Joka kevät jo 13 vuoden ajan. Siinä maaliskuun viimeisellä tai huhtikuun ensimmäisellä viikolla. Silloin ne tulevat etelästä, voimakkaasti ääntäen.
Kurkipariskunta saapuu Teijolle, Sahajärven tuntumaan uskollisesti vuosi toisensa jälkeen. Kesällä niistä huolehtii täydellä sydämellä eläkkeellä oleva rekkakuski Hannu Ek.
Hän uskoo, että samalle pesintäpaikalle saapuu joka vuosi sama kurkipariskunta. Ja mikäpä niiden on tullessa, sillä Ek ruokkii siivekkäitä joka päivä.
Miehen pihapiirissä on kaksi ruokintapaikkaa, jotka hän täyttää joka päivä. Tarjolla on kauraa, vehnää ja kurkien herkkua eli herneitä.
– Liotan joka päivä puoli ämpärillistä herneitä vedessä, jotta ne pehmenevät, Ek kertoo.
Ja ovat kurjet päässeet tänä vuonna maistelemaan jo kesän herkkua eli uuden sadon perunoita.
– Taidan minä niitä vähän hemmotella, Ek hymähtää.
Kurkien ruokkiminen ei ole halpaa huvia. Herneitä Ek ostaa kerralla 50 kiloa ja kauraa sata kiloa.
– Kurjet ovat minun harrastukseni ja harrastukset maksavat, Ek toteaa yksikantaan.
Kurjet luottavat ruokkijaansa, mutta kesyjä ne eivät ole.
– Kyllä ne minut tuntevat ja päästävät noin 25 metrin päähän. Mutta jos joku vieras tulee näköpiiriin, ne lehahtavat heti lentoon.
Yhtenä aamuna Ek havahtui kovaan huutoon. Kurkien närkästynyt ääntely kuului ruokintapaikalta.
– Ruokintapaikka oli päässyt tyhjentymään, kun peurat olivat käyneet ruokailemassa, Ek naurahtaa.
Tilanne korjaantui välittömästi, kun Ek kiikutti lintuystävilleen lisää ruokaa.
Hannu Ek on asunut samalla paikalla jo yli 50 vuotta, mutta kurjet saapuivat Sahajärvelle vasta vuonna 2010.
– Tämä paikka sopii hyvin kurjille. Sahajärven reunalla on sellaista suomaastoa, joka on lintujen mieleen, Ek sanoo.
Kurki on Suomessa yleinen lintulaji, ja kanta onkin kasvanut voimakkaasti viime vuosikymmeninä. Suomessa pesii arviolta jo noin 40 000 kurkiparia.
Kurjet ovat erittäin pitkäikäisiä, ja ne voivat elää jopa 20–30 vuotta. Kurjet muodostavat elinikäisen parisuhteen ja alkavat pesiä 4–6-vuotiaina.
Kurjilla on yleensä yksi tai kaksi poikasta, kuten myös Sahajärven kurjilla. Vain kerran yksi poikasista katosi kesän aikana.
– Tänä vuonna poikasia on kaksi, Ek kertoo ylpeänä.
Poikaset kuoriutuivat kaksi viikkoa sitten ja kulkevat jo vanhempiensa perässä reippaasti ruokintapaikoille.
– Ne ovat vielä sellaisia ihan pieniä ja pörröisiä.
Ek on asentanut tiluksilleen kolme riistakameraa, joiden avulla hän pääsee seuraamaan ja ikuistamaan kurkiperheen elämää lähietäisyydeltä. Sahajärvellä asuu myös kanadanhanhiperhe ja joutsenperhe – kaikki sulassa sovussa.
– Kanadanhanhella on tänä vuonna neljä poikasta ja joutsenella kuusi. Myös hanhet ja joutsenet käyvät syömässä ruokintapaikoilla.
Välillä riistakameroissa vilahtavat myös supi, mäyrä ja rusakko.
– Minulla on kurjista ja muista eläimistä yli tuhat riistakameralla otettua kuvaa, Ek kertoo.
Ek on ottanut tavaksi, että hän julkaisee Facebookissa yleensä kerran viikossa kuvia kurjista. Kurkimiehen kuvat ovat todella suosittuja ja keräävät helposti satoja tykkäyksiä.
– Kurjet kiinnostavat ihmisiä. Monet tykkäävät seurata varsinkin poikasten kasvua kesän aikana.
”Taidan minä niitä vähän hemmotella.”
Hannu Ek jäi leskeksi pari vuotta sitten, minkä jälkeen hän oli laittamassa taloaan myyntiin. Eläminen maalla yksin ei enää tuntunut mielekkäältä. Ihmisten huoli sai kuitenkin miehen jäämään Teijolle.
– Ihmiset kyselivät, että kuka kurjista pitää huolen, jos minä lähden. Mietin asiaa uudemman kerran ja jäin toistaiseksi tänne. Kurjet ovat ystäviäni, ei niitä noin vain hylätä.
Kurjet viihtyvät Sahajärvellä kurkimiehen seurana puolisen vuotta. Takaisin etelään ne suuntaavat yleensä syys-lokakuun taitteessa. Pohjolan kylmän talven kurjet viettävät Afrikassa, Etelä-Aasiassa ja Etelä-Euroopassa.
– Kurjet eivät yleensä lähde kertarysäyksellä vaan ne saattavat lentää pariksi päiväksi jonnekin ja tulla sitten vielä takaisin.
Edellisvuonna Hannu Ek sai kokea mieleenpainuvan näyn. Kurjet nousivat ilmaan ja kaartoivat tontin ympäri – aivan kuin kiittäen ja hyvästellen.
– Se oli kyllä herkkä hetki, hän myöntää.
Noin puolen vuoden ajan Sahajärven kupeessa on hiljaista. Mutta kevään tulleen Ek alkaa taas kuulostella ja tähyillä taivaalle. Vieläkö kurkipariskunta saapuu samalle pesintäpaikalle ja Ek pääsee jälleen tapaamaan siivekkäät ystävänsä.
