Tasavallan kasvatin on hankala ymmärtää fanaattisia kuninkaallisfaneja.
Innokkaimmat kuninkaallisfanit alkoivat leiriytyä Lontoossa kuningas Charles III:n kruunajaisreitille jo viikkoa ennen 6. toukokuuta järjestettyä kruunajaistilaisuutta.
Mikä saa ihmisen nukkumaan teltassa kadun varrella kylmässä tihkusateessa monta yötä vain parantaakseen mahdollisuuksia nähdä edes vilahdus kruunatusta kuninkaasta ja kuningattaresta?
Lyhyt työmatkani Englantiin osui vahingossa kruunajaisia edeltäviin päiviin. Kiersin Lontoon keskustassa aistimassa tunnelmia kruunajaisreitin varrella ja juttelemassa ihmisten kanssa. Vajaa viikko ennen kruunajaisia liikkeellä oli paljon uteliaita kulkijoita, joista osa kertoi seuraavansa kruunajaisia vain televisiosta.
Tapasin muutamia, jotka olivat jo pystyttäneet telttansa Buckinghamin palatsille johtavalla The Mall -puistokadulle. Osa heistä oli käynyt Lontoossa kuninkaallisten juhlahetkien aikana jo Walesin prinssi Charlesin ja lady Diana Spencerin häistä, vuodesta 1981, lähtien.
Kuningas Charlesin kruunajaisten alla Diana nousi keskusteluhetkissä lähes kuningasparia isommaksi puheenaiheeksi, yli neljännesvuosisata kuolemansa jälkeen.
Jokainen kuninkaallisfani, jonka kanssa keskustelin, otti puheeksi Dianan muiston. Hänestä puhuttiin ylistävin sanakääntein. Moni mainitsi, ettei aluksi hyväksynyt Camillaa, mutta ajan myötä oppi rakastamaan myös häntä. Camilla onkin kulkenut melkoisen matkan kuuluisasta ”salarakkaasta” ja toisesta naisesta kansalaisten suosioon.
Camilla tuntuu lunastaneen paikkansa kuninkaallisfanien sydämissä. ”Sydänten prinsessaksi” kutsutun Dianan asemaan hän tuskin päätyy koskaan. Camillaa kuvailtiin hyväksi äitipuoleksi ja vaimoksi.
Osa kertoi Camillan kuningatarstatuksen särähtävän korvaan, etenkin pian kuningatar Elisabethin kuoleman jälkeen. Ennen kruunajaisia Camillaan viitattiin yleensä termillä kuningatarpuoliso, mutta kuningas Charles puhui vaimostaan vain termillä kuningatar jo ennen kruunajaisia.
Diana oli kruunajaishumussa läsnä sanojen ja muistojen tasolla. Hänen kuviaan ei juuri näkynyt.
Kruunajaisrekvisiitan määrä oli yllätys; olin odottanut katujen ja pikkukioskien pursuavan kruunajaisrihkamaa. Varsinaisesti kruunajaisiin liittyviä matkamuistoja Lontoossa näkyi olevan vähän kaupan; lähinnä lippuja. Tasokkaampia ja hinnakkaampia tuotteita kuten posliiniastioita, kangaskasseja sekä peltirasioihin pakattuja elintarvikkeita oli myynnissä useissa tavarataloissa kuuluisaa Harrodsia myöten.
Mielenkiintoista kuninkaallisfanien kanssa käymissäni keskusteluissa oli myös se, ettei juuri kukaan halunnut puhua prinssi Harrysta, joka käväisi isänsä kruunajaisissa pikavisiitillä ja näkyi televisiokameroille vain kruunajaiskirkossa, taaempana lähimmille perheenjäsenille varatuista ykköspaikoista.
Vielä hiljaisemmaksi kuninkaallisfanit sai kysymys skandaaleissa ryvettyneestä prinssi Andrewsta.
Kruunajaisinnostuksen perusteella on selvää, että Britannian kuningashuoneella lienee selkeästi kaikesta kritiikistä huolimatta paljon enemmän kannatusta kuin vastustusta.
Päivi Arvonen
Kirjoittaja on teologian maisteri ja toimittaja.
