Salolainen Elli Fresenius kirjoitti ylioppilaaksi keväällä 2015, teki tiukasti töitä kirjoitusten jälkeen ja suuntasi vielä saman vuoden syksyllä au pairiksi Espanjaan.
Seuraavana vuonna Fresenius aloitti opiskelut Jyväskylän yliopistossa. Tuolloin hän piti varmana, ettei koskaan enää palaisi takaisin Saloon asumaan.
Nyt Fresenius on 27-vuotias kasvatustieteiden maisteri, varhaiskasvatuksen opettaja sekä yhden lapsen äiti, joka asuu Tupurissa avomiehensä kanssa.
Aiemmin tänä keväänä Fresenius kuvaili Salon Seudun Sanomien mielipidekirjoituksessa lähteneensä Salosta ”ovet paukkuen”. Mikä sai hänen mielensä muuttumaan Salon suhteen?
Salon keskustan elinvoimaisuudesta ja houkuttelevuudesta on puhuttu kuluvan kevään aikana. Aihe sai Freseniuksen kirjoittamaan Salkkarin mielipidesivulle.
Hänen mukaansa Salon pitäisi panostaa houkuttelussa paikkakunnalta lähteneisiin ihmisiin.
– Monilta Salosta lähteviltä jää paikkakunnalle tukiverkosto eli vanhemmat ja mahdollisesti muita sukulaisia. Olen ihmetellyt, ettei paluumuuttajista ole puhuttu juuri mitään. Se on mielestäni mahdollisuus ja potentiaalisin väestöryhmä Salolle, Fresenius sanoo.
– En usko, että nuoret aikuiset muuttavat Saloon kovin helposti tuosta noin vain ilman minkäänlaisia siteitä.
Freseniuksen mukaan Salon houkuttelevuuden lisäämisen pitäisi olla kaikkien Salossa asuvien ja toimivien tahojen yhteistyön tulos.
– Poliittiset päättäjät, yritykset, kaupunkilaiset, hän luettelee.
– Vaikka monien mielestä asioita pitäisi tehdä, monet tuntuvat ajattelevan, että se on aina jonkun muun tehtävä. Todellisuudessa jokainen asukas luo ympärilleen jonkinlaista ilmapiiriä. On tärkeää keskittyä huonosti olevien asioiden sijaan mahdollisuuksiin ja positiivisen vireen ylläpitämiseen.
Fresenius kertoo tuntevansa myös muita salolaisia, jotka ovat paluumuuttajia.
– Tupurin porukassa on meidän kaltaisia perheitä, jotka ovat opiskelleet muualla ja muuttaneet sitten takaisin Saloon. Tiedän myös monia, jotka haluaisivat palata Saloon, mutta puoliso ei halua tai täällä ei ole sopivia töitä tarjolla.
”Tupurin porukalla” Fresenius tarkoittaa muita alueella asuvia lapsiperheitä.
– Koska emme tunteneet Tupurista muita lapsiperheitä, laitoin neuvolan seinälle ilmoituksen Whatsapp-porukasta, joka on tarkoitettu samana vuonna syntyneiden lasten vanhemmille. Nyt meitä on kasassa iso ja ihana porukka ja olemme olleet tiiviisti tekemisissä, Fresenius iloitsee.
– Kyläilemme esimerkiksi toistemme luona kahvittelemassa ja lapset saavat leikkiä.
Selvää on, että Salo kaipaa ja haluaa nuoria aikuisia kaupunkiin jo pelkästään työvoiman takia. Esimerkiksi varhaiskasvatuksen opettajista on koko maassa huutava pula, niin myös Salossa.
– Olemme ymmärtäneet, että olemme tälle kaupungille lottovoiton kaltainen perhe ammattini vuoksi.
Freseniuksen mukaan paluumuutossa on kiinni paljon myös siitä, miltä Salon katukuvassa näyttää ja tuntuu.
– Jos halutaan, että tänne muuttaa ihmisiä, kaupunkia pitää kehittää. Jos kaupunki pysyy tällaisena, pitää hyväksyä, ettei tänne kukaan halua tullakaan.
Salon keskustan suurin vireys tulee ilmi ihmisten puheissa lähinnä iltatorien ja markkinoiden aikaan.
– Meillä käy kavereita ja sukulaisia kylässä muualta Suomesta ja onhan Salon pääkatua vähän kurja näyttää heille.
Fresenius ja hänen avomiehensä Juho Parantainen muuttivat Saloon ja Tupuriin viime juhannuksena. Elokuussa syntyi Ilona. Ei ollut itsestäänselvyys, että he päätyivät Saloon.
– Juho oli se, joka meidät sai tänne, Fresenius yllättää.
– Varmasti monilla nuorilla tulee tunne, että jossain vaiheessa on päästävä pois kotikaupungista. Minulla on ollut viharakkaussuhde Saloa kohtaan.
Freseniuksen oma lapsuudenkoti sijaitsee Sirkkulassa, jossa hänen vanhempansa edelleen asuvat.
– Salossa asuminen tuntui nuorena jossain määrin tukalalta. Tuntui, että kaupunki oli pohjilla joka asiassa, Fresenius muistelee aikoja, jolloin Salosta oli poistunut matkapuhelinsuuruus Nokia ja sen jälkeen vielä teknologiajätti Microsoft.
Kun Fresenius karisti Salon pölyt harteiltaan, hän astui toisenlaiseen maailmaan.
– Jyväskylässä vire oli aivan erilainen kuin Salossa. Siellä keskustelu oli paljon positiivisempaa.
Fresenius muistelee opiskelukaupunkiaan edelleen lämmöllä ja rakkaudella.
– Olimme viimeksi pääsiäisenä siellä. Tulee tosi ihana olo siitä kaupungista.
Ennen paluuta Saloon Fresenius ja Parantainen asuivat hetken aikaa kerrostalossa Turussa. Pariskunnan haaveet omakotitalosta saivat lopulta heidät katselemaan vaihtoehtoja muualta.
– Etsimme uudehkoa omakotitaloa ensin Turusta ja Kaarinasta. Sitten hakualue laajeni Paimioon. Tajusimme realiteetit, ettemme saa budjetillamme mieleistä omakotitaloa ainakaan Turusta tai Kaarinasta. Paimiosta se olisi ehkä onnistunut, Fresenius kertoo.
Paimiossa kaksikolla ei kuitenkaan ollut tuttuja, joten sinne muutto ei houkutellut. Ratkaisevaa oli lopulta Parantaisen ehdotus avovaimolleen.
– Juho kysyi, että joko sä olet valmis muuttamaan Saloon, Fresenius nauraa.
– Sen jälkeen aloimme katsella asuntoja Salosta ja huomasimme, että saimme juuri sellaisen omakotitalon, jonka halusimme. Ja kaupan päälle vielä lisäneliöitä. Kaikki konkretisoitui, kun Ilona syntyi. Muutto Saloon oli oikea päätös.
Avopuoliso Parantainen, 27, on kotoisin Keski-Suomesta, vajaan 10 000 asukkaan Saarijärveltä.
Myös Parantainen opiskeli Jyväskylän yliopistossa, mutta hän valitsi kasvatustieteiden sijaan kauppatieteet.
Parantainen on kotiutunut Varsinais-Suomeen erinomaisesti.
– Ei voi sanoa, että olisin joutunut Saloon, Parantainen oikaisee nopeasti ennakkoluulon.
– Turusta Saloon muuttaminen on toiminut itselleni rauhoittavana elementtinä. Turku on minulle vähän liian iso kaupunki.
Ennen Freseniusta Parantainen ei tiennyt Salosta juuri muuta kuin Nokian.
– Sain hyvän kuvan Salosta, kun tulin käymään ensimmäisiä kertoja Ellin vanhempien luona. Emme olisi muuttaneet tänne, jos emme tykkäisi kaupungista, Parantainen painottaa.
– Ellin isä taisi mainita joskus, että Salosta löytyy paljon parturi-kampaamoita ja kebabravintoloita, Parantainen muistelee.
Kaupunginosana myös Tupuri saa kiitosta Parantaiselta.
– Plussaa on jatkossa, että päiväkoti ja koulu ovat lähellä.
Parantainen työskentelee Valmet Automotivella controllerina. Useimmiten hän tekee töitä etänä kotona, mutta käy pari kertaa viikossa töissä junalla yrityksen Turun toimistolla.
– Pyöräilen Tupurista rautatieasemalle. Juna on kätevä kulkuväline, kun toimistomme sijaitsee Kupittaalla.
Parantaisella on jaettavanaan VR:lle sekä ruusuja että risuja.
– Yllättävän hyvin junat ovat olleet ajoissa, mutta verkkoyhteyksissä on parantamisen varaa.
Salossa on tarvetta sellaiselle väestölle, joka on ostovoimainen ja halukas kuluttamaan rahaa. Ennen lapsen syntymää Fresenius ja Parantainen kävivät paljon syömässä ulkona.
– Nyt se on jäänyt lapsen syntymän jälkeen vähemmälle. Juho oli eniten huolissaan juuri siitä, miten meidän syömisten käy Salossa, Fresenius nauraa.
Molemmat pitävät Salon ravintoloiden määrää kohtuullisena.
– Keskustaan on tullut uusia ravintoloita, mikä on ollut positiivinen yllätys. Nuoret kaipaavat lisää iltaravintoloita ja yökerhotyyppistä paikkaa, kertoo Fresenius kuulleensa.
Salon alueen kauppoihin Fresenius ja Parantainen kertovat olevansa tyytyväisiä. Tosin Plazan ja etenkin Linjurin tyhjeneminen huolettaa.
– Kävimme Linjurissa ennakkoäänestämässä ja se näytti kolkolta paikalta. Marketeista Halikon Prisma kepittää Turun alueen Prismat 100–0. Myllyn Prisma on ehkä jo lähellä Halikon Prismaa, Parantainen kehuu.
– Ja erikoistavaroita voi tarvittaessa tilata myös netistä, Fresenius muistuttaa.
Fresenius ja Parantainen elävät nyt uutta jaksoa elämässään tuoreina vanhempina Salossa.
– Olen viihtynyt paremmin kuin oletin, Fresenius pohtii.
– Tupurissa on hyvä asua, koska täällä on tiivis porukka ja samassa elämänvaiheessa olevia ihmisiä.
Fresenius on lapsensa kanssa kotona vielä elokuuhun asti. Sen jälkeen hän palaa työelämään. Työpaikka vaihtuu Turusta Saloon.
–Työmatka lyhenee merkittävästi.
Ja vaikka Fresenius on tehnyt paluumuuton Saloon, pääsee kaupungista tarvittaessa tuulettumaan muihin maisemiin.
– Olisi kiva, jos molempien kotipaikkakunnalla olisi oma paikka, mihin voisi mennä, Fresenius pohtii.
– Haluaisimme jossain vaiheessa rakentaa mökin Saarijärvelle. Ei tarvitsisi joka kerta majoittua sukulaisten nurkkiin siellä käydessä, Parantainen tuumii.
Paluu Saloon on hieno päätös. Nuorten puheita kuunnellessa lähes jokaisella on mielessä itsestään selvä Salosta pois muutto. Kaupunkimme keskeinen haaste on opiskelupaikkojen vähyys, mikä vie väkeä Turkuun ja Helsinkiin. Mutta asumisen ja elämisen kulurakenne on muuttunut radikaalisti. Kun tulee tarve hankkia lapsiperheelle omakotitalo ja tarvittavat palvelut, Salossa se käy olennaisesti edullisemmin kuin pääkaupunkiseudulla. Nousevien korkojen aikana ero korostuu entisestään Salon eduksi. Nyt vain tarvitaan markkinoille modernisoituja tai uusia omakotitaloja, jotka soveltuvat ja vastaavat nykyajan lapsiperheiden tarpeisiin.
Jotkut asiat ja jotkut ihmiset on muita merkityksellisempiä – tai niin ainakin luullaan.
Asia ilmaistu jutussa eri tavalla kuin alunperin sanoin ja tarkoitin. Kyse oli aikuisista työssäkäyvistä ihmisistä ja lapsiperheistä ja siitä, että lisäksi tulee töihin alalle, jossa iso työvoimapula. Harmi että jutussa saatiin kuulostamaan toiselta.
Juuri näin! Salo tarvitsee aktiivisia toimia sekä keskustaympäristön ja kaupunkikuvan parantamiseksi (ränsistyneitten kiinteistöjen tilalle uusia taloja!) ja uusia houkuttelevia asuinalueita!
Viihtyisiä asuinalueita suunnitellessa on hyväksi huomioida myös liitoskuntien tarjoamat mahdollisuudet. Esim. Muurlassa olisi etuna moottoritien läheisyys ja hyvät liikenneyhteydet Hesaan sekä Turkuun pikavuoro pysäkin johdosta. Salo-cityyn ajat myös lähes samassa ajassa kuin Rappulasta, Tupurista ja Viitanummelta. Hyvä artikkeli elämänmyönteisestä perheestä.
Miksi käyttää kaupungin rahoja näihin, jotka ovat täältä lähteneet, eivätkä välttämättä palaa. Kaupungin kehitys ja ylläpito kuuluu tehdä nykyisten asukkaiden tarpeiden mukaan.