”Paikkaamme hallituksen 80 miljardin vajetta” – Salon poliisihuutokaupassa oli poikkeuksellinen lopputulema

Salon poliisihuutokauppa alkoi perjantai-iltapäivänä menestyksekkäissä merkeissä.

Ensimmäisestä esineestä, oletetusta kultasormuksesta kilpailtiin innokkaasti ja lopulta sen lunasti itselleen Janne Rinta-Könnö 95 eurolla. Huutokauppoja selvästi ennenkin kiertänyt Könnö huusi itselleen muitakin sormuksia ja työkaluja.

– Käyn paljon poliisihuutokaupoissa. Osan tavaroista ostan itselleni, ja etenkin työkaluja hankin pyynnöistä työkavereilleni, Könnö kertoi.

Kaikki huutokaupan esineet olivat päätyneet poliisin haltuun takavarikoissa tai löytötavarana. Sormusten Könnö epäili olleen löytötavaroita.

– Niillä voi olla dramaattinenkin tarina. Jos kihlaus on vaikka purettu ja ne on hylätty jonnekin, hän pohdiskeli.

Huutokaupan meklari ja Salon poliisin vanhempi konstaapeli Harri Paima veti huutokauppaa kokeneella otteella. Tavarat koostuivat lähes kokonaan työkaluista, koruista ja polkupyöristä, mutta tarinat niiden takana olivat erilaisia.

– Takavarikoitavia tavaroita meillä on ihan laidasta laitaan. Ne voivat olla rikoksen tekovälineitä tai sitten ne ovat avittaneet jollakin muulla tavalla rikoksen tekohetkellä.

Löytötavaroita säilytetään kolmesta kuuteen kuukauteen, mutta takavarikoidut esineet voivat olla poliisin hallussa Paiman mukaan kauemminkin.

– Niitä jää välillä kokonaan hakematta. Jos vakuutusyhtiö on esimerkiksi jo korvannut esineen, sitä ei enää palauteta edelliselle omistajalle vaan vakuutusyhtiö luovuttaa sen valtiolle.

Jokavuotisia hittituotteita ovat Paiman mukaan polkupyörät. Tänä vuonna niitä oli myynnissä viitisentoista kappaletta.

– Niille on keväisin tarvetta. Toisaalta myös korut kiinnostavat ihmisiä.

Yleisöstä erottuivat etenkin nuoremmat kävijät, Arttu ja Vilho Rokka sekä Reino ja Lauri Havia. Molemmat veljeskaksikot huusivat kilpaa polkupyöristä.

Todellisen saaliin ja neljän pyörän potin korjasivat lopulta Reino ja Lauri Havia.

– Tämä Trekin maastopyörä oli ehdottomasti onnistunein löytömme, totesi Reino Havia.

Budjetti meni sekä Reinolla että Laurilla jonkin verran yli suunnitelmien, mutta voitonriemuiset hymyt hyvittivät rahanmenoa.

– Meillä oli 50 euroa budjettina. Kyllä se vähintään kympillä meni yli. Mutta halvalla kun saa, niin kannattaa ostaa, Lauri Havia hymyili.

Veljekset kertoivat käyvänsä paljonkin huutokaupoissa ja kunnostavansa polkupyöriä itse kotona. Poliisihuutokaupasta ostettujen polkupyörien taustasta heillä oli epäilys.

– Kyllä ne varmaan pöllittyjä ovat, Reino Havia pohti.

Arttu ja Vilho Rokka olivat ahkerina mukana polkupyöräkamppailussa, mutta tällä kertaa Rokan veljesten kotiinviemisiksi lähtivät ainoastaan poravasara ja radio.

– Poravasara viedään isälle. Polkupyörät olivat ikävä kyllä aika kalliita, ja siksi ne jäivät nyt saamatta, Arttu Rokka harmitteli.

Osa yleisöstä tuli paikalle takataskussaan hyvinkin tarkka suunnitelma ostoksista.

Alenica Olkkola halusi itselleen polkupyörän, jossa ei olisi jalkajarruja vaan ainoastaan käsikäyttöiset jarrut. Lisäksi pyörän oli oltava hyvässä kunnossa ja mielellään korillinen.

– Juuri sellainen löytyikin, Olkkola riemuitsi taluttaessaan lilaa Tunturia kotiin huutokaupasta. Hän oli iskenyt silmänsä kyseiseen pyörään jo tavaroiden esittelyvaiheessa.

Tunturista käytiin kiivasta taistelua, ja Olkkola pulitti siitä 60 euroa.

Huutokaupan päätyttyä poliisi ei ollut vielä laskenut kirjanpitoa yhteen. Tuotot nousivat arviolta muutaman tuhannen euron paikkeille.

– Tuotto tilitetään valtion pohjattomaan kirstuun. Paikkaamme edellisen hallituksen 80 miljardin vajetta tällä jo tuntuvasti, vitsaili Könnö.

Perinteeksi muodostuneen poliisihuutokaupan lopputulema oli tänä vuonna Paiman mukaan poikkeuksellinen.

– Kaikki tavarat kävivät kaupaksi. Yleensä niitä saa kyllä vielä huutokaupan jälkeen kiikuttaa romuttamolle.