä ja valinta jäisi käyttäjille. Olisin mielelläni kehittämässä tätä mallia, Mattila vinkkaa.
96 000 euroa on Salon kaupungin vuosibudjetista noin viisi promillea. Sen kokonaisvaikutus on kuitenkin huomattavasti suurempi.
– Yleisavustus on kaupungille erinomainen sijoitus. Sen vaikuttavuus puoltaa paikkansa moninkertaisesti, Mattila vakuuttaa, mutta myöntää, että 96 000 euron efektiivisyyttä on vaikea mitata.
Juuri tarkan vaikuttavuuden arviointi onkin liikuntarahoituksen suurimpia ongelmia.
– Liikkumattomuus ohitetaan sujuvasti keskusteluissa, vaikka me puhumme tulevaisuuden sotepommista. Aiheeseen ei ole minkäänlaista agendaa, miten lähdemme muuttamaan nykykehityksen suuntaa, Mattila harmittelee.
– Oleellisin asia liikunnan lisäämisessä on se, miten seuroissa liikkuminen olisi jatkossa kohtuuhintaista myös heille, jotka haluavat vain harrastaa.
Silmiinpistävää että suurimpien avustusten saajien alussa on sana; ”Salon”.