Aki Kaurismäen Kuolleet lehdet sai maailmanensi-iltansa Cannesin elokuvajuhlilla maanantaina alkuillasta Suomen aikaan. Tiistaina ohjaaja-käsikirjoittaja sekä elokuvan pääosien esittäjät Alma Pöysti ja Jussi Vatanen saapuivat elokuvan lehdistötilaisuuteen.
Elokuva on klassinen rakkaustarina. Pöystin näyttelemä Ansa ja Vatasen roolihahmo Holappa kohtaavat, mutta kohtalo ja omat heikkoudet tulevat väliin.
– He ovat yksinäisiä ihmisiä, jotka kantavat pettymyksiä, ja rakastuminen vaatii rohkeutta, Pöysti kuvaili.
Keskeinen muuri on kuitenkin viina. Holappa saa potkut työstään, ja ylpeys tulee rakkaudenkin edelle.
– En ajatellut roolissani alkoholismia. Keskityin upeaan vastanäyttelijääni Almaan, Vatanen kuvaili.
– Kuvausten aikana puhuimme tästä romanttisena komediana.
Siihen Kaurismäki heitti väliin:
– Missä komedia?
Lehdistötilaisuus kulki jutusteluna, jossa Kaurismäki napautteli lyhyitä ja humoristisia vastauksia. Vitsillä hän ei kuitenkaan kyennyt torjumaan vakavampaa aihepiiriä.
Läpi elokuvan kuullaan karmeita radiouutisia Ukrainan sodasta. Kauheudet sitovat tapahtumia yleisön kokemuspiiriin ja selittävät osaltaan, miksi Ansa ja Holappa kaipaavat irti arjesta.
– Tässä ajassa en olisi voinut tehdä elokuvaa kommentoimatta sotaa jotenkin, joten kommentoin sitä radion kautta, Kaurismäki sanoi.
– Tuntui, että maailma kaipasi rakkaustarinaa.
Alkoholismi herätti kiinnostusta
Kansainväliselle lehdistölle tulkatussa tilaisuudessa puhuttiin ranskaa, englantia ja suomea sekaisin. Ensin suomeksi vastaillut Kaurismäki ryhtyi pian käyttämään englantia.
Elokuvan Holappa sanoo juovansa, koska hän on masentunut, ja masentuvansa, koska hän juo. Tarinalle keskeinen alkoholismi oli kuitenkin aihe, josta Kaurismäeltä oli turha odottaa vakavaa vastausta.
– Lopetin juomisen vuosia sitten, Kaurismäki sanoi ilmiselvänä vitsinä, ja lehdistösalin yleisö nauroi vaisusti.
Alkoholismiteeman valinnasta esitettiin vielä toinenkin kysymys.
– Valitsin sen, koska se on minulle niin vieras, Kaurismäki sanoi.
Politiikasta puhumista ei kartettu. Naton kovaäänisenä vastustajana tunnettu Kaurismäki paljasti kääntyneensä ymmärtämään sotilasliiton kannattajia.
– Jos 75 prosenttia ihmisistä haluaa turvallisuuden vuoksi Natoon, kuka minä olen sanomaan mitään. Jos ei olisi sotaa, olisin äänestänyt jäsenyyttä vastaan.
Kaurismäeltä kysyttiin myös Euroopan kiristyvästä poliittisesta tilanteesta ja humanismin tulevaisuudesta.
– Ohjaajana en ajattele mitään. Ihmisenä ajattelen, että meillä ei mene kovin hyvin, Kaurismäki sanoi.
– Adios amigos.
Chaplinin jäljillä
Kuolleet lehdet on Kaurismäelle rakkaan populaarikulttuurin aarreaitta. Musiikkina kuullaan muun muassa Olavi Virtaa, jonka esittämästä käännösiskelmästä elokuva on saanut nimensä, Rauli Badding Somerjokea ja Maustetyttöjä, jotka esiintyvät elokuvassa baarissa.
Kaurismäki paljasti, ettei elokuvassa ole kaikkea hänen siihen toivomaansa musiikkia. Kamppailu oikeuksista on hänellekin hankalaa.
– Halusin Screaming Jay Hawkinsia, mutta siihen ei ollut varaa. Yritän, yritän ja neuvottelen. Jenkit ovat niin ahneita, etten saa mitä haluan.
Valintojen takana ei ole monimutkaisempaa ajattelua. Kaurismäki menee levyhyllynsä tykö ja alkaa penkoa.
– Käytän musiikkia, josta pidän, koska mitä muuta sitten?
Elokuvaviittauksia on sekä kuvallisina lainauksina Kaurismäen omista teoksista Rikos ja rangaistus -elokuvasta alkaen että kunnianosoituksina suurille mestareille. Viimeisenä mainitaan Charlie Chaplin.
– Chaplin on yhä paras koskaan. Hän loi Hollywoodin hyvässä ja pahassa, mutta myös elokuvataiteen sellaisena kuin se tänään tunnetaan, Kaurismäki sanoi.
– Myös Luis Bunuel, Marcel Carne ja muut, mutta Chaplin on paras. Hän piti homman yksinkertaisena.
Cannesin elokuvajuhlien palkinnonjako on lauantai-iltana 27. toukokuuta. Kuolleet lehdet tulee Suomessa elokuvateattereihin 15. syyskuuta.
Kriitikot intoilevat
Aki Kaurismäen uutuuselokuvan vastaanoton hurmoksellisuus on ylittänyt odotukset. Kriitikoiden innostusta kuvaa Kuolleiden lehtien kärkipaikka elokuva-alan bisneslehden Screenin arvostelijataulukossa, joka seuraa kolmeatoista kärkikriitikkoa eri mantereilta. Kahdestatoista nähdystä kilpasarjan elokuvasta sillä on nyt paras keskiarvo 3,1 asteikon ollessa nollasta neljään.
Perässä tulevat Jonathan Glazerin The Zone of Interest, joka kertoo Auschwitzin keskitysleirin johtajasta ja hänen vaimostaan sekä Todd Haynesin satiirinen melodraama May December, jossa näyttelevät Natalie Portman ja Julianne Moore.
Vaikka Screenin taulukkoa seurataan tarkkaan, sen ykköspaikka ei ole takuu palkinnoista saati Kultaisesta palmusta. Vuonna 2015 Isäni Toni Erdmann teki ennätyksen kriitikkotaulukossa peräti 3,7 tähden keskiarvolla, muttei saanut ainuttakaan palkintoa tuomaristolta.
Viime vuonna Triangle of Sadness oli Screenin taulukossa vasta seitsemäs, mutta voitti Kultaisen palmun. Viimeksi vuonna 2019 Screenin kriitikkokonsensus ja tuomaristo olivat yksimielisiä, kun Parasite sai Kultaisen palmun.
Vuonna 2021 Cannes-tuomaristo valitsi Julie Ducornaun Titanen, mutta Screenin kriitikot ja myöhemmin parhaan ulkomaisen elokuvan Oscar-äänestäjät Drive My Carin.
Lehdistötilaisuus jää Kaurismäen ainoaksi puheenvuoroksi Cannesissa, sillä haastatteluja hän ei anna festivaalin aikana lainkaan. Se ei ole Cannesin kilpasarjan tekijöille yleistä, mutta ei kovin harvinaistakaan. Tämän vuoden kilpasarjaohjaajista ainakin Glazer on pidättäytynyt haastatteluista festivaalilla.
– – – – – –
Juttua on korjattu klo 22.13. Drive My Car ei voittanut Kultaista Palmua.
Kalle Kinnunen
