Kulje näin, kulje näin, kulje pystypäin. Silmä kirkas hehkuen. Askel varma voitokas, ryhti uljas uskaljas. Pelko pois, pelko pois, kuka jäädä vois.
Lippuja on paljon ja suurin osa niistä on punaisia.
24 vuotta sitten otettu kuva Työväen Urheiluliiton liittojuhlista Helsingin Olympiastadionilta on viimeinen todiste TUL:n suuruudesta. Kuvan ottohetkellä oli kulunut vasta kuusi vuotta suomalaista urheilua, seuroja ja jopa perheitä rikki repineen poliittisen kahtiajaon päättymisestä. Arvet olivat vasta vaalenemassa.
Kasinotalouteen kompastunut SVUL oli haudattu ja ennen niin mahtava TUL haki uutta roolia matalan kynnyksen ja kuntoliikunnan järjestäjänä.
24 vuotta myöhemmin keväällä 2023 arvet ovat jo kadonneet ja liput lakanneet liehumasta.
Suomalaisen urheilun järjestökentän myllerrys on jatkunut koko 2000-luvun ja lajikirjo on kasvanut hurjaa tahtia. Liikkumattomuudesta on tullut yksi hyvinvointiyhteiskuntamme suurimmista ongelmista, joka uhkaa kaataa koko järjestelmän.
Yksi asia ei ole kuitenkaan muuttunut: TUL etsii edelleen omaa rooliaan valtion rahoilla.
Luvut ovat vaikuttavia.
Salon Seudun Sanomien saaman jäsenseuraluettelon mukaan TUL:aan kuuluu 725 seuraa, joissa on yhteensä 194 088 jäsentä. Eli TUL:lla on jäseniä suurin piirtein saman verran kuin Turussa on asukkaita.
Kun jäseniä on valtavasti, myös valtion tuki on valtavaa. TUL sai 2010-luvulla valtion yleisavustuksia yhteensä 17 miljoonaa euroa. 2020-luvulla tuki on pienentynyt 1 273 000 euroon vuodessa, eli 1 785 euroon jäsenseuraa kohti.
TUL toimii käytännössä kokonaan valtion rahoilla, sillä vuonna 2021 valtion yleisavustus kattoi lähes 90 prosenttia TUL:n kaikista kuluista.
– Vuonna 2022 yleisavustus kattoi kokonaiskuluista enää alle 60 prosenttia. Onhan sekin paljon, TUL:n pääsihteeri Riku Tapio muistuttaa.
TUL:n saamasta yleisavustuksesta onkin tullut yksi suomalaisen urheilun vuosittain toistuvista pöyristymisen aiheista.
Tapio ymmärtää kritiikin.
– Se kuuluu tunnebisnekseen ja julkiseen rahoitukseen. Kritiikki on ollut perusteltuakin, mutta se saa usein vauhtia siitä, ettei täysin tiedetä, mitä toimintaa TUL:lla on. Tai sitten ei edes haluta tietää, Tapio pohtii.
TUL:n vuosikertomusten perusteella toimintaa kyllä on, mutta se on marginaalista. TUL:n valikoimassa on yli 70 lajia, mutta varsinaista toimintaa on 20–30 lajissa. TUL:n mestaruuskisat ja leirit keräävät vain kymmeniä osallistujia.
Esimerkiksi TUL:n nettisivujen valtakunnallisessa tapahtumakalenterissa on kesäkuun kohdalla viisi merkintää: seniorien kesäpäivät ja petankkikisa Kemissä, resinaretki Satakunnassa, lajitutustuminen kyykkään Porissa sekä maastopyöräilykisa Tahkolla.
Heinäkuussa merkintöjä on vain neljä, joista yksi AY-golf, joka on tarkoitettu SAK:n, STTK:n tai Akavan alaiseen ammattiliittoon kuuluville.
– Unelmien liikuntapäivään Kupittaalla osallistui reilut 2 000 alakoululaista. Lisäksi meillä on jalkapallon harrasteliigaa Pohjanmaalla ja Satakunnassa lasten iltapäiväkerhoja. Olemme ottaneet myös e-urheilun mukaan valikoimaan, Tapio luettelee TUL:n tärkeimpiä tapahtumia.
Kutsu kuuluu luokkamme: Nuorin innoin, riemurinnoin, siskot, veljet marssimme.
Toimintasuunnitelman esipuheessa lukee, että TUL haluaa olla ”seurojen keskeinen kumppani”. Soittokierros TUL:n salolaisseuroihin kuitenkin paljasti, ettei TUL:lla ole ollut enää aikoihin oikeastaan mitään roolia jäsenseurojen arjessa (tähän aiheeseen palataan juttusarjan toisessa osassa).
TUL:n side salolaisiin jäsenseuroihin onkin heikko tai olematon.
– Pitää olla rehellinen: moneen seuraan side on heikohko, Tapio myöntää.
TUL tarjoaa jäsenseuroilleen tukitoimintoja, kuten konsultaatiota ja koulutusta. Ongelmana on se, että TUL:n tarjoamissa palveluissa on valtavasti päällekkäisyyksiä lajiliittojen tarjoamien palveluiden kanssa, jotka ovat täsmällisempiä ja ajankohtaisempia kuin TUL:n tarjoamat palvelut.
Oleellisempi ongelma on kuitenkin TUL:n jäsenseurojen oma toiminta. Suuri osa TUL:n yli 700 jäsenseurasta on niin sanottuja ”haamuseuroja”, joilla ei ole mitään toimintaa. Esimerkiksi Salossa on 11 TUL:n jäsenseuraa, joista yli puolet voidaan luokitella ”haamuseuroiksi”.
Valtion yleisavustuksen ensimmäinen kriteeri on jäsenseurojen ja niihin kuuluvien jäsenten määrä. Eli TUL hakee ja saa lähes 1,3 miljoonan euron vuosittaisen tuen juuri näitä ”haamuseuroja” hyväksikäyttäen. Tämän epäkohdan myönsi jo maaliskuussa 2019 TUL:n silloinen puheenjohtaja Kimmo Suomi Keskisuomalaisen haastattelussa.
Tapio karsastaa koko termin ”haamuseura” käyttöä.
– Emme tilastoi seuroja aktiivinen–passiivinen-jaottelulla. Seura on joko olemassa tai sitten se ei ole olemassa. Ymmärrän, että tällaista sanaa voidaan käyttää yleisessä keskustelussa, mutta en silti kutsuisi seuroja haamuseuroiksi.
Mutta jos seuralla ei ole minkäänlaista toimintaa, niin en itse ainakaan keksi parempaa sanaa sellaiselle seuralle?
– Olisi hienoa, jos meillä olisi täydellinen tietokanta jäsenseuroistamme. PRH (Patentti- ja rekisterihallitus) siivosi tietokantaa muutamia vuosia sitten ja me itse poistimme kymmeniä seuroja omasta rekisteristämme, Tapio paljastaa.
Käsky saa, kuunnelkaa, aika odottaa, ääntä isäin seuratkaa. Kutsu kuuluu oikeuden, yhteisvoiman veljeyden. Taistella, rakentaa tämä joukko saa, valon vuoresta valloittaa. Voima nuori, valtaa vuori, valo voita, sampo saa.
Liikkumattomuuden lisäksi suomalaisessa liikunnassa ja urheilussa on toinen suuri ongelma: riitainen, raskas ja silppuinen hallinto, jolle TUL on haluamattaan antanut kasvot.
TUL:lla on 14 työntekijää ja vuonna 2021 kokonaismenoista (1 542 399 euroa) noin 60 prosenttia (872 675 euroa) meni henkilöstökuluihin. Esimerkiksi lajiliitoilla henkilöstökulujen osuus on normaalisti 20–30 prosenttia.
Samana vuonna TUL:n sisäisten palaverien, henkilökuntajuhlien ja virkistystoiminnan kustannukset olivat lähes 2 000 euroa työntekijää kohti. Matkakulut olivat yli 61 000 euroa, joista yli puolet majoituskuluja ja kilometrikorvauksia.
Summat kuulostavat suurilta, kun ottaa huomioon, että 2021 oli toinen koronavuosi.
Tapio muistuttaa, että TUL on valtakunnallinen järjestö, jolla on henkilökuntaa yhdeksällä eri paikkakunnalla. Matkustamista ja majoittumisia tulee siis pakostakin.
– En pidä summia poskettomina. Meillä oli esimerkiksi neljät henkilöstöpäivät, hän perustelee
Onko TUL:ssä puhuttu tai suunniteltu keskittämisestä?
– Onhan siitä puhuttu ja paljon on jo keskitetty. Esimerkiksi Kymenlaakson ja Saimaan piirit sekä Järvi-Suomen alueella Keski-Suomi, Savo ja Karjala. Meillä ei ole kaikissa piireissä edes työntekijää.
Kuten monissa muissa valtakunnallisissa liikuntajärjestöissä ja lajiliitoissa, myös TUL:n ongelmana on oma varainhankinta. Vuonna 2021 se oli vain 114 000 euroa eli alle 10 prosenttia kokonaismenoista.
– Meidän toimintamme ydin ja suurin vahvuus on ollut matalassa kynnyksessä. Olemme tukeneet mahdollisuutta osallistua eli subventoitu osallistumismaksuja. Meidän pitää jatkossa miettiä, millaisia tapahtumia teemme ja kenelle, Tapio pohtii.
Isku lyö, taltta syö, kohta pois on yö. Nuori voima voittohon. Rinta rinnan kulkien, luomme uuden huomenen. Ylöspäin, käsikkäin, uutta päivää päin, ikivaloon aurinkoon.
TUL:lla on ollut koko historiansa ajan tiiviit suhteet politiikkaan ja erityisesti Suomen Sosialidemokraattiseen Puolueeseen. TUL:n puheenjohtaja on sen 104-vuotisen historian aikana ollut lähes poikkeuksetta SDP:n kansanedustaja tai ministeri.
Valtion tukirahan jaossa TUL on pärjännyt aina. Esimerkiksi 1990-luvun alun uudelleenjärjestelyn vuosina SDP:n pitkäaikainen kansanedustaja ja ministeri Matti Ahde toimi samaan aikaan TUL:n puheenjohtajana ja Veikkauksen toimitusjohtajana.
Eikä TUL:n asetelma ole nytkään huono: Opetus- ja kulttuuriministeriössä nuoriso- ja liikuntapolitiikan osaston ylijohtajana toimii Esko Ranto, jolla on pitkä tausta TUL:n järjestöpäällikkönä ja pääsihteerinä.
Nyt tuo TUL:n suuri kilpailuetu on kuitenkin uhattuna, kun Veikkauksen rahapelituotot ovat siirtymässä ensi vuoden alussa osaksi valtion budjettia. Se tuo koko liikuntasektorille valtavaa epävarmuutta. Samaan aikaan Säätytalolla muodostetaan oikeistohallitusta, joka on toteuttamassa miljardiluokan leikkauksia valtion budjettiin.
TUL:n näkökulmasta yhtälö voi tuntua pelottavalta. Tapio ei silti pelkää.
– Pelko on voimakas sana. Liikunnan rahoitukseen liittyy uhkakuvia jo pelkästään rahoitusrakenteen muutoksessa. Mutta totta kai olemme varautuneet ja tehneet suunnitelmia, tapahtui Säätytalolla mitä tahansa.
Mutta vieläkään ei ole saatu vastausta siihen tärkeimpään: Mihin TUL:ää enää edes tarvitaan?
Edellisen puheenjohtajan Kimmo Suomen (2016–2019) mielestä ”Työväen Urheiluliittoa ei tarvita nykymuodossa lainkaan”.
– En tunne Kimmoa henkilökohtaisesti, enkä tiedä hänen tarkoitusperiään. Siitä olen varma, että olemme tehneet viime vuosina paljon oikeita ratkaisuja ja toiminnallamme on varmasti kysyntää.
– Meidän on vain viritettävä toimintaamme koko ajan paremmaksi, jotta meidän yhteiskunnallinen oikeutus toteutuisi. Eikä se toteudu kuin toiminnan kautta, Tapio vakuuttaa.
Uuden uskon, aamuruskon, lipun viemme voittohon.
Kursivoidut kohdat ovat TUL:n marssista (sanat Vieno Hamara).
Juttusarjan toinen osa ilmestyy maanantaina.
Eniten valtion yleisavustusta saaneet liikunta- ja urheilujärjestöt 2020-luvulla
Suomen Olympiakomitea: 26 560 000
Suomen Palloliitto: 8 504 000
Suomen Voimisteluliitto: 6 591 000
Suomen Jääkiekkoliitto: 6 260 000
Suomen Paralympiakomitea: 6107 000*
Työväen Urheiluliitto: 5 225 000
Suomen Salibandyliitto: 4 799 000
Suomen Hiihtoliitto: 4 247 000
Suomen Urheiluliitto (yleisurheilu): 4 222 000
Suomen Koripalloliitto: 3 920 000
Finlands Svenska Idrott: 3 760 000
Suomen Lentopalloliitto: 3 751 000
* Paralympiakomitea ei saanut vuonna 2023 avustusta hakemuksen myöhästyttyä.
